perjantai 9. huhtikuuta 2010

Ajatuksia vauvan neljännestä kuukaudesta

Eräänä iltana, lapseni tuhistessa ja kääntyillessä vieressäni, aloin miettimään, mitä kirjoittaisin ylös vauvan neljännestä kuukaudesta. Muistin yhtäkkiä erään vaunulenkin ehkä pari kuukautta sitten ja se kun mietin, missäköhän vaiheessa sitä lakkaa kurkistamasta vaunuihin tarkistaakseen, onko vauva varmasti hengissä. No, nykyään kurkin, vieläkö se nukkuu ja onko pipo silmillä. Tietynlainen yliherkkyys on vähentynyt. Silti onni ja rakkaus on niin suurta, että ihan pienet arkisenkauniit hetketkin saavat toisinaan kyyneleet nousemaan silmiin.


Mekko ja body H&M, molemmat 2nd hand. Suloiset sormet - tulevan pianonsoittajan?

Neljäs kuukausi toi taas mukanaan uusia taitoja. Yhtäkkiä lapsi hoksasi, miten päristellään. Koko perhe päristeli yhdessä muutaman päivän, kunnes päristely loppui kuin seinään. Päristelyn kautta tyttö kai hoksasi alahuulensa ja totesi, että vielä mukavampaa kuin päristely, on imeä omaa alahuultaan. Siitä taas vähän tutin korviketta meidän tutittomalle tytölle. Neljännen kuukauden lopulla päristely sitten taas palasi uskomattomalla innolla. Siihen heräsin tänäkin aamuna.

Äänenkäyttö on muutenkin lisääntynyt ja monipuolistunut. Tuntuu, että on päiviä, jolloin tyttö mölyää aamusta iltaan. Kiljahtelut milloin ilahduttavat ja hymyilyttävät, mutta kieltämättä narina käy joskus vähän rasittavaksikin...On kuitenkin kiva, että tyttö ilmaisee itseään ponnekkaasti ja muutenkin kuin itkemällä. Vastapainoa ajoittaiselle kitinälle tuo valloittavat hymyt ja riemun kiljahdukset, sekä suloinen hempeä lepertely. Kyllähän tämänhetkisen itseilmaisun perusteella vaikuttaa siltä, että tempperamenttia löytyy ja meillä kasvaa kotona oikea tahtonainen. Äidin luonne.


Housut Ciraf, tunika H&M (2nd hand), sukat äitiyspakkauksesta

Jonkinlaista rytmiäkin alkaa jo muodostua. Yöunille meno on vihdoinkin aikaistunut! Yhdeksän maissa mennään petiin köllöttelemään, ja Miete leikkii siinä jonkin aikaa itsekseen. Kuunnellaan soivaa nallea ja tietenkin hörpitään tissillä. Aika tarkkaan kymmeneltä tyttö simahtaa yöunille. Yöllä syödään pari kertaa ja herääminen onkin sitten noin puoli seitsemältä. Pitkiä yhtäjaksoisia päiväunia ei ole enää juurikaan ollut. Enää ei kuitenkaan iske "paniikki" jos vauva herää ruokakaupassa tai kesken bussimatkan. Hän jopa jonkin aikaa köllöttelee tyytyväisenä vaununpohjalla silmät suurina, hymyileekin. Joskus nukahtaa uudelleen, joskus ilmoittaa äänekkäästi, että "mä haluan pois täältä NYT HETI".

"Sukan suuhun jalat käy, varpaita ei enää näy". Hänen pienet kylmät varpaansa ovat hellyyttävän suloiset. Hetkessä potkitaan sukat pois jaloista, tai revitään niitä näppärillä pikku kätösillä. Reidet ovat paksut ja muhkuraiset, vähän niin kuin äidilläkin ;). Käsien rystysissä on ihanat pienet kuopat. Selällään maatessaan valloittavan isot posket saavat vauvan näyttämään pieneltä buddhapatsaalta ja kun pää on pystyssä, piirtyy esiin ihanat sirot kasvot, pieni pyöreä leuka. Vaippaa vaihtaessa pitää pysähtyä ihastelemaan mutkia ja poimuja, tomerasti potkivaa rakkauspakkausta. Isä on monesti kehunut, kuinka kauniit silmät tytöllä onkaan. Niin ne ovatkin, niin siniset, niin sädehtivät, ilmeikkäät. Iskän silmät.

