Pikkukukka yksi vuotta!

Nyt kyllä sydän hakkaa harmista. Kirjoitin heti tuoreeltaan tunnelmat meidän sunnuntain synttäreistä ja kun äsken aloin muokkailemaan ja viimeistelemään tekstiä, sähläsin jotakin ja koko teksti kuvineen katosi. Harmittaa ihan hirveästi. En enää osaa samanlailla kirjoittaa ja aikaakin siihen menee niin paljon. Yritetään nyt kuitenkin uudestaan...

Paljon onnea rakas

Tänään kukkasemme siis täytti yhden vuoden, aamulla, kaksikymmentäyksi minuuttia yli kahdeksan. Varsinaisen synttärijuhlan vietimme kuitenkin sunnuntaina. Edellisenä iltana isi nukutti Mietteen ja sanoi ettei tyttö ole koskaan ollut niin villi kuin sinä iltana. Nukuttamiseen meni toista tuntia ja tyttö pyöri ja riehui sängyssään, repi lakanoita ja piilotteli ja huuteli tyynyliinan takana, heilutteli käsiä ja päätään kunnes lopulta nukahti ilman itkuja ja kitinöitä. Aamulla tyttö heräsi puoli seitsemän aikoihin tissille ja seitsemältä noustiinkin jo ylös. Aikataulullisesti tämä toimi oikein hyvin, sillä tyttö saatiin nukkumaan päikkäreitä jo kymmenen maissa.

"Olen näin monta vuotta"

Juhlat alkoivat klo 13 ja vähän ennen sitä heräteltiin Miete raittiista ulkoilmasta. Ensimmäiset vieraat jo saapuivat kun vaihdoin vielä sankarittarelle vaippaa, syötin lounaan ja puin juhlamekon päälle. Päätin, että lakerikenkien aika ehtii vielä tulla ja prinsessamekko sai kaverikseen tunnearvokkaat tossut. Niillä meidän vauva on kontaten kipitellyt äidin ja isin luokse, noussut silmät loistaen seisomaan ja ottanut ensimmäisiä hurmaavan huteroita askeliaan.

Juhlapäivän ohjelmaan kuului pääasiassa kakunsyöntiä ja lahjapakettien ihmettelyä. Miete viihtyi lähinnä äidin tai isin sylissä paitsi silloin kun iso pakettikasa ja niiden sisältä paljastuvat uudet lelut varastivat ihan väkisin tytön huomion. Meitä huvitti jälkeen päin, kuinka tasapuolisesti Miete oli kiinnostunut jokaikisestä lahjasta! Korrekti, hyvinkasvatettu tyttö;) Paketeista paljastui pari kirjaa, pehmoleluja, musiikkia, Rölli-DVD, muumimuki ja hauskat aterimet, vaatteita, rengastorni ja - mielestäni ihan huippuidea- muumikitarara! Kitaralahja juontaa juurensa siitä, että Miete on ihan hullaantunut erääseen pitkätukkaiseen kitaraa soittavaan rokkipoikaan (serkun poikaystävä) ja jaksaisi vain katsella ja kuunnella kun tuo rokkistaran alku soittaa tytölle kitaraa... Vähän huolestuttavaa, eikö totta, jo tuossa iässä;)!

Suukko poskellesi ja paljon, paljon muuta

Isosisko osti Mietteelle ihanat pehmoiset kylpyankat -Mietehän rakastaa ankkoja ja osaa niin hienosti sanoa ankka (akka, akku) ja kertoa miten ankka sanoo kvaak-kvaak (kakka-kakka). Itse kätkin yhteen pakettiin kettukäsinuken ja tyttö oppikin parissa päivässä sanomaan kettu (ke-ke, kekki, kekku, kettu).

