- Mitä sä teet? mies kysyy.
- Kirjoitan mun imetysmuistelmia, sanon ja alan itkeä.
Imetys. Mikä oksettava sana. Näin minä ajattelin joskus. Lapsen saanti = tissit menee pilalle. Näinkin minä ajattelin joskus. Voi hyvä luoja, kiitos että olet tehnyt minusta edes vähän enemmän aikuisen. Ja ennen kaikkea äidin.
Kun lapseni syntyi pitkän ihmeellisen yön jälkeen ja sain hänet syliini, halusin heti imettää. Se oli sellainen vahva primitiivinen tunne ja tarve. Taisin melkein heti, hoettuani ensin "se on ihana, se on ihana", kysyä että joko voin imettää. Se oli heti niin luonnollista ja kaunista.
Ensimmäisenä yönä sairaalassa kysyin, saako vauva nukkua vieressäni. Tietenkin saa. Ja niin vauva oli rinnassa kiinni koko yön, sillä eihän sitä maitoa edes tullut vielä kuin pari tippaa. Huoneen seinällä oli lappu, jossa luki, että vastasyntyneen vauvan masu on peukalonpään kokoinen. Niinpä minä luulin, että ne maitotipat riittävät niin pieneen masuun. Toisena yönä muistaakseni vasta ymmärsin pyytää lisämaitoa. Jonkun toisen äidin vinkistä.
Melkoiseksi tissitakiaiseksi meidän pikkuprinsessa osoittautuikin. Tutti ei kelvannut, ei sitten millään. Vain tissi kelpasi. Iltapäivä viidestä sinne yhteen yöllä minä imetin iltaisin. Tulihan siinä lueskeltua kirja jos toinenkin ja katseltua paljon televisiota. Kyllähän se sitovuus yllätti.
Rintaa. Rintaa. Rintaa. Luin kasvatusoppaasta, että vastasyntyneelle on tärkeintä jatkuva "eloonjäämisen turvaaminen" eli ravinto. Että tärkeintä on, että lapsi tietää saavansa ruokaa aina kun on tarvetta. Kaikki oli uutta ja epävarmaa ja niinpä minä ratkaisinkin kaikki ongelmat (lue: normaalit vauvaitkut) tissillä. Varmaan osin sen seurauksena meillä asui ensimmäiset kuukaudet aivan järkyttävän puklaileva vauva. No, myönnettäköön että kyllä minä sen ison kitisevän yksivuotiaankin joskus nostin tissille ihan vaan siksi että helpoimmalla pääsisin. Kuinkahan paljon loppuvaiheen imetys onkaan ollut pohjimmiltaan omaa laiskuutta ja mukavuudenhalua, win-win-tilanne: lapsi rauhoittuu eikä äidin tarvitse keksiä sirkustemppuja.
Vielä ollessani itse raskaana, tapasin vanhan ystävän, jolla oli pieni lapsi. Siinä keskustelun lomassa hän sanoi ohimennen lauseen "mä imetän" ja yhtäkkiä se kuulosti mielettömän hienolta. Kun sain oman lapseni, minusta oli ihanaa sanoa ääneen, että minä imetän. Minulla on pieni lapsi. Minä imetän. Ne olivat tärkeitä asioita, koko olemassaoloni ydin niinä ensimmäisinä kuukausina. Kolme, neljä kuukautta olivat sitä tiivistä, unenomaista, ihmeellistä aikaa. Sitten tuli kevät, konkreettisesti ja kuvainnollisesti. Alettiin kasvamaan ja versomaan vauhdilla, vedettiin verhot auki ja suuntauduttiin enemmän ulkomaailmaan. Oltiin jo tutut toisillemme, oltiin perhe.
Muistan, että alkuun, kun lapsen ahnas suu lähestyi rintaa, minua nauratti ja hirvitti. Lihakset jännittyivät ja minun piti vähän kiljaista (ihan että mieskin tajuaa mitä extreme duudsonit -temppua olen suorittamassa). Se ensimmäinen imaisu tuntui aina käsittämättömän terävältä. Mutta oikeastaan hetkessä siihen tottui ja imetys sujui hienosti. Vauvalla hyvä imuote, minulla hyvä imetysasento. Näin ainakin jälkikäteen muistelisin sen menneen. Moni tuntuu kauhistelevam, kuinka kamalaksi imetys menee, kun vauvalle tulee hampaita. Minä en ole kokenut sitä hankalaksi. Ehkä Miete on muutaman kerran vähän hampailla kokeillut, mutta ei sen kummempaa. Kyllä ne vastasyntyneen ikenet olivat terävämmät kuin yksikään tällä hetkellä suussa majailevista maitohampaista!
Ensimmäisen tissittömän päivän iltana Miete istui sylissäni ja joi tuttipullosta maitoa. Kuumat kyyneleet tippuivat pitkin poskiani hänen hiuksiinsa, ja tyttö nosti katseensa minuun, ihmetellen. Toisen tissittömän päivän aamuna Miete itkeskeli pari tuntia, välillä rauhoittui koiralaulun tai Pingun avulla, muuten oli hyvin väsynyt ja itkuinen. Tuttipullokaan ei oikein kelvannut. Viihdytin tyttöä pyytämällä häntä toistamaan sanoja perässäni: kukka, lamppu, sukka, isi...kun pyysin "sano äiti", tyttö nosti katseensa minuun ja sanoi oikein tunteella "Täiti!". Voi rakas♥ Lopulta uskalsin ottaa tytön sänkyyn ja viereeni nukkumaan, hetki kovaa itkeskelyä (ei kuitenkaan rinnukseni repimistä!) ja sitten me kumpikin nukuttiin vielä pari tuntia. Minut herätti hyväntuulinen, iloinen tyttö, joka ei ollut kiinnostunut tissistä vaan makuuhuoneen lukulampusta, jonka hän näppärästi sytytti.
