keskiviikko 2. helmikuuta 2011

Kunniakierroksia ja sähkötekniikkaa

Pitäisi muistaa kirjoittaa ylös niitä ohikiitäviä suloisia hetkiä. Pitäisi ottaa enemmän valokuvia. Pitäisi ottaa videolle niitä kokoajan harventuvia konttailuja ja ensimmäisiä hellyyttäviä taaperruksia. Kunniakierroksia, kuten Mietteen isi sanoi.

Tänään Mietteellä oli päässään turkoosit sydämenmuotoiset aurinkolasit. Kädet hän ojensi suorina eteenpäin ja lähti köpsöttelemään. Vain valkoinen keppi puuttui;) Miten onnellinen hymy tytön kasvoilla loistaakaan. Hän tietää kuinka ihmeellinen ja taitava hän on. Ei epäile hetkeäkään, etteikö hänen kävelynsä olisi suuren ihastelun ja kättentaputusten arvoinen. Kun tuo kävelemisen taito alkoi vajaa viikko sitten vauhdilla edetä, ei tyttö noussut seisomaankaan ennen kuin sai katsekontaktin ja ihailevan katseen vastaukseksi omalle hymylleen. Sitten ponnisteltiin kyykyn kautta seisomaan, ilman tukea, se oli erityisen tärkeää. Ja kehuttiin, voi kuinka kehuttiinkaan!

Neidissä tuntuu olevan myös insinöörin vikaa. Videoiden renkkaaminen on mielenkiintoista puuhaa. Teletappi-cd on aina valmiina pesässä, ja Miete käy painamassa virtanappia ja jää kärsivällisesti odottamaan, että video latautuu. Pause-nappi on Mietteen mielestä todella hauska: Tiivitaavi pysähtyy, Tiivitaavi jatkaa, Tiivitaavi pysähtyy, Tiivitaavi jatkaa. Äidin kännykkä on yhä edelleen mahdottoman kiinnostava kapistus. Jos äiti puhuu Mietteen mielestä liian pitkään puhelimeen, alkaa tyttö huudella vieressä "hei, hei". Silloin tällöin neiti saa napattua puhelimen itselleen ja saattaapa ajankulukseen ottaa sillä valokuvankin. Tänään hän oli merkinnyt äidille kokouksen alkavaksi klo 13.30, ihan hälytyksen kanssa. Pidettiin siinä sitten pieni äiti-tytär- palaveri ja päätettiin lähteä pulkalla puistoon.

Tietokone saa sen verran usein huomiota, että insinöörittäremme saattaa hyvinkin valita pääaineekseen tietotekniikan. Itseasiassa ostin Prisman alekorista Mietteelle jo tietokonepelinkin nimeltä Jussi Jänön Ihmeellinen leikkipuisto. Pelin hahmot, musiikki, lorut ja värit kiinnostavat kovasti. Myös Youtubessa tulee kuunneltua lastenlauluja. Yksi suosikeista on Leikkisät koiranpennut, jonka kertosäkeeseen Miete yhtyy mielelään: "hau hau hau, vou, vou, vou...".



Vieköhän sähkötekniikka kuitenkin voiton?

4 kommenttia:

  1. Meillä asuu myös insinööri. Ihan pienestä pitäen paras lelu on ollut kännykkä. Vaikka mikä olisi niin kännykkä saa aina tyytyväiseksi. Dvd:n napit ja kaukosäätimet on myös todella kova juttu.

    Ja ihanaa, niin se kävelytaito yllättäen edistyy.

    VastaaPoista
  2. Ihania nää sun kirjoitukset,hauskoja ja saa hyvälle mielelle :)ja niin samanmoiset touhut täällä(11/09tyttö),kuin siellä suloisella neidillä ♥ meillä muumit on kova juttu ;D

    VastaaPoista
  3. Juuri tällaisia juttuja kannattaakin ja pitää kirjoittaa muistiin. Nyt jo hymyilyttää lueskella pikkuneidin touhuista. Hymy tulee huulille varmasti myös kymmenien vuosien kuluttua.

    Täytyy vielä mainita, että minusta tuo Mietteen paita on erittäin kaunis. Meiltäkin löytyy se ja tykkään kun se on niin hempeä ja pehmoinen ♥

    VastaaPoista
  4. Saija: Mä oikein toivon että tuo kiinnostus tekniikkaan jatkuu eikä tyrehdy kuten äidillään;) Uskomattomia harppauksia -kirjaimellisesti- tuo kävelytaito kyllä ottaa, ihanaa katsottavaa :) Meillä ei ole VIELÄ sitä, että jokapaikassa PITÄÄ kävellä. Kumpa se vaihe odottaisi tuonne kevääseen ja kesään saakka;)

    Ninsku: Kiitos ihanista sanoistasi! Meillä muumit on kova juttu lähinnä mukeissa, tv:ssä ne eivät kauaa jaksa tyttöä kiinnostaa:)

    Ciancia: Niinpä! Jos sitä saisi vaikka palasen kirjoitettua ylös niitä omia tunteitaan: sitä, kuinka ylpeänä, onnellisena ja ihmeissään välillä katselee lapsensa touhuja (tai sitten hermot menettämäisillään, onhan niitäkin hetkiä, toki:)).
    Toi paita on tosiaan kiva, ihanan ohkainen ja pehmeä.

    VastaaPoista