Veljeni perhe kävi jo viikkoa aiemmin ja he toivat Mietteelle ihanan setin, johon kuului pieni puinen kaulin, patalappu ja -kinnas sekä suloinen essu. Meillä onkin viimeaikoina pyörinyt kotona tomera pikku justiina kaulin kädessään...Itse ostimme ikään kuin yksivuotissynttärilahjana Mietteelle Brion kärryt (mustat) ja meillä oli kiire saada ne heti käyttöön, sillä näytti siltä, että meillä on kävelykärry-herkkyyskausi meneillään. No, mitä vielä. Tyttö ei ole kärryistä pätkääkään kiinnostunut (mutta rakastaa kyllä niitä kirjoja, mitä kärryihin on lastattu). Neiti teputtelee edelleen tyytyväisenä sohvapöytää ympäri. Oman tiensä kulkija♥

Tarjoiluista on tulossa oma pikkuinen postauksensa, mutta kakunmaistelullahan me juhlat oikeastaan käynnistettiin. Miete johdatteli juhlaväen aiheeseen sanomalla kuuluvalla äänellä "kakku" heti kun isänsä oli epäillyt että ei se sitä varmaan nyt sano. Miete pääsi syöttötuoliin istumaan ja kädet alkoivat heti tavoitella sydämenmuotoisen kakun kärkeä. Ensin tietenkin laulettiin paljon onnea vaan, minkä jälkeen kaikki taputtivat. Kaikki paitsi Miete, joka toki yleensä taputtaa vähän joka tilanteessa. Äidin avustuksella puhallettiin yksi kynttilä sammuksiin. Lohkaisin lautaselle palan kakkua ja kun käänsin selkäni hakeakseni lusikan...

...voi rakas, onko se noin hyvää?!

Kakunsyönti ja pakettien kanssa puuhastelu oli aika väsyttävää hommaa ja kun viimeiset vieraat lähtivät, isi vei Mietteen ulos ja tyttö nukahti lähes heti vaunuihin. Toisilta päikkäreiltä heräsikin sitten valtavan puuhakas ja puhelias pikkuprinsessa ja ilta meni kitaraa soitellessa, kirjoja lueskellen ja uusia pehmoleluja paijaillen. Miete kävi kotisaunassa vasta toista kertaa elämänsä aikana. Edellinen kerta meni kitinäksi, mutta tällä kertaa tyttö nautiskeli suihkuttelusta ja saunassa loikoilusta (mikäs siinä saunajuomaa lipitellessä, terveisin nimimerkki "pitiks tää imetys lopettaa vuoden ikäisenä tai jotain"). Eiköhän me aleta tästälähin saunottamaan tyttöä säännöllisesti!

Juhlapäivän iltana kävin kurkkaamassa pientä nukkuvaa tyttöäni. Päivällä niin iso tyttö jo on, oppii ja yrittää kokoajan uutta. Yöllä unipussissaan hän on niin pieni vielä. Ihminen alussa ja nupullaan. Mitä parhain lahja ja viisain taito noin pieneltä ihmiseltä kuitenkin löytyy: Hän aloittaa jokaisen aamunsa onnellisena ja rohkeana, täynnä uskoa elämään ja itseensä ja on varma siitä, että maailma tarjoaa hänelle tänään paljon kaikkea kivaa.

Brion kävelylärryt aktiivikäytössä

Itsenäisyyspäivänä saimme vielä lisää vieraita kun ystäväni tuli onnittelukäynnille tyttärensä kanssa. Viisivuotias oli ihan itse valinnut Mietteelle syntymäpäivälahjaksi Hello Kittyn pehmoisen helistimen. Ystäväni oli vähän vihjaillut tytölleen, että onkohan se vähän niin kuin vauvojen lelu, mutta kyllähän nyt viisivuotiaat nämä jutut tietää! Miete oli oikein ilahtunut lahjasta ja osasi heti näyttää missä on kissan "vinkeät viikset". Miete oli lapsiseurasta niin onnellinen: sunnuntain juhlissahan oli vain nuorisoa ja aikuisia. Kun isompi tyttö piirteli, Miete häiritsi minkä pystyi ja levitteli riemuiten lelujaan isomman tytön kanssa. Viisivuotias muuten totesi, että "olettepa te kohtelias perhe" kun sanoin, ettei hänen tarvitse raivata leluja pois, koska Miete kuitenkin leikkii niillä vielä ja levittelee ne pitkin lattioita:) Kuinka monta huippufraasia tulevat vuodet tuovatkaan tullessaan! Niitä odotellessa, kiitollisena jokaisesta päivästä.

Yksivuotisjuhlat on juhlittu. Ihana taaperoarki voi alkaa.