Kyllä minä vähän mietin, että taistelenko luontoa vastaan. Yhä edelleen tuntuisi niin hyvältä nostaa tuo lämmin ja pöngertelevä neiti syliin ja rinnalle. Tissutella siinä hyvä tovi. Toisaalta olen kokenut olleeni valmis tähän jo pidemmän aikaa. Tietenkin nyt kirpaisee, kun on tämä irtirepimisen hetki. Minulle imetys oli ainutlaatuinen kokemus ja elämänvaihe, jotain mitä en kai koskaan enää saa kokea. Joku toinen äiti on joutunut kipuilemaan heti lapsen saatuaan: imetys ei ole lähtenyt sujumaan tai äiti ei ole halunnut imettää ja on ehkä joutunut kohtaamaan ympäristön paheksuntaa ja sitä kautta joutunut murehtimaan imetystä. Nyt on minun aikani olla murheellinen.
Nyt se on loppu. Ei yhtään kertaa enää. Ohi on meidän maidonvalkeat hetket. Yksi vuosi ja kaksi kuukautta. Nyt minua lohduttaa mielikuva pienestä tytöntylleröstä, paljaista varpaista ja ruohikosta. Tulee uusia ihmeellisia aikoja.
Voi kun kirjoitit niin kauniisti <3. Totta ja tuttua jokainen sana! Esikoisen kanssa imetyksen lopetus oli suorastaan riipaisevaa. Ei niinkään 1v 4kk tytöstä, vaan äidistä.
VastaaPoistaTäälläkin piti vähän itkeä myötätunnosta! Mulla 7kk ikäinen poika ja imetys on ollut meille ihanaa aikaa ja on edelleen. Nyt jo pelolla ajattelen aikaa, kun siitä pitää luopua.
VastaaPoistaHienosti kirjoitettu.
VastaaPoistaIhanaa että joku kokee imetyksen noi voimakkaasti. Toki vietin itsekin haikeita hetkiä molempien kanssa. Laurahan lopetti itse imemisen ja Venla siirtyi sitten lehmänmaitoon... Ei mitään ihmeellistä kummankaan kanssa. Minähän odotin Venlaa silloin kun Laura viimeisiä tisutuksiaan veteli. Olen kuullut, että maito alkaa maistua erilaiselta kun on raskaana. Oliskohan se ollut syynä Lauran lopettamiselle.
Ihania muita hetkiä teille Mietteen kanssa. Ihanan iso ja tomerannäköinen tytöntyllerä hänestä onkin tullut!
Sait minutkin itkemään. Todella kauniisti kirjoitit ♥
VastaaPoistaKuinka teillä imetyksenlopetus tapahtui? Jätitkö siis pikkuhiljaa imetyskertoja pois?
Mä olen edelleen mietiskellyt imetyksen lopettamista, mutta ehkä ei vielä ole meidän aika. Nyt ensi viikonloppuna olisi kuitenkin tarkoitus aloittaa eroon yötissistä-operaatio. Pikkuneiti kun on alkanut öisin syömään enemmänkin. Toivottavasti nyt menisi paremmin kuin viime kerralla, jolloin kolmas yö oli edelleen hirvää huutoa ja minä luovutin.
Päivisin tissittely on puolestaan vähentynyt jonkin verran ja tyttö syö paremmin "oikeaa ruokaa".
Minäkin siis mietin imetyksen lopettamista, mutta en tiedän kuinka sen tekeisin. Toisaalta nyt voisi lopettaa, mutta sitten nousee pala rintaan ja en tahdokaan. Ehkä sitten vähän myöhemmin.
On varmasti haikeaa, kun imetys on ohi. Jossain vaiheessa sen on kuitenkin loputtava - myös meillä :)
Halauksia ja voimia ♥ Tiedän ihan just miltä tuntuu! Mulle tuli itku kun tätä luin. Meillä loppui tissittely viime kesänä Ceelan ollessa 1v 3kk ja vieläkin sen asian ajatteleminen saa minut kyyneliin. Olin kyllä ajatellut pikkuhiljaa lopetella imetystä, mutta sitten jouduinkin äkillisesti viikoksi sairaala hoitoon enkä saanut imettää kovien lääkkeiden takia. Se oli ihan hirveää. Vaikka Ceela oli jo niin iso, mutta se oli meidän yhteinen juttu. En tiennyt että sellaista läheisyyttä voi olla olemassakaan! Mutta kyllä siitäkin selviää... mekin selvittiin :)
VastaaPoistaHei,
VastaaPoistaAjattelin kirjoittaa kommentin taas pitkän tauon jälkeen mielenkiintoisen aiheen innoittamana. Meidän tyttö täyttää torstaina vuoden ja imetän häntä yhä muutamia kertoja päivässä. Kävimme tänään neuvolassa ja terveydenhoitaja kysyi imetänkö yhä. Kerroin imettäväni ja sanoin myös, että en itseasiassa ole tehnyt mitään suunnitelmaa, milloin se on sitten loppu. Yllättävää sinänsä, sillä olen muuten innokas suunnittelija ;o) Terveydenhoitaja vain totesi, että sitä imettää niin pitkään kuin hyvältä tuntuu ja puhui muutenkin hyvin imetysmyönteisesti.
En enää ole imettänyt missään kahviloissa tai muutenkaan reissussa, vain kotona. Etenkin aamun ensimmäiset hörpyt ovat tärkeät. Onko tämä nyt niitä (harvoja) asioita elämässäni, jotka vain soljuvat omalla painollaan ilman suunnittelua? Haluan sen ainakin antaa soljua vielä jonkin aikaa. En suhtaudu imetykseen varsinaisesti kovin tunteellisesti, enemmänkin ravintotieteellisesti. Aikansa kutakin. Mutta on mielenkiintoista lukea ja kuulla, miten muut suhtautuvat imetyksen lopettamiseen.
