torstai 9. helmikuuta 2012

Aarre, korkokatto ja aurinko

Aamulla herättelin neitiä ja keräsin vaatteita kainalooni.

Minun täytyy ottaa vielä aarteeni ja sitten on kaikki mukana...
Kukas on minun aarteeni? kysyin.
Miete! tyttö vastasi *. 
Otin lapsen syliin ja hän sanoi hymyillen:
Sinäkin olet minun aaltee.


*Miete on nimi jota käytän tytöstäni tässä blogissa (uusille lukijoille tiedoksi)




Isi tuossa nukutteli äsken Mietettä ja minä päätin käyttää aikaa vähän kuvien koneelle lataamiseen ja bloggailuun. Tuttuun tapaan tyttö höpötteli kovasti sängystä käsin. Kävimme tänään Mietteen kanssa pankissa ja tyttö kuuluikin kertovan reissustamme kovasti isille.

Isi, minä sain säästöpossun!
Isi, missä on kolkokatto?
Isi, minä sanoin kolkokatto ja äitiä naulatti.





Maanantai-illan vietimme Hoplopissa ja kun ajelimme kotia kohti oli jo pimeää.

Aulinko on mennyt pilven alle pötköttämään, lausui Miete.

2 kommenttia:

  1. Suloinen..:) Kauniita kuvia myös olet ottanut.

    VastaaPoista
  2. Voi kuinka ihana Miete ja hänen juttunsa ♥

    VastaaPoista