lauantai 20. elokuuta 2011

Ensimmäinen hoitoviikko *


Uutta Vertbaudetilta

Maanantaita

edeltävän yön nukuin ihan hyvin vaikka yleensä reagoin stressaaviin tilanteisiin unettomuudella. Yksi viikko oli sentään jo töitä takana, sitä ei enää tarvinnut erikseen jännätä. Miete heräsi yöllä kerran, piti vaihtaa vaippa. Nousin puoli kuudelta ja herätin tunnin päästä tytön. Meiltä hoitoon on viiden minuutin ajomatka. Miete sai katsella teletappeja ja juoda maitoa, olla hetken sylissä. Tyttö lähti innoissaan hoitoon. Kerroin että lähdetään autolla. "Automuseoon", innostui Miete. "Ei me automuseoon mennä vaan mennään hoitotädille." Pohjustin tulevaa hoitopäivää ties monettako kertaa, kevyesti rupatellen.

Hoitotädin pihassa tyttö hihkui innoissaan "hoitotätille!". Ovella menetin hetkeksi aivotoimintani rippeet ja kysyin jotain tyyliin "Jätänkö mää tän nyt tähän?" (passiivinen paniikkireaktio?!). Annoin Mietteen N:n syliin ja huikkasin moikat. Miete alkoi itkeä. Oven raosta huikkasin, että äiti rakastaa ja itkun saattelemana kävelin ulos rappukäytävästä.

Ajelin kohti Helsinkiä puhelimessa höpötellen, tulevaan päivään keskittyen. Tunnin päästä tuli tekstari, että Miete oli vähän itkenyt mutta nyt jo leikkimässä muumeilla. Tekstailin takaisin viestistä kiitellen ja mukavaa päivää toivottaen.

Työpäivä sujui siihen itseensä keskittyen mutta iltapäivän puolella oli vaikeuksia pitää bodylanguage aisoissa ja istuin kuin muurahaiset pöksyissä kelloa vilkuillen ja varmaan huokailin kaikelle mikä oli minun mielestäni epärelevanttia (ja siinä vaiheessa kaikki oli mielestäni jo vähemmän oleellista;)). Pääsin vihdoin kolmen aikoihin ajelemaan Helsingistä kotiinpäin. Oli vähän vaikeuksia pitää vauhti rikesakkorajoissa. Olisin niiiiin halunnut ehtiä hakemaan tytön, MINÄ!, mutta isi ehti aikaisemmin. Matkalta soittelin N:lle. Hienosti oli kuulemma mennyt. Ruoka maistunut "kohtuullisesti", parin tunnin päikkärit oli tyttö ottanut lukuhetken jälkeen tutut unikaverit kainalossaan. Nyt Miete oli parhaillaan juottamassa nukelle maitoa. Päivän mittaan oli neiti antanut kommenttia, että "äitin syliin" ja "äiti pukee", mutta N:n kerrottua että hänen luonaan ollaan N:n sylissä ja N pukee, oli Miete todennut "joo".

Isi haki siis Mietteen ja tyttö olikin ollut pihassa leikkimässä. "Suloisen näköisenä liukumäessä", kertoi isi. Kotona odotti iloinen, energinen ja hyväntuulinen tyttö. Käytiin vielä ulkoilemassa ja jäätelöautolla ("Äitin syliin, pelottaa!" "Ääni kuulu." "Läskiauto."). Iltanukuttaminen oli melkoinen show ja tyttö oli rättiväsynyt.


villakangashame Kinderit 2nd hand, t-paita H&M, sukkikset KappAhl

Tiistaina

Miete lähti taas aamulla reippaasti hoitoon. Autossa alkoi pyydellä äitin syliin ja iso itkuhan siinä tuli kun moikat sanottiin. "Liukuläpee" tyttö jäi huutamaan N:n syliin ja kuulin hoitotädin lupailevan että mennään tänään myöhemmin laskemaan liukumäkeä. Päivä meni kuitenkin hienosti ja tyttö oli nukkunut pitkät päiväunet. Miete leikki hiekkalaatikolla kun menin häntä hakemaan. Voi sitä hymyä! Miete lennätti innostuksissaan hiekkaa korkealle ilmaan (ja jonkun naisen kengille). "Kukas söi tänään tosi reippaasti?" kysyi N Mietteeltä. Aamupuuron kanssa Miete oli saanut mansikoita ja lounaalla oli ollut nakkikastiketta. Oikea herkkupäivä:) Ruuan yhteydessä Miete oli pyydellyt "leipää ja luustoa" ja N oli luvannut antaa niitä jos Miete syö ensin ruokansa.  Hoitotäti totesi Mietteen olevan voimakastahtoinen... (eli siellä oli selvästi huudettu sinä päivänä). Illalla kotona yritettiin haastatella, miten päivä oli mennyt. Koitapa siinä sitten haastatella tuon ikäistä. "Söitkö reippaasti?" "Joo." "Mitäs sä söit?" "Joo." "Söitkö villisikaa?" (kysyi isi). "Joo".