Aiheeseen liittyen pakko avautua vielä ja kysyä, kun kirjoitit tissuttelusta, että ärsyynnyitkö milloinkaan, jos ihmiset puhuivat imetyksestäsi ja rinnoistasi? Voi taivas miten minua ainakin ärsyttää äitin tisseistä tai tisuista puhuminen. Minulla on rinnat ja minä imetän lastani, olkoot nämä ne viralliset termit ;o) En anna esim. tisua. En ole pidättyväinen tai estynyt persoona, kielellisiin ilmaisuihin vain helposti tarttuva. Jos joku puhuu minun tisseistäni, se on vain ja ainoastaan minun mieheni ;o)
Tulipahan tilitystä kerrakseen. Pakko kommentoida vielä teidän sievää välikausivalikoimaa. Miete on hurmaava tyttönen, jolle äidin valitsemat kuosit sopivat kauniisti. Olen myös itse ihastunut mustakukkakuosiin ja seuraillut huutista sopivien kohteiden osalta. On tosiaan suosittu kuosi hulvattomien huutojen perusteella. Cupcaken vaatteet eivät oikein kolahda äitiin, tämän kevään mallisto alkaa olla jo kuitenkin vähän sinne päin.
Aurinkoista kevään odotusta!
Voi miten kauniisti osasit kirjoittaa imetyksestä! Melkein tuli itku, sillä olen itsekkin miettinyt imetyksen lopettamista viime aikoina. Poikani on nyt 11kk ja alkutaipaleella toivoin edes sen puoli vuotta kestäisin. Kuinkas sitten kävikään, tästä tuli aivan ihana juttu ja nyt ajatus loppumisesta ahdistaa ja salaa toivon, että poika itse vieroittuisi jossain vaiheessa.
VastaaPoistaEn ole aikaisemmin kommentoinut tänne mitään, mutta nyt täytyy sanoa, että hyvin tutun oloisia tunnelmia olet tänne kirjoitellut. Itselläni on kolme lasta ja jokaista olen imettänyt vuosi ja kaksi kuukautta. Viimeisimmän imetyksen lopettamisesta on kohta vuosi ja siitä huolimatta aina toisinaan jonkin asteinen haikeus nostaa päätään. Imettäminen on ihanaa ja minäkin olen kiitollinen, että olen saanut sen kokea.
VastaaPoistaSinulla on mukava blogi, kauniita kuvia yms. Hyvää kevään odotusta sinulle ja tyttärellesi!
Ihanasti kerrottu. :´) En osaa muuta sanoa.
VastaaPoistaKauniisti kirjoitettu, omat muistot tulivat mieleen.
VastaaPoistaOsaat pukea ajatukset niin kauniisti sanoiksi.
VastaaPoistaKyynel silmässä minäkin täällä luin! Tämä aihe on niin koskettava meille äideille ♥
Meillä tyttö täytti eilen 11 kk ja pikkuhiljaa olen alkanut miettiä imetyksen lopettamista.. Todella haikein mielin.
Muistelen vanhempien lapsien kohdalla, että maidon tulo ei meinannut hiipua ollenkaan ja vähän ehkä laiskanakin annoin välillä periksi sekä lapselle että itselleni imetyksen lopettamisen.
En tahdo edes miettiä vielä miten meidän tällä kertaa käy. Onhan meillä vielä vähän aikaa.. ♥
Voi kun oli kauniisti kirjoitettu ja niin herkästä aiheesta, tuli kyyneleet silmiin.
VastaaPoistaMeillä tämä on myös lähitulevaisuudessa edessä
ja tiedän ettei itkuilta mekään vältytä.
Ihana, kaunis kirjoitus!
VastaaPoistaVaikka imetys ei omalla kohdalla jatkunutkaan puolta vuotta pidempään, muistan kyllä ne läheisyyden tunteet ja sen helppouden!
Jokainen imettää tosiaan niin pitkään kun itse pystyy, haluaa tai lapsi tarvitsee.
Minäkin täällä itkeä tirauttelen <3 Imetys on myös itselleni ollut niin luonteva, rakkauden ja läheisyyden täyttämä asia että niiskuttaa jo vähän valmiiksi loppukesä jolloin siitä on luovuttava kun palaan töihin isän jäädessä kotiin. Emiliä imetin vähän päälle vuoden ja Stellan kanssa tulee näillä näkymin aika lailla sama määrä. Luopuminen on vaikeaa, koska se merkitsee aina jonkun aikakauden loppua. Mutta onneksi myös uuden alkua :)
VastaaPoistaKirjoitit niin hienosti ja kauniisti. Imetin poikaani noin 1v 4kk ja se lopettaminen oli itselleni todella rankkaa. Tuntui, että jokin minussa mureni. Voimia luopimisen tuskaan!
VastaaPoistaT: Nitta
Niin kaunis kirjoitus! ♥
VastaaPoistaHymy huulilla lueskelin tätä.
Voimia äidille tuohon luopumisen tuskaan! ♥
Tämä kosketti, kiitos kun jaoit teidän imetystarinaanne. Oma imetystaipaleeni jatkunee varmaan vielä muutaman kuukauden, mutta vähitellen sitä jo huomaa miettivänsä, että tosiaan sekin loppuu aikanaan. Varmasti tulee herättämään monenlaisia tunteita, niin haikeita kuin helpottuneitakin.
VastaaPoistaMinuakin kiinnostaisi kuulla, että miten noin käytännön tasolla vieroutuksen toteutit? Ja minkä verran imetit viimeisinä viikkoina ja viimeisinä päivinä?
Hurmaavia ilmekuvia Mietteestä!
