Miten joku voi olla yhtäaikaa niin ihana ja rasittava, totesin viime yönä miehelleni. Meidän Miete on saanut kahtena viime yönä hulinakohtaukset. Hyöritään ja myöritään, höpötellään ja hymyillään, taputellaan isin naamaa, kiskotaan äitin tissiä. Homma on sekä väsyttänyt, että naurattanut. Niin ihana kuin tyttö touhuissaan onkin, se hymy kyllä hyytyy jos tämä meno vielä pitkään jatkuu. Aamuyön syöttö/syötöt tuntuvat jatkuvan ikuisuuden ja kun yritän irrottautua, alkaa meteli. Se on kyllä pelkästään rasittavaa.
Pottaa ollaan kokeiltu muutaman kerran, mutta saalista ei ole vielä tullut. Hyvin nätisti tyttö kyllä vaaleanpunaisessa valtaistuimessaan kököttää. Voi sitä riemun päivää kun sinne jotain lirahtaa! Taas näitä asioita joille olisi voinut aikana ennen Mietettä puistella päätänsä: lapsi ja potta, kuka nyt sellaisesta riemunsa repii?!
Eilen olimme kummipoikani synttäreillä ja tajusin, kuinka iso tyttö mulla jo on. Siellä se veti omalla konttaustyylillään hurjaa vauhtia isompien lasten perässä. Välillä kuului innokasta kiljahtelua. Tyttö ei paljon äitiään kaivannut, ja vaikka välillä huutelin häntä, oli mielenkiinto ihan muuallla eikä neiti paljon minulle korviaan lotkauttanut. Hän antoi myös itselleen vieraiden ihmisten kantaa itseään. Se siitä äidin sylivauvasta sitten...
Koska takki-ihanuus ei ole käytössä kuin tämän syksyn, silloin tällöin, täytyy fiilistellä sitä useilla valokuvilla;)
Voi miten ihana tuo kuva neidistä :)
VastaaPoistaTsemppiä hulinoihin, melkeen oli jo unohtunut nuo yöhulinat, kunnes tutin poisjätön myötä totuus palasi!
Onkohan tätä yöhulinaa liikkeellä enemmänkin vai onkohan se vaan tähän ikään liittyvä juttu?
VastaaPoistaMeillä nimittäin herätään 2-3 aikaan yöllä itkemään ja kun rauhoitutaan, niin oltaisiinkin melkein valmiita heräämään. Kahtena viime yönä on neitonen siirtynyt rattaisiin nukkumaan, että minä saan nukuttua. Mies on sitten valvonut toisen kanssa ja nukutellut rattaisiin.
Kokeilin yhtenä yönä sitten, että syötän vieressä ja jääköön siihen nukkumaan, niin sittenkös vasta se innostus alkoikin, kun oli maitohuikan saanut, joten ei ruokaa meidän neidille tuohon aikaan.
Jaksamista sinne, niin ihanaa (ja rasittavaa), kun se yöhulina onkin.
Se on jännää miten usein voikaan olla yhtä aikaa niin rasittava ja suloinen. Tuttu tunne siis :)
VastaaPoistaTuota takki-ihanuutta kannattakin fiilistellä. On se niin kaunis!
Meilläkin on satunnaisesti pari kertaa tapahtunut tätä yöllistä virkistymistä... Ei kivaa.
VastaaPoistaPääasiassa onneksi neiti vain itkee yöllä, pääsee tisulle ja nukkuu siihen. Minä en tosin nuku sitten enää hyvin, kun alitajunnassa pelkään että neiti kampeaa itsensä lattialle...
Kaikessa rasittavuudessaan se vieressä nukkuva tissitakiainen on kyllä äärettömän ihana ♥
jaa taitaa olla yövalvomiset yleistä tuossa iässä, meillä kans on monta yötä ollut tosi rasittavaa, tyttö herännyt kans siinä kahden maissa ja sit noin parin tunnin välein syömään :P epäilen et kulmahampaita tulossa, ei anna kunnolla katsoa suuhunsa...
VastaaPoistameillä on käyty potalla jo puolenvuoden iässä...
Herran jestas, tyttö on kyllä niin söpö ja nup cuppiksen vaatteet niin suloiset, että niitä ihan todella kannattaa kuvailla ihan urakalla ♥
VastaaPoistaOlen jo monta kertaa käynyt näitä kuvia kurkkimassa :D INANA ♥
Nuo yölliset hulinakohtaukset on oikeasti ihanan kamalia :D Meillä oli niitä ajoittain tuossa 8-10kk iässä, mut sen jälkeen en muista että olisi ollut yhtäkään.