Kun isi kysyi, että mitä kivaa te teitte hoitotätillä, tuli vastaus kuitenkin nopeasti: "Kakkua". Voi mun pientä hiekkaleipuria♥



KappAhlin velourmekko ostettu jemmaan jo viime talvena

Keskiviikkona

Miete alkoi tajuta että sama homma sen kun jatkuu. Neiti ilmoitti jo kotona, että "pois hoitotätiltä". Kerroin Mietteelle että toista voi ajatella ja rakastaa vaikka ei kokoajan näkisikään. Autossa Miete hoki "Äiti lakastaa, äiti lakastaa, äitin syliin, äitin syliin...". Itku tuli taas ovella, mutta itkun lomassa neiti kyllä vaati niitä edellisenä aamunakin tarjoiltuja "maikoita". Kolmelta iltapäivällä vastassa oli iloinen, hymyileväinen, reipas ja puhelias neiti joka ei leikkejään malttanut keskeyttää. Jäin täyttämään hoitosopimusta ja jutustelemaan vielä hetkeksi.



syyskukkia kummitädiltä, trikootakki ja kaulakoru H&M

Torstaina

oli ensimmäinen aamu, jona Miete ei itkenyt. Koska öisin on näillä nurkilla sadellut, pakattiin kumpparitkin mukaan. Kerroin Mietteelle että jos N antaa luvan niin tyttö saa pomppia lätäköissä. Heti ovella pyysin Mietettä näyttämään kumppareitaan N:lle ja harhautus onnistui hyvin. "Äiti liisuu" piti Mietteen tietenkin komentaa, joten autoin tytöltä kengät pois jalasta. N pyysi Mietettä heiluttamaan minulle. "Äiti lakattaa, äiti lakattaa", sanoi neiti totisena muttei itkuisena. Oli kuulemma samaa hokenut kovasti edellisenkin päivän aamuna.

Hakiessani tyttöä touhusivat kolme hoitolasta liukumäen alla leikeissään ja Miete istuskeli yksin keinujen luona asetellen crocseja jalkaansa. Voi toista! Miete huusi äitiä iloisena ja onnellisena. Mun oma rakas ihanani! Tyttö ei ollut kovin hyvin osannut syödä riisiä ja kanaviilokkia mutta oli syönyt välipalaksi tosi hienosti omenaa -vähänkö olin ilahtunut, sillä kotona neiti sylkee omenan pois.

Hoitopäivän jälkeen käväistiin kotona syömässä ja lähdettiin syksyn ensimmäiseen muskariin. Suureen ääneen neiti toisteli "äitin sylissä"-hokemaa mutta kun Otso-nalle ilmestyi muskariopen syliin, kipitti Miete nallen luo, nosti varovasti kättään ja opettajan rohkaisemana silitti hiukan nallen päätä -sitten juoksi nopeasti takaisin äidin luo -ilmeessä sekoitus jännityksen purkautumista, suurta ylpeyttä ja intoa. Muskarissa oli kyllä aivan ihanaa. Olin vähän kahden vaiheilla kannattaako muskarissa enää jatkaa, mutta nyt musta tuntuu että ehdottomasti. Omalla tavallaan se on minun ja tyttöni kahdenkeskinen hetki. Ja kun en voi hoitopaikassa olla kärpäsenä katossa, on ihanaa päästä muskarissa näkemään oman lapsen reagointia, toimintatapoja, heittäytymistä ja oppimista jonkun toisen ohjauksessa.


Zaran samettimekko huutiksesta, legginsit ja paita H&M 2nd hand
H&M:n villakangasmekko 2nd hand

Perjantaina

tyttökulta jäi taas hienosti hoitoon. Hoitopaikan pihassa sanoi, että "äitin sylissä hetki vielä". Sisällä antoi pusun ja heilutti vähän hajamielisesti, mielenkiinto selvästi suuntautuneena jo leikkeihin. Iltapäivällä tyttö oli leikkimässä tyytyväisenä mailalla ja sählypallolla kun tulin häntä hakemaan. Todettiin, että viikko oli mennyt tosi hyvin ja Miete on ollut reipas tyttö joka ottaa hienosti kontaktia kavereihin ja viihtyy leikeissä. Miete on sopeutunut muutokseen nopeasti ja täytyy itseasiassa sanoa, että niin minäkin! Ei se pelkkää tuskaa ja vuodatusta ole ollut. Saako sitä sanoakaan, mutta minusta on kiva kurvata aamulla töiden pariin. Ei sillä etteikö se olisi kuitenkin kaikkein onnellisin hetki kun kohtaan päivän päätteeksi pienen tyttöni, touhukkaan, iloisen ja puheliaan. "Leipas tyttö!"


Mekko Bogi, sukkikset Po.p


*kuvituksena vähän meidän tulevaa syksyä

12 kommenttia:

  1. Kauniita vaatteita Mietteellä :)

    VastaaPoista
  2. Ihana kuulla että teidän hoidonaloitus on mennyt noinkin hyvin :) Mietehän on ollut tosi reipas! Kyllähän mä jo joskus aiemmin totesin että hyvin se menee ja kyllä te pärjäätte :)

    VastaaPoista
  3. Voi Mietettä. Toivottavasti tulevat päivät helpottavat entisestään ja hän oppii vähitellen muistamaan, että paikka on kiva ja äiti ja isi nähdään aina hoitopäivän jälkeen. On se vain niin rankkaa, mullakin, vaikka lapset jäävätkin kiltisti ja ovat vielä ihan innoissaan menossa hoitoon.