Hei, en olekaan aiemmin kommentoinut, mutta nyt aihe oli niin omakohtainen, että jätänpä vähän merkkiä. Meillä on melko samanikäinen poika kuin Miete ja pystyin samaistumaan melkein jokaiseen lauseeseen, jonka kauniisti kirjoitit. Meillä vielä imetys jatkuu, mutta kai sen on joskus loputtava, kunhan äiti on siihen valmis :) Myös itse näen tulevan kesän niin, että sitten on aika uusien seikkailujen, joten eiköhän mekin tässä kevään mittaan sitten opetella elämään ilman imetystä. Vielä kuitenkin pienen hetken nautin siitä, kun pieni tulee rinnalle pyytäen mammaa ja lopettaa sanoin tiitti :) Ihanaa kevättä ja tulevaa teidän koko perheelle!
VastaaPoistaT. Maria
hih... mäkin täällä tippa linssissä lueskelin. <3 enkä näköjään ole ainut. :) meidän pikkumies on saman ikäinen kuin miete ja on myös ollut koko pienen elämänsä oikea mamman tissitakiainen. <3 ja on siis sitä edelleen. :)
VastaaPoistaKaunis kirjoitus!
VastaaPoistaMinä en voinut imettää koskaan. Se oli rankkapaikka. Tai olisin ehkä voinut, mutta siinä ei olisi ollut kenenkään mielestä mitään järkeä. Kun sain vauvan rinnalle alkoi hän heti imä, väärin. Tyttö ei osannut imeä enkä minä oikein osannut ottaa oikeaa otetta, ainakun tultiin avittamaan ja hoitaja laittoi vauvan rinnalle minä hammasta purren odotin, että masu on täynnä. Ehkä 3 kertaa tyttö sai tissistä maitoa, sitten alkoi molemmat tissit muuttua sinisiksi, ne oli niin mustelmilla ja aina uusi ote teki enemmän pahaa. Hoitaja ei mustelmista välittänyt, tissille vaan ja minäkin halusin vielä yrittää taas hammastapurren. Se oli viimeinen kerta meillä, toisena päivänä sairaalassa tisseistä ei tullut enää maitoa, vain verta valumalla. Pumppasin tissiä, vain verta ei mitään mikä muistuttaisi maitoa. En halunnut juottaa lapselleni verta, joten päätin ,että on meidän aika luovuttaa. Kun tissit vähän parantui, kotiinpäästyä yritin vielä muutaman kerran, mutta se ei ollut lähtenyt sairaalassa avun kanssa niin ei se lähtenyt kotonakaan ilman apua. Sain kuitenkin ensimmäisen kuukauden pumpattua maitoa, välillä vertakin pois tisseistä ja puhtaat maidot annoimme tytölle. Korvikemaidolle siirryttiin kokonaan tytön ollessa 2kuukautta. Meillä sen takia ehkä pullottelu on loppunut helpommin, meillä ei koskaan tehty siitä tärkeää juttua. Olihan se ihanaa, kun pieni vauva oli sylissä, se läiheisyys muttei sitä samaa yhteyttä tullut, joka olisi ehkä voinut tulla tissittelystä. Minua harmitti eniten kommentit siitä, että lapset tulee sairaiksi, jos ei saa tissimaitoa, korvikemaito on myrkkyä. Tunsin pitkään itseni huonoksi äidiksi, kun en imetä, mutta tuskin tytöstä sen huonompi lapsi kasvaa kuin tissimaitoa saanneista. Ainakaan tästä syystä.
Mä myös nautin imetyksestä ja kun aika tuli lopettaa (joitain viikkoja omaa suunnitelmaani aiemmin, koska tarvitsin lääkkeitä joita ei voinut imettäessä syödä) niin itkuksihan se meni. Toukka ei reagoinut asiaan oikein mitenkään, oli siis itse siihen ihan valmis. Mutta mä haikailin imettämisen perään vielä viikkoja ja kuukausia sen jälkeen.
VastaaPoistaVoi miten kauniisti kuvasti imetyksen intiimejä hetkiä! Meillä imetyksen lopettaminen oli selvästi kovempi pala mammalle kuin naperolle itselleen...
VastaaPoista-Aureus
Minulla on Mietettä kuukauden nuorempi tyttö. Aamusta iltaan ollaan jo pari kuukautta menty helposti ilman imetystä. Typy vaan ei sitä kaipaa. Iltaisin sitten kaipaa sitäkin enemmän ja vielä olen häntä iltaisin imettänyt. Myös ennen nukkumaanmenoa otetaan tissiä ja yöllä ainakin kerran.
VastaaPoistaKauhean vaikeaa se lopetus on. Toisaalta ajattelen, että kyllä se lopettaa itse sen ajallaan. Kävihän niin päiväimetyksellekin. Toisaalta, jos sitä vain tekisi sen päätöksen että nyt loppuu. Tai jos ainakin tekisi päätöksen, että nyt kyllä loppuu tuo yöllä imetys. Tai jos... Plääh, en osaa tehdä päätöstä ja ennen kuin siihen pääsen, on typy luultavasti sen tehnyt ennen minua. Ainakin maidon tulo on jo huomattavasti vähentynyt. Näin ainakin päättelen tytön käyttäytymisestä tissillä.
Joka tapauksessa, asia on vaikea, ymmärrän sen. Voimia teille! :)
Kun meidän typy lähtee nukkumaan, annetaan isille hyvänyön suukko ja sitten vilkutetaan "heiheihei...". Sitten äiti vie makuuhuoneeseen, otetaan tissiä ja käydään nukkumaan (ei nukahda tissille). Yksi ilta tyttö alkoi repimään paidan kaulusta ja vaatimaan tissiä "tishaaa, tishaa...". Sanoin, että otetaan sitten kun käyt nukkumaan. Antoi välittämästi pusun suoraan suulle ja alkoi kiihkeästi vilkuttamaan "heiheihei.." :D
Voi tätä sun liikuttavaa kertomusta. Ja voi pieni iso Miete ♥
VastaaPoistaAjatuksen tasolla imetyksen lopetus on käynyt mielessä. Mutta vielä ei meillä ole sen aika. Saa nähdä miten käy kun toukokuun lopussa joudun aloittamaan harjoittelut opinnoissa :/ En ehkä haluaisi lopettaa silloinkaan, mutta katsotaan miten arki järjestyy...
