Ajatuksia vauvan neljännestä kuukaudesta

Eräänä iltana, lapseni tuhistessa ja kääntyillessä vieressäni, aloin miettimään, mitä kirjoittaisin ylös vauvan neljännestä kuukaudesta. Muistin yhtäkkiä erään vaunulenkin ehkä pari kuukautta sitten ja se kun mietin, missäköhän vaiheessa sitä lakkaa kurkistamasta vaunuihin tarkistaakseen, onko vauva varmasti hengissä. No, nykyään kurkin, vieläkö se nukkuu ja onko pipo silmillä. Tietynlainen yliherkkyys on vähentynyt. Silti onni ja rakkaus on niin suurta, että ihan pienet arkisenkauniit hetketkin saavat toisinaan kyyneleet nousemaan silmiin.

Mekko ja body H&M, molemmat 2nd hand. Suloiset sormet - tulevan pianonsoittajan?

Neljäs kuukausi toi taas mukanaan uusia taitoja. Yhtäkkiä lapsi hoksasi, miten päristellään. Koko perhe päristeli yhdessä muutaman päivän, kunnes päristely loppui kuin seinään. Päristelyn kautta tyttö kai hoksasi alahuulensa ja totesi, että vielä mukavampaa kuin päristely, on imeä omaa alahuultaan. Siitä taas vähän tutin korviketta meidän tutittomalle tytölle. Neljännen kuukauden lopulla päristely sitten taas palasi uskomattomalla innolla. Siihen heräsin tänäkin aamuna.

Äänenkäyttö on muutenkin lisääntynyt ja monipuolistunut. Tuntuu, että on päiviä, jolloin tyttö mölyää aamusta iltaan. Kiljahtelut milloin ilahduttavat ja hymyilyttävät, mutta kieltämättä narina käy joskus vähän rasittavaksikin...On kuitenkin kiva, että tyttö ilmaisee itseään ponnekkaasti ja muutenkin kuin itkemällä. Vastapainoa ajoittaiselle kitinälle tuo valloittavat hymyt ja riemun kiljahdukset, sekä suloinen hempeä lepertely. Kyllähän tämänhetkisen itseilmaisun perusteella vaikuttaa siltä, että tempperamenttia löytyy ja meillä kasvaa kotona oikea tahtonainen. Äidin luonne.

Housut Ciraf, tunika H&M (2nd hand), sukat äitiyspakkauksesta

Jonkinlaista rytmiäkin alkaa jo muodostua. Yöunille meno on vihdoinkin aikaistunut! Yhdeksän maissa mennään petiin köllöttelemään, ja Miete leikkii siinä jonkin aikaa itsekseen. Kuunnellaan soivaa nallea ja tietenkin hörpitään tissillä. Aika tarkkaan kymmeneltä tyttö simahtaa yöunille. Yöllä syödään pari kertaa ja herääminen onkin sitten noin puoli seitsemältä. Pitkiä yhtäjaksoisia päiväunia ei ole enää juurikaan ollut. Enää ei kuitenkaan iske "paniikki" jos vauva herää ruokakaupassa tai kesken bussimatkan. Hän jopa jonkin aikaa köllöttelee tyytyväisenä vaununpohjalla silmät suurina, hymyileekin. Joskus nukahtaa uudelleen, joskus ilmoittaa äänekkäästi, että "mä haluan pois täältä NYT HETI".

"Sukan suuhun jalat käy, varpaita ei enää näy". Hänen pienet kylmät varpaansa ovat hellyyttävän suloiset. Hetkessä potkitaan sukat pois jaloista, tai revitään niitä näppärillä pikku kätösillä. Reidet ovat paksut ja muhkuraiset, vähän niin kuin äidilläkin ;). Käsien rystysissä on ihanat pienet kuopat. Selällään maatessaan valloittavan isot posket saavat vauvan näyttämään pieneltä buddhapatsaalta ja kun pää on pystyssä, piirtyy esiin ihanat sirot kasvot, pieni pyöreä leuka. Vaippaa vaihtaessa pitää pysähtyä ihastelemaan mutkia ja poimuja, tomerasti potkivaa rakkauspakkausta. Isä on monesti kehunut, kuinka kauniit silmät tytöllä onkaan. Niin ne ovatkin, niin siniset, niin sädehtivät, ilmeikkäät. Iskän silmät.

Neljännen kuukauden loppupuoliskolla tyttö alkoi selinmakuulta vääntää itseään mutkalle ja kääntymisharjoitukset käynnistyivät todenteolla. Muskarin jälkeisenä aamuna, ikää 4 kk ja 1 pvä, tyttö kääntyi selinmakuulta vatsalleen ja maltoin odottaa, että hän sai itse tuotua vartalon alle jääneen käden hyvään asentoon. Kehuin tietenkin lahjakkaan lapseni maasta taivaaseen ja näytti hän itsekin tyytyväiseltä;) Pitihän siitä laittaa miehelle heti tekstiviestikin töihin (ja teki mieli laittaa kaikille muillekin, mutta sain hillittyä itseni)!

Stoccan kahvilassa eräs toinen äiti totesi Mietteestä, että sehän istuu jo hyvin. Enpä ollut tullut sitä sen ihmeemmin ajatelleeksi, mutta tyttö tosiaan istuu sylissä hyvinkin pienellä tukemisella. Yksi viimeaikoina kehitelty uusi leikki on se, kun tyttö makaa selällään ja minä tartun häntä käsistä ja vedän istumaan. Kasvot loistavat ja heti kun mahdollista, tyttö kahmaisee märkään suuhunsa äidin sormea tai rystystä. Leikit ovat muutenkin tuleet vaihdikkaammaksi, tyttö nauttii kun häntä rullaa sylissä alas ja ylös (tietenkin välissä aina suukotellaan). Myös erilaiset nostelut ovat vauvasta vallan viihdyttäviä. Ääneen tyttö ei vielä naura, mutta riemunkiljahduksia ja iloisia ilmeitä kyllä satelee. Kun maiskutan suutani ja härnäävästi lähestyn tyttöä pussaten hänen kaulaansa, suu aukeaa, silmät menevät vähän sirrilleen ja ilme kertoo, että tämä on yhtä aikaa ihanaa, jännää ja vähän kutittavaakin:)

Pähkäilin pitkään, nouseeko mikään laulu tässä kuussa ylitse muiden. Kun keittiöstä kantautui iskän versio eräästä tunnetusta lastenlaulusta, hoksasin, että sehän se on meidän kuukauden biisi.

Pupujussikat, pupujussikat niin lystikkäitä on

Pupujussikat, pupujussikat niin lystikkäitä on

On korvia, on korvia, on hännän nypykkä

On korvia, on korvia, on hännän nypykkä