    Sitäpaitsi, ollaan tehty sellainen järjestely, että J vie lapset hoitoon ja minä haen. ;o)

    Tsemppiä ja niin, kyllä noilla vaatteilla kelpaa!

    VastaaPoista
  4. Kiva kun kirjoitit noin kattavan tekstin ekasta viikosta hoidossa/töissä. Meillä edessä hoitoon lähtö vasta vuoden päästä, mutta aihe kiinnostaa silti jo nyt.

    Tsemppiä syksyyn! :)

    VastaaPoista
  5. Hienostihan teilläkin alkanut hoito sujumaan! Mulla oli pelko, että itku pääsee herkemmin mulla ku tytöllä ekana hoitopäivän aamuna mut pystyin pitämään itteni kasassa, neiti jäi hämmentyneenä katteleen et tännekö hän nyt jää. Meillä tuli ekalla vkolla vaan 3 hoitopv ku hoitajan omat lapset sairasti keskellä vkoa. Jännityksestä johtuen meidän neiti oli syönyt ekana päivänä huonosti, toisena paremmin ja nyt eilen kolmantena hoitopäivänä taas huonosti kun oli välillä mummun kanssa. Onneks jää reippasti aamuisin leikkiin niin äidin helpompi lähteä jatkamaan matkaa :) Ja ne yhteiset hetket hoito/työpäivän jälkeen on entistä arvokkaampia <3

    VastaaPoista
  6. Teidän ensimmäinen hoitoviikko kuulosti onneksi kuitenkin aika positiiviselta. Meillä ekana päivänä itkettiin, tokana ei lainkaan ja sitten tulikin pitkä viikonloppu väliin. Saa nähdä minkälainen meininki on huomenna taas hoitoon palatessa. Tsemppiä teille siihen toiseen hoitoviikkoon!

    VastaaPoista
  7. oon aina vähän miettinyt että kuinka joku voi alkaa itkeä kun lukee toisen kirjoituksia, mutta kyllä näköjään voi. On niin lähellä omia juttuja joita pään sisällä liikkuu.. Pian mun vauvatkin menee hoitoon.. Ja Nicokin! Joka on vasta sillon reilun 9kk.. Noh, mä toivon että isoveli pitää huolen ;) <3

    VastaaPoista
  8. Kiitos, oli kiva lukea miten mukavasti kaikki kuitenkin oli mennyt (ja ihanat vaatteet hei!) :)

    VastaaPoista
  9. Hyvin positiiviseltahan teidän hoitoviikko kuullosti! Meillä on alkanut sujumaan paremmin. Nyt pitää itkeä harmitusitkut ja ne alkaa jo ennen kuin ollaan päikyllä. Mutta kun neiti häviää silmistä jonnekin nurkan taaksen hoitajan kanssa, niin samalla loppuu itku.

    Itse tein nyt sen ratkaisun, että anoin osittaista hoitovapaata alkaen 2 kk:n päästä, nyt aluksi 5 kuukaudeksi. Tuumailla tässä jatkaisiko sitä sitten.

    VastaaPoista
  10. Iso kiitos kaikille kommenteista, vastaan tällä kertaa kaikille yhteisesti. Positiiviseksi voi tosiaan hoidonaloitustamme kutsua jos vain yksi sana pitää keksiä. Valtavasti tsemppiä kaikille näiden asioiden kanssa kamppaileville! Tällä viikolla Miete saa olla isin kanssa kolme päivää kotona ja ensi viikolla mummo hoitaa Mietettä pari päivää. Pakko on tehdä tällaisia järjestelyjä omien työmatkojeni takia -toivottavasti se ei vaikuta kielteisesti hoitorutiineihin ja Mietteen sopeutumiseen.

    ja Kati, jos olet kuulolla niin muistutatko mulle mikä sun blogin nimi on: mulla on niin paljon lukulistalla blogeja etten tällä hetkellä en ehdi millään selata kaikkia läpi. Haluaisin kuitenkin kovasti tulla kurkkaamaan sun tuntoja ja kommentoimaankin. (Ja anteeksi huonomuistisuuteni!!!) Niin ja hyvä että teit rohkean ratkaisun kun kerran tilanne on tuntunut niin hankalalta. Asiat kääntyvät kyllä vielä parhain päin!

    VastaaPoista
  11. http://pilkahduksiameilta.blogspot.com/

    Kutsuttujen luettavissa, eikä mitään. Itselläkään ei ole aikaa yksinkertaisesti lukea juurikaan blogeja tällä hetkellä. Aika on niin kortilla.

    VastaaPoista
  12. Hei! Kunhan tuo velourmekko jää pieneksi, niin voisitko myydä sen meille? :)

    VastaaPoista