Meillä saatetaan mennä päivä kokonaan ilman tisua, jos olen vaikka koulussa. Silloin iso tyttö ottaa mammaa mukista :) Mutta kun tulen kotiin, on tisu aika tärkeä. Tai ainakin ne pikku hörpyt, jotta voidaan taas varmistaa äidin paikallaolo ;) Iltaisin myös tisutellaan ennen nukahtamista. Ja kylläpä tuo on taas öisinkin maistunut... Mutta minusta ei vain vielä ole imetyksen lopettamiseen. Jospa se päätös tässä kypsyy kevään edetessä.
Ja kyllä, meillä tisutellaan :)
Ekaa kertaa eksyin sivuillesi ja koukkuun jäin. Olet niin ihanasti kirjoittanut että melkein kyynel silmässä. Ensimmäinen lapseni jo 4 vuotta mutta hän vieroksui rintaa ja ei sinne suostunut kun ei saanut tarpeeksi. Aina tuttipullo perässä.
VastaaPoistaNyt on 1kk (toinen tyttö)ja maitoa tuntuu riittävän ja mikä ihana nautinto on oikeesti imettää, ettei tarvi heti antaa tuttipullosta perässä. joten voin vain kuvitella kuinka vaikeeta sen lopettaminen voi olla.
Kiitos kaikille aivan ihanista mahtavista kommenteista ja myötäelämisestä! Sain lukea kommenttejanne hymyssä suin ja kyyneleet silmissä!
VastaaPoistaKiitos!
Vastaan vielä kaikille erikseen, ajan kanssa:) Nyt minut pitää kiireisenä huomiseksi varattu kirppispöytä! Palataan asiaan ihanat!
Ihana teksti ja harmittaa vaan, että en ole kirjoittanut omaa "imetyselämäkertaa". Imetin juuri tuon 1 v 2 kk vanhempaa tyttöä ja haikealta tuntui lopettaa, mutta lohdutuksen sana: Yllättävän helposti tottui! Jälkeenpäin mietti, miten se nyt muka oli niin vaikeaa. Eli elämä jatkuu! Nyt toinen tytär pian 9 kk ja rauhallisemmin mielen odottelen imetyksen loppumista sitten joskus.
VastaaPoistaKiitos tästä kirjoituksesta! Voi, niisk... <3
VastaaPoistaMeillä tämä aihe on nimittäin myös ajankohtainen, imetys loppui pari viikkoa sitten. Ja se loppui sitten kerralla. Olisin halunnut, niin kovasti, lopetella pikku hiljaa. Imettää vaikka pari kertaa päivisin tms. Mutta eihän se meilläkään niin mennyt. Tyttö oli koko ajan minussa ja tississä kiinni, jokainen harmitus ja väsymys ja yölliset heräilyt, ihan kaikki, vaativat äitiä ja tissiä.
Meillä ratkaistiin asia niin, että kun tunsin itseni valmiiksi, lähdin pariksi päiväksi kotoa, ja kaikki menikin (sitä äidin valtavaa lopettamishaikeutta ja syyllisyyttä ja mitä kaikkea lukuunottamatta) ihmeen hyvin. Nukkuakin ollaan saatu öisin, ihanaa :)
Minäkin yritän lohduttautua, että tämä oli nyt tämä vaihe meidän elämässä, nyt tulee muita ihania asioita. (Ja enpä olisi muuten etukäteen kuvitellut, että kokonaisen vuoden imettäisin.) Kyllä se tästä!
Aurinkoa sinne! :)
Eilen illalla lueskelin tätä tekstiäsi, on kyllä todella kauniisti ja rehellisesti kirjoitettu. Kiitos, tätä oli aivan ihana lukea ja se oli tarpeellista etukäteisterapiaa myös itselleni kun sama tulee olemaan pian edessä.
VastaaPoistaOlin niin kovin liikuttunut ja jotenkin vaikuttunut tästä, etten silloin heti edes saanut mitään järkevää kommenttia aikaiseksi, piti tulla nyt uudemman kerran kommentoimaan.
Ja tietysti silloin hetimmiten sen jälkeen kun olin tämän tekstin lukenut, niin tv:stä tuli vielä se aivan ihana mainos (mustavalkoinen, oliskohan se ollut Liberon mainos..), jossa on niitä ihanan pikkusia vastasyntyneitä. Nyyh. Mulla on tunteet ihan pinnassa kun pitää tästä vauva-ajasta vähitellen luopua..