Neljännen kuukauden loppupuoliskolla tyttö alkoi selinmakuulta vääntää itseään mutkalle ja kääntymisharjoitukset käynnistyivät todenteolla. Muskarin jälkeisenä aamuna, ikää 4 kk ja 1 pvä, tyttö kääntyi selinmakuulta vatsalleen ja maltoin odottaa, että hän sai itse tuotua vartalon alle jääneen käden hyvään asentoon. Kehuin tietenkin lahjakkaan lapseni maasta taivaaseen ja näytti hän itsekin tyytyväiseltä;) Pitihän siitä laittaa miehelle heti tekstiviestikin töihin (ja teki mieli laittaa kaikille muillekin, mutta sain hillittyä itseni)!


Stoccan kahvilassa eräs toinen äiti totesi Mietteestä, että sehän istuu jo hyvin. Enpä ollut tullut sitä sen ihmeemmin ajatelleeksi, mutta tyttö tosiaan istuu sylissä hyvinkin pienellä tukemisella. Yksi viimeaikoina kehitelty uusi leikki on se, kun tyttö makaa selällään ja minä tartun häntä käsistä ja vedän istumaan. Kasvot loistavat ja heti kun mahdollista, tyttö kahmaisee märkään suuhunsa äidin sormea tai rystystä. Leikit ovat muutenkin tuleet vaihdikkaammaksi, tyttö nauttii kun häntä rullaa sylissä alas ja ylös (tietenkin välissä aina suukotellaan). Myös erilaiset nostelut ovat vauvasta vallan viihdyttäviä. Ääneen tyttö ei vielä naura, mutta riemunkiljahduksia ja iloisia ilmeitä kyllä satelee. Kun maiskutan suutani ja härnäävästi lähestyn tyttöä pussaten hänen kaulaansa, suu aukeaa, silmät menevät vähän sirrilleen ja ilme kertoo, että tämä on yhtä aikaa ihanaa, jännää ja vähän kutittavaakin:)

Pähkäilin pitkään, nouseeko mikään laulu tässä kuussa ylitse muiden. Kun keittiöstä kantautui iskän versio eräästä tunnetusta lastenlaulusta, hoksasin, että sehän se on meidän kuukauden biisi.

Pupujussikat, pupujussikat niin lystikkäitä on
Pupujussikat, pupujussikat niin lystikkäitä on
On korvia, on korvia, on hännän nypykkä
On korvia, on korvia, on hännän nypykkä

12 kommenttia:

  1. OI IHANAA.!

    Meillä myös on tuota alahuulen imeskelyä :) Se on jotenki tavattoman söpöä. Ja samoin meillä, aina kun Aleksanteria nostaa käsillä istumaan niin se kahmaisee samantien mun kättä suuhunsa :)

    Päristelyä on myös. Ja niitä kiljahduksia ! <3 Voi taateli vieköön noita pieniä. !

    Hehe, mä oon sanonu ihan samaa muuten meidän pojan reisistä, ne on niin kauniin muhkuraiset möhköt että voiko söpömpiä ollakkaan !?

    VastaaPoista
  2. On teidän Miete kyllä hurmaava lapsi;-) ja äiti omaa kyllä erinomaiset kirjoittajan kyvyt, mulle tuli tippa silmään liikutuksesta.. tuo vauva-aika on niin uskomattoman lyhyt! Ajattele, teidänkin Pieni Ihmeenne on vasta 4 kk:n ikäinen ja osaa jo kaiken tuon..mihin vielä ehtiikään?

    VastaaPoista
  3. Tota oon itsekin monesti ajatellut, että minkätakia ennen sitä koko ajan "pelkäsi" asioilla ollessaan että jos vauva herää! Sehän on ihan luonnollista :D Esikoisen kohdalla on jotenkin kamalan arka tai sellainen ettei osaa ottaa rennosti vaikka pitäisi :) Tokihan siinä oli myös sitä, että kun kyseessä oli ihan pikkuvaavi, alkoi heti herättyä kamala nälkäitku...

    Kokeilkaapas yhtä juttua; Laitat kädet tytön käsien kanssa yhteen ja liikutat käsiä sivuille ja yhteen, sivuille ja yhteen... Jossain vaiheessa päästät irti niin että tytön kädet jää sivuille, ja vedät omat kätesi hänen silmiensä eteen vierekkäin. Meillä Arttu alkoi pian laittaa omia käsiään minun käsien kanssa yhteen :) Se oli kiva leikki! :)

    Ihanasti oot kirjoittanut teidän neljännestä kuukaudesta. Jää tosi mukava muisto <3

    VastaaPoista
  4. Ihana kirjoitus! Nämä olisi ihana säästää Mietteelle muistoksi.

