perjantai 18. maaliskuuta 2011

Elämää valkoisella sohvalla (ja vähän sen ulkopuolellakin)

Voi meidän neiti aurinkoista. On se niin ihana. Hymyilee niin että minä hukun!  Hyppii sohvalla niska kosteana ja kiharaisena, huutaa hyppää-hyppää ja pomppii-pomppii. Nauttii ulkoilusta eikä millään suostu konttailemaan meidän jäisessä pihassa vaan sinnikkäästi nousee ylös vain kaatuakseen taas. Sanoi ensimmäisen kaksisanaisen lauseensa: Kysyin "Onko kissa sängyn alla?". Miete kurkkasi ja totesi "Ei oo". Lauleskelee ja höpöttelee. Juo ihan hirmuisia määriä maitoa ja tänä aamuna tuli pissat vaipasta läpi meidän valkoiselle sohvalle...

Iltaisin neiti on niin väsynyt, että lähtee tyytyväisenä isin kanssa nukkumaan. Vaippaa vaihdettaessa hän hokee jo, että "kukkuu" mikä siis siinä yhteydessä tarkoittaa nukkumista. Miete heiluttelee isin sylistä tyytyväisenä äidille hyvänyöntoivotuksia ja jakelee huulet törröllään suukkoja. Pinnasängystä kuuluu pölötystä ja tänäiltana neiti lauloi isille ihhahhaa-laulua. Korkealta ja aika kovaa.
Yöt nukutaan sikeästi, eikä mitään dramaattisia yöhuutoja ole ollut aikoihin (kop, kop). Aamulla herätään touhukkaana vähän ennen kuutta, toki joskus vasta lähempänä puolta seitsemää ja se se vasta on luksusta;)

Tyttö kasvaa ja kehittyy hurjaa vauhtia. Tänään Miete tosiaan oppi hyppimään oikein kunnolla (sohvalla tietenkin). Tekniikka oli aika omintakeinen, enkä edes yritä kuvata sitä verbaalisesti. Miete on oppinut sanan "kuuma" pestessäni hänen käsiään juoksevan veden alla. Tänään hän osoitti uunia ja sanoi sitä kuumaksi ja sama toistui kun neiti kokeili kahvikuppini kylkeä. Miten ihmeessä se kaiken tajuaa?!


Sohvalla hyppimistä ei vaan VOI kieltää kun tuota lasta katselee♥
Eikä tarvitsekaan!
Sohva on tehty elämää varten
- myös valkoinen.

7 kommenttia:

  1. Tuo puheen tulo on kyllä ihmeellistä ja varmaan ihana tunne! Meidän poikanen ei ole kyllä yhtään samoilla linjoilla, höpöttää omia juttujaan ja vain harvoin kuiskaa jonkun niistä noin viidestä sanasta jotka ovat ihan suomea. Mutta perässä tullaan. Sinulleko kirjoitin, että kirjojen luku ei ole kiinnostanut... nyt kiinnostaa jonka kunniaksi ostin jopa uuden kirjan luettavaksi (ei syötäväksi). Ja sohvalla pomppiminen, ulkona juokseminen (ja sisällä), pää märkänä hiukset kikkuralla... näin meilläkin :). Ihania ovat!

    VastaaPoista
  2. Lapseen tarttuu oppi niin vähästä. Meille aikuisille ei enää tartu. Ollenkaan ;o)

    Ihana Miete ja jo niin supertaitava!

    VastaaPoista
  3. Ihana!! Nii-in, joskus on vaikeaa kieltää jotain mitä ei tarttis kyllä tehdäkkään kun toiset on niiin sulosia ja onnellisia.

    VastaaPoista
  4. Voi miten riemuissaan toinen on! <3

    VastaaPoista
  5. Tutun näköistä ja kuuloista!
    Ihania ovat nämä 1-vuotiaat ♥

    VastaaPoista
  6. Ihana vauhdikas pomppija <3

    Muistan kanssa kun minea oppi pomppimaan niin sitä tehtiin joka paikassa ja aina sai sydän kylmänä katsoa, ettei tipu sohvalta/sängystä. : )

    VastaaPoista
  7. Helena: Pojilla ei taida olla yleisesti ottaen mikään kiire tuon puheen kanssa. Tai sitten ne vaan on tyypillisiä miehiä;) Kiva että kirjatkin välillä kiinnostaa niin ei tarvitse ihan kokoajan perässä juosta:D

    -S-: Voi kun saisikin edes puolet tuosta lapsen oppimiskyvystä!!! Munkin piti kovasti preppailla englantia näin hoitovapaalla ollessa mutta kun oon niin laiska että mulle paras (tai ainoa) tapa oppia olisi joku vuoden parin komennus ulkomaille;)

    Sokrutin: Juu ei tuollaista voi kieltää! Ihan sama kuin itse kokisi ensimmäistä kertaa jonkun upean elämyksen uudessa paikassa ja kun riemu olisi ylimmillään, sut vedettäis tilanteesta pois. Eihän niin voi tehdä;)

    sussu: Tuli kyllä mainio tilannekuva:)

    Terhi: Varmasti:) On ne vaan ihania -varsinkin sellaisina oikein ihanina päivinä;)

    Martze: Miete on onneksi niin rauhallinen, että ei tuohon pomppimiseenkaan ryntää ihan suuna päänä, mutta toki siinä vähän pitää perään katsoa:)

    VastaaPoista