Kirjoitit aivan mielettömän hyvin jälleen kerran, osaisipa itsekin pukea tunteensa sanoiksi noin hyvin! Minähän palasin töihin meidän neidin ollessa 11 kuukautta, ja silloin jäi sitten päiväimetykset pois. Pikkuhiljaa on jääneet muutkin imetykset, ja nyt vaikuttaa meilläkin siltä, että ei neiti sitä rintaa enää oikeasti kaipaa, paitsi nyt esim. kun oli muutaman päivän kipeänä, silloin annoin ja raasu nukahtikin syliin tissille yksi kerta. Sitä ei ole tapahtunut enää pitkään aikaan. Mutta loppujen lopuksi omalla painollaan tämä kaikki on tapahtunut. Jossain vaiheessa rasitti ne yölliset imetykset (siitä ei ole kuin ehkä 2-3 viikkoa kun ne loppui, samalla kun loppui iltaimetys)mutta nekin on nyt loppuneet ihan itsestään. Nämä on aika tunteellisia juttuja meille äideille, onneksi ei niinkään vielä noille lapsille:)
VastaaPoistaSamaa mieltä, kuin muutkin, ihana kirjoitus! <3 Samoja tuntoja täälläkin... Imetän vielä Eetä (nyt 1v 1kk) 3-4 kertaa päivässä, nukutan aina tissille, eli kahdille päikkäreille ja sitten vielä yöunille. Joskus annan myös aamulla kun herää, kun en jaksa nousta vielä itse (meillä kun yleensä Ee herää 06-07), saa vielä hetken makoilla kun lapsi on rinnalla. ;)
VastaaPoistaHassua kun jossain aikaisemmassa postauksessa kirjoitit, että sinun ei pitänyt olla "niitä" äitejä. Ei minunkaan!! Siis noiden taaperoiden imettäjiä. Aina ennen ajattelin, että ehdoton takaraja imettämiselle on se 1v. synttärit. Mutta kas kummaa vielä mennään... :)
Meillä se helpottaa niin kovasti nukuttamista, kun Ee aika helposti vielä nukahtaa siihen rinnalle. Kuinka ihmeessä saankaan hänet nukahtamaan muuten, sitten kun imetys loppuu?! :DD Odotan vielä siihen asti, kunnes siirrytään yksiin päikkäreihin, niin sitten tarvitsee nukuttaa vain kahdesti. Eli toisin sanoen vain kaksi nukahtamistaistelua vuorokaudessa. ;) Siihen asti olen ajatellut imettää... No, saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Eipä asiat ole aina tähänkään asti ihan suunnitelmien mukaan menneet. On se silti ihana hetki lapselle ja äidille se imetys. Katsotaan joutuuko itsekin sitten tirahuttaa pari kyyneltä.
Tällä kirjoituksella sait mut ikävöimään imetystä, vaikka muuten en sitä kaipaakaan kuten viimeksi kirjoittelin. No, kohtahan se on taas edessä, saa nähdä miten toinen kerta sujuu - onko kiireempi lopettaa vai venytänkö niin pitkään kuin mahdollista.
VastaaPoistaSua varmaan tulee itkettämään aina ja ikuisesti kun tämän oman kirjoituksesi luet, niin hyvin siinä kuvasit tämän hetken tunteitasi. Siihen on hyvä palata muistojen siivittämänä ♥
Meillä kyllä harrastettiin sitä hampaiden testailua enemmänkin, ja kyllä sen mun mielestä sattui paaaaljon enemmän kuin ne ikenet... ;)
Marika: Kiitos:) Heti kun luin kommenttisi, mulla alkoi päässä raksuttaa, että hmm... pitäskö munkin vielä pari kuukautta imettää. Kun kerran muutkin:) Ihanaa että olet noin pitkään saanut imettää ja päässyt jo yli sen lopettamisesta;)
VastaaPoistaUlla: Onneksi sulla on vielä aikaa kypsyä ajatukseen. Tai oikeastaan: ei kai sitä kannata liikaa etukäteen edes miettiä. Nautinnollisia imetyshetkiä pikkuisesi kanssa!
-S-: Kiitos:) Mähän olen monen jutun kanssa aina odottanut että se tapahtuisi "itsestään", mutta ei nyt sitten jääty enää sitä odottamaan.
Ciancia: Tsemppiä teille yöimetyksen lopettamiseen. Siitähän meilläkin liikkeelle lähdettiin. Muuten ei kovin systemaattisesti toimittu, koitin vähennellä ja lyhennellä imetyksiä ja tarjosin tosi aktiivisesti lehmänmaitoa (tuttipullosta ja nokkamukista) myös ruokailujen välillä. Aloin huomata että tissillä olo oli kiva tapa, mutta kunnon hörpyt otettiin mielellään maitopullosta heti imetyksen jälkeenkin... Eli enemmän siinä on se läheisyysfunktio kuin ravinnontarve kyseessä. Nyt me korvataan imetyksiä peuhaamisella, pusuttelulla ja painimisella:)
Iita: Tuo on varmasti ollut tosi rankka juttu, kun imetys on loppunut pakkotilanteeseen. Ymmärrän tosi hyvin, että sen on täytynyt tuntua pahalta! Ja että se on jättänyt tietyn kaipuun. Minulla on kuitenkin ollut mahdollisuus ns. valmistautua tähän ja kyse on omasta valinnasta, sillä tavoin se on helpompi tilanne kuin sulla on ollut. Halaus takaisin♥
VastaaPoistaSari P.: Kiva että kommentoit:) Hauskaa että imetys edustaa sinulle jotain uutta puolta itsestäsi, eli kuten kirjoitit olevasi suunnitelmallinen, onkin imetys jotain ihan muuta.
