tiistai 9. lokakuuta 2012

Kettu joka opetteli viikonpäiviä




Mietteellä on ihmeellinen kettu. Sille on helppo kertoa kaikenlaisista asioista, ja joskus, ollessaan sillä tuulella, tykkää kettukin jutella. Me olemme Mietteen kanssa yhteen ääneen harjoitelleen litaniaa viikonpäivistä, ja yhtenä iltana keksin ehdottaa, että mitäs jos opetettaisiin ketullekin viikonpäivät.

Mutta voi kettupoloista, sehän oli ihan pöhkö. Vaikka kuinka moneen kertaan ja huolellisesti artikuloiden häntä neuvottiin, puhui kettu aivan höpöjuttuja!

Minä: "No niin kettu, sano maa-nan-tai."
Kettu kimeällä ketunäänellään: "Makapakamakapaka..."

Miete alkaa kiljua naurusta: "Äiti, mitä se sano? Voi ei! Äiti se sano makapaka!"

Yritämme uudestaan. Mietekin pyytelee, sano nyt vaan että maanantai...Mutta kettu raukka ei vaan osaa!

Minä: "Jos yritetään seuraavaa viikonpäivää, mikäs sen maanantain jälkeen tulikaan, hmm, tiistai. Kettu, sano tiis-tai."

Kettu on hetken hiljaa ja katselee meitä pää kallellaan. Odotamme hiiskumatta. Sitten punaturkki aukaisee suunsa ja sanoo kimeällä ketunäänellään: "Tis-si!"

Miete repeää sellaiseen huutonauruun, että tipahtaa kirjaimellisesti lattialle. (Myös tilannetta sivusta seurannut isi alkaa hekottaa ja katsoo minua sellaisella ilmeellä, että onko mulla nyt ihan kaikki kotona...)

Ei suju siis ketulta tiistai, ja me siirrymme keskiviikkoon. Yritämme molemmat neuvoa kettua.

Miete: "Kettu, sano keskiviikko!"
Kettu: "KEKSIviikko!" huudahtaa kettu iloisesti.

Me katsomme Mietteen kanssa toisiamme ja pudistelemme päätämme. Voi tuota höpsöä kettua!

Torstaita kettu sanoo tortillaksi, perjantain kohdalla pärisyttelee ärrää, lauantain se tulkitsee laulukehoituksena ja kun opetamme ketulle sinnikkäästi sunnuntaita, huutaa kettu vaan että suukotellaan ja säntää antamaan Mietteelle pusuja.

On se kettu kyllä hauska. Saa meidän nauramaan vedet silmissä. Ja kovasti me sitä rakastetaan, vaikkei se vielä ihan kaikkea osaakaan.

9 kommenttia:

  1. Ihana, hauska kettu! Lapset ovat niin ihania, kun ovat noissa leikeissä mukana aina ihan täysillä. Meillä herää eloon milloin mikäkin pehmolelu - mikä nyt vaan sattuu olemaan käden ulottuvilla. Useimmin ovat kuitenkin keskustelleet tyttöjen unilelut, pyytäneet päästä kainaloon ja nukkumaan. :oD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, ja se lapsen aito eläytyminen ja riemu teklee kyllä vanhemmatkin superonnellisiksi:) Kuinkahan moninkertaiseksi meidän nauru on kasvanut sen jälkeen kun Miete tuli taloon! Aika järkeviä juttuja niillä teidän pehmoleluilla, ja menee muuten viesti varmasti paremmin perille niiden kautta kuin äidin tai isän sanomana;)

      Poista
  2. Ihana Höpö-Kettu! Minun tyttärentyttärellä onpieni kassi, jossa on sisällä sellainen Siperian Husky. Neuvolan täti kysyi sen nimeä ja kuuli huskyn väärin. Hän sanoi tytölle, että onko Kusti tullut mukaan. Nyt huskyn nimi on Kusti ja Kusti seikkailee tytön mukana kaikkialla.

    VastaaPoista
  3. Ihana! :) Pojalla on samanlainen kettu ja eilen poika (leikisti) soitti poliisille, kun kettu jäi vahingossa hoitoon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, onneksi vain leikisti:D Voi toista kun päätti ottaa heti järeät keinot käyttöön ketun löytymiseksi! Meidän kettu lähettää terkkuja teidän ketulle:)

      Poista