    Hyvin tulee vielä mieleen alkuajan omat tytön kanssa. Päivät menivät aika lailla rutiineita hoitaen, mutta aina välissä musuteltiin ja halailtiin. Yritin oikein varastoon hellyytellä.

    VastaaPoista
  5. Ihana kirjoitus!! Meillä tullaan kuukausi jäljessä, niin ihana seurata ja odottaa että mitä tapahtuu seuraavaksi! :) Meilläkin löytyi alahuuli pari viikkoa sitten, tutittomia kun ollaan täälläkin. Ja juuri samanlaisesti suu auki silmät sirrillään ollaan onnellisia kun äiti suukottelee poskelle...ihanaa..:)

    VastaaPoista
  6. Kauniita kuvia, kauniita ajatuksia :)

    Siitä ne lapsen taidot alkavat, hymy, pörinä, kääntyminen...

    VastaaPoista
  7. Eksyin tänne tuon listapostauksesi ansiosta, ja heti nappasin idean mukaani!

    VastaaPoista
  8. Kaunista, niin kirjoitus kuin kuvatkin. Monta tuttua asiaa sieltä löytyi jokusen kuukauden takaa :)

    VastaaPoista
  9. Ihana muistella tämän kanssa hieman ajassa taaksepäin. Uskomatonta tahtia tuo aika juoksee ja nämä typsyt kehittyy! Onnea Miete 4kk!

    VastaaPoista
  10. Jensba: On ne vaan maailman ihanimpia. Ja aika hupaisaa, etät kun oma lapsi päristelee niin se on vaan niin ihmeellistä ja hienoa. Vaikka hei sehän on vain päristelyä:)

    Aamunkukka: Kiitos ♥ On se ihmeellistä, niin paljon on tapahtunut neljässä kuukaudessa, ja niin valtavasti on vielä opittavaa...Ja kuinka paljon iloa kaikki pienetkin uudet asiat tuovat!

    Lara: Joo, mä oon myöntänyt suoraan, että musta tulikin sellainen herkkis ja varovainen äiti. Luulin nimittäin, että olisin sellainen reipas ja rempseä joka ei pikkuasioista hetkahda. Mutta alkuun tosiaan se oli mulle joku ongelma jos vauva alkoi huutaa "väärässä paikassa"! Toisaalta ihna pienenä tuntui siltä, ettei vauva rauhoitu kuin tissillä ja talvipakkasilla se oli vähän hankalaakin (ja se tissilläolo kesti tosi pitkään). Nyt lapsen kanssa pystyy jo ottamaan kontaktia monella tavalla, eikä tunne olevansa niin neuvoton sen itkun kanssa...

    KOkeilin tota leikkiä ja se on kiva! Lapsi on ihan innoissaan ja keskittynyt siihen mitä tehdään:) Ja hakee tosiaan äidin kädet omillaan ♥

    VastaaPoista
  11. Todella ihanaa tekstiä. Helppo samaistua, kun mulla on täällä myös 12/09 syntynyt tyttö :-)

    Olen jo jonkin aikaa käynyt täällä tasutailemassa, mutta voisin vaikka linkittää omaan blogiini, jos passaa?

    VastaaPoista
  12. Jassu: Kiitos Jassu:) Se ajatus mielessäni näitä kuukausiraportteja kirjoitankin, että säästän ne lapselleni luettavaksi:) Täytyy tosiaan halia vähän varastoonkin, elämä muuttuu niin paljon sitten kun on töihinpaluu edessä...

    Tassu: Kiitos kauniista sanoistasi:) Jään seuraamaan teidän kuulumisia blogisi kautta...

    Marjuli: Taisin olla vähän hätäinen sen kääntymisen suhteen, siitä ei ole vielä tullut jokapäiväistä nähtävyyttä. No, kaikki aikanaan:)

    Viivu: Kiva kun tartuit haasteeseen!

    Johanna: Kiitos kivasta kommentista:)

    Petuli: Aika menee tosiaan nopeasti, kävin blogissasi vaklailemassa että koskas teillä ne kiinteät aloitettiin. Tuntuu, että vasta äskenhän se oli!

    Essiina: Toki saat linkittää minut blogiisi, sehän on suuri kunnia! :) Tulenkin pikimmiten tutustumaan blogiisi, kiva että löytyy samanikäisten tyttöjen äitejä!

    VastaaPoista