Tajusin yksi päivä kuinka vähän tiedän sellaisia asioita, mitä lapsi luonnostaan haluaa oppia. Esimerkiksi kukat: niitä on tuolla tienposkessa keltaisenaan, valkoisenaan ja punaisenaan, mutta kuinka monen kukan oikeastaan tunnenkaan nimeltä...
Niinpä me lainattiin kirjastosta kukkakirja ja kun luimme sitä iltasaduksi, väsynyt Miete nauroi tikahtuakseen hassuille kukannimille: Metsäkurjenpolvi, siankärsämö, maitohorsma...Oli hauska huomata, että kyllähän minä monen kukan tiesin, osa vain oli päässyt unohtumaan;)
Seuraavana aamuna Miete pomppi kotona nakupellenä ja ilmoitti, että hänellä on metsäkurjenpolvi ja metsäkurjenpimppi...Vai niin:) Nappasimme kirjan kainaloon ja lähdimme poimimaan kukkia.
Ainakin puna-apila, maitohorsma, siankärsämö, ojakärsämö, peltosaunio, koiranputki, voikukka, pietaryrtti ja hiirenvirna kerääntyivät
Ja pitihän sitä kauneimmalle kukkasellekin antaa vähän viilentävää vettä:) Ihana jumpsuit on ollut joskus huutiksessakin tyrkyllä, mutta onneksi ei mennyt kaupaksi. Raikas kukkienpoiminta-asu.
Halusin pienenä kukkakauppiaaksi ja tykkäsin keräillä kaikille kukkasia, joten isä osti minulle kasvikirjan. Täytyisikin etsiskellä se kirja jostain, niin meilläkin voitaisiin alkaa opettelemaan eri kukkien nimiä :)
VastaaPoistaVai että metsäkurjenpimppi :D
Meilläkin juuri tänään lenkillä kyseltiin kukkien nimiä,eikä tää äiti niitä oikein muistanut. Apilat ja päivänkakkarat poimittiin maljakkoon. Tuo kirja olis siis tarpeellinen täälläkin. Ihana jumpsuitti! :)
VastaaPoistaOlen lukenut blogiasi joskus kauan sitten ja nyt löysin sen uudestaan ja liityin lukijaksi. Meidän tytöt taitaa olla melkein saman ikäisiä.