Lapsen kanssa saa kokea välillä tosiaan tuota, että kuinka toinen on yhtäaikaa niin rasittava ja ihana. Tuttu tunne täälläkin siis :D
Meillä aloitettiin pottailu vajaa 7kk iässä, ensin juuri vain istuskeltiin ja sitten aika äkkiä sinne lirahtikin se pisu (ajoitus on aika tärkeä, ja että oppii lukemaan lapsen viestejä, silloin kun lapsi ei vielä itse osaa pyytää tai ilmaista hätäänsä) ja tyttö tekikin 7-9kk iässä tosi hyvin jo tarpeet pottuun, ihan selvästi huomasi että osasi jo pidätelläkin. Sitten yhtenä aamuna vaan tuli täydellinen pottalakko jota kesti ja kesti ja typy kilahti koko potan näkemisestä. No se oli narikassa jonkin aikaa ja välillä koekiltiin. Sitten kun tyttö viimein "suostui" siinä istumaan, niin ei enää malttanutkaan siinä hetkeäkään istua vaan nousi sekunnin päästä ylös ja usein oli puolet tarpeista matolla. Nyt äkkäsin siirtää potan vesanpöntön päälle ja siinä malttaa istua kunhan saa käsiin jotian kivaa ja aika hyvin on pottailu nyt sujunutkin, kun osaa vielä ilmaista välillä hätänsä, mut välillä se hätä myös ilmaistaan liian myöhään :) Ja ei teillä todellakaan oel pottailun suhteen kiirettä, että istuskelkaa vaan rauhassa ensin ja ihan tytön mukaan meette :)
Tiedän niin myös tuon tunteen, kun tajuaa, kuinka iso se oma lapsi jo oikeasti onkaan. Mulla tulee noita ajatuksia melkein joka päivä, tänään sohvalla istuin ja varmaan vartin tuijottelin tytön touhuja ja haikeana sekä ylpeänä mietin, kuinka tuo tyttö oikeasti on jo niiin iso. Mut silti niin pieni ,aina äitin oma rakas vauva ♥
Kiitos aivan todella ihanasta kommentista blogiini, piti ihan kyynel pari tirauttaa ♥ Kommenttisi merkitsi enemmän kuin uskot.
Jaksamisia ja voimia sinne yöhulinoihin, toivottavasti pian loppuu ♥
voi miten suloisia kuvia taas :) tosin ei noin suloisesta neidistä saa kun suloisia kuvia ;)
VastaaPoistaMeillä ei ole tainnut olla yö levottomuutta, kun vasta nyt kun teki kulmahampaat ja nostikin sitten lömpöä ja kitinää pintaan... kaikki muut hampaat on tehnyt "kiltisti" ilman mitään...
Suloinen neiti ja ihanat vaatteet :)
VastaaPoistaTuttua myös tuo ihana ja rasittava yhdistelmä :D
Kiitos kaikille kommenteista, jotenkin ihana kun kirjoittaa jostain ilmiöstä tai tilanteesta niin saa usein sellaista "niin meilläkin" -palautetta. Se on mukavaa vertaistukea ja voi ajatella lapsen kasvavan ja kehittyvän kuten kuuluukin -ihanasti ja joskus vähän rasittavasti;)
VastaaPoistaHei!
VastaaPoistaMeillä aloiteltiin pottailu vajaan 10kk iässä, ja ainakin meillä on tämä reilu kuukausi menty hienosti niin, että neiti menee potalle heti herättyään unilta ja ruoan jälkeen. Tällä menetelmällä on vaippaan tullut tämän reilun kuukauden aikana kahdet kakat ja suurin osa päiväajan pisseistäkin menee pottaan.:)
Heips!
VastaaPoistaOlen sinun blogiasi mielenkiinnolla seurannut, kun meidän Ingrid (oikeasti Inkeri) on lähes saman ikäinen. 11/09 syntynyt. Meillä alkoi ehkä 2kk sitten sellainen yöelämä, että oli pakko tehdä jotain. Olin siihen saakka imettänyt öisin, mutta sitten yöt käsi viin levottomiksi, ettei mamma jaksanut. Sitten aloitettiin yövieroitus isin avustuksella, 2 viikkoa siinä meni. Tassukoulut ei kyllä sellaisenaan auttaneet, vaan välillä rattaissakin meni pari yötä ja sitten itkuakin ja kun itse menin yläkertaan nukkumaan...niin sitten alkoi pelittää. 4 yötä eri huoneessa ja sitten!
Nyt neiti nukkuu yöt läpi, ja noin klo 6.30 - 7 aamutissille. Vau sitä tunnetta, kun huomaa nukkuneensa koko yön.
No, sellaista täällä. Sinulla on todella suloinen pikkutylleröinen! Voimia arkeen ja juhlaan, kohtahan se koitta 1 v. päivätkin. Täällä suunnitellaan eläinsynttäreitä. Ullan unelma -kaupasta kakkutarpeita jo hankittu.