Mullakin taisi jäädä loppuvaiheessa julkinen imetys pois. Toisaalta Miete ei enää kaivannutkaan rintaa kun oltiin "liikenteessä" ja itseltäkin se ikäänkuin unohtui. Jonkinlaista kielipoliisin vikaa on minussakin, mutta toisaalta en ole kohdannut tilanteita joissa joku ulkopuolinen olisi tisseistäni puhunut (ainakaan nyt imetysaikana:D) mitenkään huomiotaherättävään tyyliin (tai ylipäätään ollenkaan). Kerran oli tilanne, jossa eräs nainen selvästi tapaili sopivaa ilmaisua eikä oikein tiennyt mitä pitäisi sanoa (taisi sitten käyttää ilmaisua "antaa rintaa"). Karkeasti jaoteltuna lähipiiri saa sanoa tissi ja imetys, muut puhukoot rinnoista ja imetyksestä. Itse voin sitten lässytellä lapselleni mitä sylki suuhun tuo, vaikka sitten tissuttelusta:)
Supermami: Aivan upeaa, jos alkuun hankalalta tuntunut imetys onkin kääntynyt päälaelleen! Itse en ymmärrä näitä "itsestään" lopettavia vauvoja. Minäkin yritin näistä tarinoista saada rohkaisua meidän öihin ja arkeen mutta meillä ei ole mikään tapahtunut itsestään:) Toisaalta yksi ystävä kertoi olleensa ihan loukkaantunut kun vauva lopetti tissin itsestään noin 7 kk:n iässä...Nautinnollisia imetyshetkiä teille ja kyllä se lopetuskin sujuu sitten kun aika on kypsä:)
VastaaPoistaAnonyymi: Kiitos kauniista kommentista. Huh, sinä olet siis imettänyt yhteensä 3v. ja 6 kk! Aika monta litraa maitoa;) Voin hyvin kuvitella, että itsekin vielä haikeudella niitä aikoja muistelen. On se vaan niin taianomainen ja kaunis hetki, jota ei enää voi palauttaa (äh, taas mä alan fiilistelemään)...Hyvää kevään jatkoa myös sinulle!
Sokrutin ja Ninni: Kiitos myös teille! Pienikin kommentti ilahdutti ja tuntui tosi tärkeältä. Oli ilo huomata kuinka niin moni otti osaa draamaani:)
Piia ja Minna: Tsemppiä myös teille imetyksen lopettamiseen! Ei kai sitä etukäteen voi varmaksi sanoa, koska se loppuu. Itse olin ajatellut imettäväni vuoden, ja kun vuosi tuli täyteen oli kai alitajunnassa tämä takaraja 1v. 2 kk. Toisaalta välillä ajattelin, että josko sitä tuonne kesän saakka...
Jassu: Kiitos:) Ja nimenomaan, jokainen kokee, tuntee ja toteuttaa imetyksen omalla tavallaan:)
maman: Lupaan sitten loppukesästä myötäniiskuttaa sun imetyksen lopettamista vuorostani:)
VastaaPoistaNitta: "jokin minussa mureni" -> tosi vahva ilmaus joka kuvaa kyllä hyvin miten vahva kokemus tuo imetys äidille voi olla. Nyyh...
Nanna: Kiva kuulla että joku myöntää hymyilleensä tekstilleni:) Ja hyvä että sain välitettyä muitakin kuin niitä surullisia tunteita:) Luulen että itseäni tulee nämä muistot hymyilyttämään (ja itkettämään) vielä monta kertaa.
Anonyymi: Mun täytyy myöntää ettei mulla ollut minkäänlaista systematiikkaa tässä imetyksen lopettamisessa. Kysyin neuvoja ja vinkkejä sieltä täältä, mutta ei mikään oikein toiminut. Koska imetin täysin lapsentahtisesti (joskus 4 kertaa päivässä, joskus 4 kertaa jo ennen päiväunia) ei mikään systemaattinen imetyskertojen vähentäminen toiminut. Kesällähän me jo opetettiin, että tissille ei nukahdeta. Yöimetys lopetettiin syksyn aikana, mutta homma alkoi lipsua niin että tyttö pääsi aamuisin tissille 5-6 aikaan ja hörppi/nukkui/hörppi siinä sitten jopa usemman tunnin vielä. Mutta koska olin jollain tasolla jo päättänyt lopettaa, niin yritin kaiketi harventaa kertoja ja myös lyhentää imetyskertoja. Lisäksi tarjosin tosi aktiivisesti lehmänmaitoa, ja Miete joikin tosi mielellään maitoa pullosta/nokkamukista. Aloin itsekin huomata että tissillä olo on enemmän tapa ja fiilistelyä kuin ravinnontarvetta.
Maria: Voi ihana mikä tapaus sulla siellä kotona♥ Mä olen ehkä vähän kateellinen..."Tiitti":D Onneksi kesään on vielä aikaa!
Anonyymi: Oi, sullakin on siellä onnellinen tissitakiainen jolla ei ole vielä aavistustakaan siitä että sekin huvi joskus loppuu:) Nautinnollisia imetyshetkiä ja tsemppiä lopetukseen sitten kun sen aika on!
Emmy: Tärkeintä on pysyä itse vahvana ja luottaa 100%sti omaan äitiyteensä vaikka se ei menisikään "oppikirjojen mukaan". Juuri siksi halusinkin kirjoituksessani mainita, että imetys voi aiheuttaa monenlaista murhetta ja osa äideistä tosiaan joutuu luopumaan siitä ennen kuin se on päässyt edes alkamaan:( Se ei ole este hyvälle äitiydelle eikä lapsuudelle!
VastaaPoistaToukan äiti: Voi, kuten Iitankin kommentista tuli ilmi, niin tuo on kyllä harmittavaa kun se imetyksen lopettaminen tulee eteen vähän yllätääen. Varmasti siitä jää vahva kaipuu. Hienosti on muuten Mietekin sopeutunut. Minulla on tissieni kanssa vähän tyhjä olo:)
Aureus: Niin se on meilläkin:) Miete pärjää hienosti, mistä olen tosi onnellinen, mutta vähän on itsellä vielä outo olo...
Laika: Ihana tarina, tuli sitten tytölle kiire suorittamaan iltarutiineja, fiksu lapsi♥ Teillä tuntuu menneen aika omalla painollaan tuo imetyksen vähentyminen, joten ehkä se menee tästä eteenpäinkin:) Etkä kuulosta siltä, että ne iltasyötöt mitenkään rasittaisivat vaan päinvastoin:)?
