sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Ulkoillaan syysmetsässä


Metsään menossa

Meillä on tapana käydä eräällä pikkulammella ulkoilemassa. Lampi on niin pieni, että Miete jaksaa kävellä sen ympäri, ainakin melkein kokonaan. Lampea kiertää kiva pieni polku, pätkä hiekkatietä ja päästäänpä me kierroksella pikkuinen siltakin ylittämään. Lammella on paljon sorsia, joita käydään syöttämässä vuoden ympäri. Muutama pulu ja lokkikin on eksynyt joukkoon, ja oravat ovat niin kesyjä, että ne syövät kädestä. Lammen vieressä on iso leikkipuisto, mutta jännittävintä on se, että lampea ympäröivässä metsässä asuu peikkoja.


metsän "emäliä"

Pari kuukautta sitten metsässä järjestettiin tapahtuma, jossa sai ihailla teatteriesitystä isosta pahasta sudesta (siitä puhutaan vieläkin), tavata ihan oikeita peikkoja ja istahtaa satutädin viereen penkille kuuntelemaan muumisatua. Sen jälkeen me ollaan puhuttu Peikkometsästä ja Miete lähtee sinne innosta kiljuen. "Joo! Mennään! Peikkometsään! Ei taavi pelätä!". 




Cupcaken thermosetti on ihana viileillä ja kuivilla syyskeleillä

Tässä lähellä on muitakin kivoja ulkoilupaikkoja. Viikko sitten nautimme upeista maisemista Roineen rannalla. Näimme sammakon ja kuumailmapallon, heittelimme kiviä järveen ja paistoimme makkaraa. Sen jälkeen olikin kiva päästä kotona suoraan kuumaan saunaan.


Aina maistuu makkara


Vaikea arvata mistä tässä valistetaan:) 
Miete osaa jo hyvin ulkoa mantran "myykyllinen kääpässieni ei saa koskea".

Kuinka ollakaan, kirjoitettuani tämän postauksen,huomasin kaverini linkittäneen facebookiin mielenkiintoisen artikkelin Hesarista otsikolla Lapset takaisin luontoon.

Me metsäillään siis jatkossakin:)

6 kommenttia:

  1. Ihana syysretki teillä ollut. Harvassa paikassa onkaan enää luonnonkeskellä sorsia, kesyjä oravia sun muuta...ei ainakaan täällä meillä! :( Oih ja nam mun tuli kauhea himo makkaraa :P Täytyypä ottaa seuraavana vapaapäivänä (jos on kaunis ilma) suunnaksi jokin kiva ranta ja pistää paistaen. Onko tuo teidän grilli sellainen kertakäyttöinen? TODELLA kiva posti!! Ihanaa syksyn jatkoa teille <3

    VastaaPoista
  2. Metsäily on ihanaa, mutta ah niin raskasta 1,5 vuotiaan taaperon kanssa. Päätin kuitenkin että koska luonto on osa mua niin luonto tulee osaksi (jopa isommaksi) oman lapseni elämää. Inhottaa nykyajan aikuisten etäisyys luonnosta ja esim. hyönteisistä. Myös eläinten ja elävän kunnioittaminen lähtee sieltä luonnosta. :) Ihania ulkoilumaisemia teillä, melkeen olisin kateellinen jos en itse olis eilen ollut uudenkaupungin saaristossa retkellä :D

    VastaaPoista
  3. Ihania kuvia!

    Lumia rakastaa metsäkävelyjä, minä myös.
    Jo pienempänä käytiin vaunuttelemassa metässä, meidän entisen kämpän vieressä, ihan takana alkoi suuri metsä jossa meni ristiin rastiin pururatoja ja pienenpiä ja vielä pienenpiä polkuja. Siellä käytiin rattailla ympärivuoden, kun Lumia oppi konttaamaan pääsi hän ihan uudella tavalla metsään tutustumaan ja varsinkin kun kävelemään oppi. Ja vielä kun tuli syksy ja osasi jo kunnolla kävellä, tyttö olisi aina halunnut olla metsässä. Sieltä löytyy niin paljon kaikkea ettei millään puoliksikaan ole vielä ehtinyt kaikkea tutustua. Parasta siellä oli myös se että eläimiä koirista oraviin ja pupuihin näki aina.

    Tässä uuden kämpän vieressä on myös pieni metsä jossa menee polkuja ristiin rastiin, on pieniä mäen kukkuloita ja "linna" ja maja. Siellä käydään joka päivä. Ihan parin sadan metrin päässä on myös Kuhasalonretkeilymaasto jossa käydään usein ulkoilemassa, se on reilun parin kilsan lenkki, jonka Lumia haluaa aina itse kävellä. Paistetaan makkaraa laavulla, heitellään kiviä järveen, tasapainoillaan tukkipuiden päällä ja hypitään kannolta kannolle. Nyt kun mielikuvitus koko ajan paranee, on sekä minusta että tytöstä ihan parasta mennä metsään mielikuvitusretkelle. Me "nähdään" ja "tavataan" erilaisia metsäneläimiä karhuista kettuihin, tutustutaan heidän koteihinsa ja käydään kahvilla oravanpesässä. Voiko olla parempaa? Suosittelen kyllä kokeilemaan, Lumia ainakin tykkää ihan sikana ja on koko ajan enemmän ja enemmän itse siinä mukana, nykyisin jo itse on "pääosassa" ja keksii tarinaa ja minä mukailen ja keksin lisää. Se on niin mieletöntä seurata kuinka lapsi on niin täysillä mukana siinä maailmassa, kättelee karhua ja katsoo sitä silmiin, kuinka sitä itsekin ihan pääsee sinne mielikuvitusmaailmaan sisälle, unohtaa hetkeksi missä sitä oikeasti on. Ihan parasta ja siinähän se mielikuvitus vain kehittyy lapsella lisää!

    Tuo peikkometsä kuullostaa ihanalta!
    Ihana Miete, ei peikkoja tarvi pelätä ;)
    Täällä oli hetki sitten sellainen satumetsä-tapahtuma jossa pelastettiin helinä keiju. Siellä oli erilaisia rasteja ja tahetäviä, vaikka mitä puuhaa parin kilsan pituisella metsäreitillä ja voi hitsit, että Lumia tykkäsi. Tosi mukavaa että tuollaisia järjestetään! Ensi vuonna sitten taas uudestaan :)

    Kyllä nuo metsäretket on parhautta! Kerätä marjoja ja kukkia, ihastella ja tutkia luontoa, etsiä katseellaan pöllön, oravan ja pupun kotia, ottaa viltin ja eväät mukaan, mahdollisuudet ovat rajattomat.

    Nyt tulikin aurinko esiin pilvien takaa, joten taidetaankin lähteä tuohon takametsään pienelle retkelle. Kiitos paljon tästä postauksesta! ♥

    Aivan ihania kuvia, pieni niin kaunis retkeilijä siellä, sieniasiantuntija ♥ (meillä Lumia sanoo "Ei saa kokkee sääpäsieneen!" =D)
    Tuo Cupcaken setti on kyllä kaunis ♥

    VastaaPoista
  4. Lara: No, ehkä ne eläimet siellä lammella ovatkin juuri siksi niin kesyjä, että ne elelevät keskellä vilkasta lähiötä:) Vai tuli sulla makkarahimo, voin kertoa että maistui ihan taivaalliselta tuolla ulkona tulisen sinapin kera:) Tuo on tosiaan kertakäyttögrilli, aika kätevä systeemi, voin suositella:) Oltais haluttu tehdä ihan oikea nuotio mutta eihän meillä ollut puita. (Miete tekee isänsä kanssa usein leegonuotion jossa paistavat leikisti makkaraa:)). Kiitos kivasta kommentista ja ihanaa syksynjatkoa myös teille <3

    VastaaPoista
  5. Metsässä on kyllä sekä äärettömän rauhoittavaa, että mielenkiintoista.
    Meilläkin käydään läpi kaikki mahdolliset kolot, yökitään ötököille ja hihkutaan jos sattuu löytymään sieni tai marja.

    Opetettu toki on, että poimia ei saa, ellei kysy ensin myrkyllisyydestä. Siitä, onko oppi mennyt perille, voidaan olla montaa mieltä :D "eiku mä vaan hanskoilla"

    Mietteestä on tullut kyllä iso tyttö! Vastahan tässä katseltiin kuvia vauvasta ja nyt jo noin isona syödään grillimakkaraa!

    Ja muuten niin syödään meilläkin, ensi viikonloppuna. Mennään mökille ♥

    VastaaPoista
  6. Ihania kuvia ja ihana syysretki!

    VastaaPoista