Essiina: Kun kyseessä on "se vielä yksi" on varmaan monenlaiset tunteet ja haikeutta ilmassa...Uskon, ettet varmasti ainakaan kiirehdi lopetuksen suhteen:) Ja jos päivät menee hyvin niin mikäs tosiaan estää antamasta iltahörppyjä vielä vaikka kuinka pitkään...Ihana muuten kuulla sinusta pitkästä aikaa! Blogiisikin oli tullut muutama teksti joiden päivittyminen oli jäänyt minulta huomaamatta:( siksi kommentointihiljaisuus. Mukavaa keväänjatkoa ja tisutteluhetkiä;)
Henna: Tervetuloa lukijaksi:) Kiva että imetys on toisen vauvan kanssa lähtenyt sujumaan. Onneksi sun ei tarvitse siis lopettamista murehtia vielä pitkään aikaan vaan kaikki on oikeastaan vielä edessä :)
annelionneli: Ei se ole myöhäistä vieläkään, sen imetyselämänkerran kirjoittaminen, voithan tehdä vaikka yhteenvedon molemmista lapsistasi:) Toki varmaan dramaattisimmat tunteenpurkaukset ja särmät ajan saatossa ovat hioutuneet:) Tuskin minäkään tätä NÄIN voimakkaasti koen enää vuoden päästä. Ainakin se olisi suotavaa:)
Nina: Kiva kuulla, että teilläkin meni noin hienosti. Tuota pariksi päiväksi poislähtemistä minullekin ehdotettiin, mutta ei sitä tullut vaan toteutettua. Toki myönnän, että minulla oli tammikuussa peräti kaksi iltamenoa, jotka antoivat osviittaa sille, että tyttö kyllä jo pärjää ilman tissiä. Mun on helppo samaistua tuohon teidän tilanteeseen ja tapaan ratkaista se, koska itsekin olen helposti "kaikki tai ei mitään"-ihminen ja jos jotain päätetään tehdä niin tehdään sitten rytinällä:)
HeidiF: Ihanan ja vaikuttavan komentin jätit, kiitos siitä♥ Tämä rakkaus omaan lapseen sisältää sellaista jatkuvaa luopumista kun nuo mokomat kasvavat niin nopeasti. Siksi kai tämä on välillä niin kipeää...Myös teille toivotan nautinnollisia imetyshetkiä ja tsemppiä imetyksen lopettamiseen kun sen hetki tulee.
H: Toi on ihana ja harmooninen tilanne kun asiat vaan lutviutuu ja etenee omalla painollaan. Vau! Ja niin totta, että ei tämä loppujen lopuksi lasta itseään niin kirpaise kuin äitiä...
VastaaPoistaOnnittelut pitkästä imetyksestä! Kuten kirjoituksestasi käy ilmi, imetys lienee useimmille muuta kuin pelkästään autuas tai ikävä kokemus, se on täynnä monenlaisia tunteita. Niin äidillä kuin lapsella.
VastaaPoistaMinä en näe tällä hetkellä loppua imetyksille, vaikka ovatkin vähentyneet. Välillä väsyttää ja ärsyttää, mutta toisaalta koen että annan lapselle läheisyyttä konkreettisesti ja tutulla tavalla nyt kun elämässä on paljon muutoksia. Jatkamisen puolesta ja lopettamista vastaan on muitakin syitä, mutta en niistä tänne halua tämän enempää.
Onnellisia pakkaspäiviä teille!
Tassu: Näköjään näitä "taaperoimettäjiä" on sitten enemmänkin:) Kylläpäs teidän Eellä on hyivin pullat uunissa, kyllä pienen kelpaa:) Ja mikäs siinä jos et itse koe tuota tapaa ylivoimaisen hankalaksi ja sitovaksi. Ja kyllä ne uudet tavat ja rutiinit astuvat sitten ajallaan kuvioihin vaikkei niitä etukäteen osaa kuvitellakaan. Ihania imetyshetkiä teille jatkossakin ja menestystä siihen muutosvaiheeseen, kun sen aika koittaa:)
VastaaPoistaPetuli: Oho, aika hyvin:) Onneksi sulla on vielä aikaa sopeutua tilanteeseen ja uskoisin että uusi ihana vauveli ja hormoonit ajavat kyllä sinut taas sisään näihin imetyshommiin:) Suoraansanottuna, ei muakaan nyt ihan heti huvittaisi aloittaa samaa ruljanssia alusta... mutta toisaalta tiedän että sitä olisi taas niin vaaleanpunaisessa(tai sinisessä;)) tilassa, että kaikki olisi taas uutta ja ihmeellistä.
Helena: Kiitos:) Kieltämättä mulla kävi näitä ihania kommettejakin lukiessa mielessä, että mitä jos vielä sittenkin vähän aikaa...Mutta päätös on nyt tehty ja meillä on ollut ihana ja hellyydentäyteinen, mutta tissitön viikko takana:)
Teidän pikkuherralla on asiat ihanasti hoidon ja näköjään myös imetyksen suhteen♥
Eksyin blogiisi vahingossa.
VastaaPoistaIhana kirjoitus ja tuntu kun osa ois suoraan mun ajatuksia.. tulevia ainakin.
Mulla on nyt 10kk ikäinen tyttö ja luulenpa, että viimeistään 2kk:n päästä on imetyksen lopetus vuorossa kunhan saatais noi yösyömisetkin ensin pois.
Haikeelta tuntuu jo nyt..
Mut hei, kiva blogi sulla.
Klikkaanpa itseni lukijaksi. :)
http://ruusuistajarisuista.blogspot.com
Olipas hellyttävä kirjoitus. Kyyneleet silmissä luin.
VastaaPoistaMinulla on vähän vanhempi tytär kuin sinulla ja lopetin myös vasta imettämisen, ehkä viimeisen kerran...
voi apua miten kauniisti kirjoitit! :´)
VastaaPoista