keskiviikko 12. joulukuuta 2012

121212




Tänä aamuna herättiin viimetipassa. Tuli kiire. Juoksin koiranpennun kanssa pihalle ja huikkasin Mietteelle että lepää sinä vielä hetki. Tultiin sisälle ja aloin laittaa itseäni ja Mietettä lähtökuntoon. Yhtäkkiä tuntui oudon hiljaiselta, ja tajusin, että koiranpentu oli onnistunut livahtamaan Mietteen huoneeseen (=kielletty alue). Siellä se makoili tyytyväisenä valkoisen maton päällä, nukkekodista kähvelletty lelu suussaan, kakat maton reunalla.

Pukeminen meni kiukutteluksi. Minulla meni hermot (mistä en ole ylpeä). Koiranpentu päästi pissat eteisen matolle. Kännykkään piipahti viesti: puhelinpalaveri alkaisi vartin kulutua. Ei voi olla totta, olin unohtanut sen täysin! Kun olimme lähes valmiita, en löytänyt toista rukkasta mistään. Hain ja hain, kunnes silmäni osuivat valkoiseen karvapalleroon joka järsi tutun näköistä violettia asustetta... Mulla oli nyt kolme minuuttia aikaa saada meidät ulos asunnosta, puhdistaa auto lumesta (jota esteri oli suonut tuutin täydeltä), viedä neiti hoitoon ja palata kotiin puhelin- ja nettiyhteyksien ääreen.

Arvatkaa onnistuinko? No en.

Pihassa Miete sanoi itkien että äiti mä rakastan sua vaikka mä kiukuttelen ja sä huudat mulle.  Arvatkaa murtuiko mun kiukku ja tunsinko olevani yksi surkeus! Rutistin tytön syliini ja pyysin anteeksi.

Ankeasta aamusta huolimatta loppupäivä oli oikein onnellinen päivä. Ihanat naapurit lupasivat katsoa koiranpennun perään. Mulla oli onnistunut kehityskeskustelu pomon kanssa ja kiva työpäivä muutenkin. Hoidosta hain maailman suloisimman ja oikein  hyväntuulisen neidin. Illemmalla oli muskarissa avoimet ovet, ja mieheni kanssa seurailtiin Mietteen musisointia kovin ylpeinä vanhempina (saatoin ehkä vähän liikuttua kyyneliin).

Nyt mä alan valmistautua työreissulle ja palaan viimeistään lauantaina yhden kivan pikku alevinkin kanssa.



Minkälainen päivä teillä oli?:)

kuvat weheartit

5 kommenttia:

  1. Mulla oli ihana päivä! Taidanpa vinkata siitä blogissani :)

    VastaaPoista
  2. Kuulostaa aika tutulta. Meillä poika oli poissa päivähoidosta miehen lyhyen työmatkan vuoksi ja sen tietää mitä siitä seuraa, vaikka poika olikin parisen tuntia valvovien silmieni alla ulkona liikoja energioita purkamassa. Välillä menee nahisteluksi pikkusisaruksen kanssa, joka yrittää pitää puoliaan ja osaa jo monet metkut ja isoveljen harhautukset, ihan naurattaa, meidän ovela 2-vuotias neiti :)

    Ruokaa ja iso kasa hedelmiä sekä vihanneksia on tänään maistunut molemmille ja se tietää sitä, että jatkuvasti saa siivota ja pyyhkiä jälkiä. Siis tosi, tosi arkinen päivä, tosin välillä saa nauraa noiden kahden touhuja. Pukemista, ruoan laittoa, tiskausta, moppaamista, pyyhkimistä, imurointia, valvomista, erotuomarina toimimista, palapelin kokoamista pojan kanssa, neulomista, tämän matolaatikon penkomista, pyykkäystä, kuvakirjan lukemista, puhelimeen vastailua siis sitä normaalia perusarkea.

    Välillä palaa täälläkin hermo ja on paha mieli kun joutuu varsinkin esikoiselle ääntään korottamaan kun meno äityy liian vaaralliseksi tai viesti ei mene perille. Sitten tulee vielä pahempi mieli kun poika kysyy jossain välissä, että: "Äiti, olenko minä ollut tänään kiltti?". Minä jatkuvasti unohdan, että hän on vielä oikeasti aika pieni, 5-vuotias, vaikka menisi pituutensa, juttujensa ja taitojensa puolesta paljon vanhemmasta. Sitten sitä yrittää selittää kuinka rakas hän on ja miksi äiti komentaa ja huutaa. Vielä huonommaksi sitä itsensä tuntee kun poika sanoo lempeästi ja sanoja venyttäen: "Ei se haittaa". Ihana riiviö!

    Aina ei kiukkuilut, kovakalloisuus ja ajattelemattomuus ole harkittua vaan ihan normaalia ikään kuuluvaa kun sen vain aina muistaisi ja olisi varahermot. Olen huomannut että minulta varaenergiaa löytyy liki aina, mutta paljon harvemmin niitä varahermoja, ikävä kyllä.

    Mietin kuinka poika loukkaantuu komentamisesta, mutta eipä tuota tarvitse olla kuin hetken poissa näkyvistä, vaikkapa toisessa kerroksessa (lapset siis miehen kanssa) kun ilmestyttyäni näkösälle molemmat kiljuvat ja juoksevat luokse ja haluavat haleja. Vanhempi huutaa äitiä ja nuorempi äitikkää : ) Kuinka lapset ovat niin anteeksiantavia ja lojaaleja.

    Huomenna meilläkin muskarissa avoimet ovet, täytyypä mennä kurkistamaan.

    Hannele

    VastaaPoista
  3. Anteeksi, vaikka aikomus oli niin ei ole tunnu olevan tilaisuutta kommentoida rauhassa takaisin: just nyt piti olla mutta mies lähti jonnekin, Miete vaatii huomiota ja koira syö meidän varpaat;)

    Lapset ovat niin ihania ja rakkaita <3

    VastaaPoista
  4. Välillä se kiire on näin joulun alla varsinkin ja minullakin on sellaista paikasta toiseen hyppelehtimistä tämä elämä nykyään : )

    Laitan tähän mainoksen sinulle Unelma ja muillekin. Käykäähän pirkanmaalaiset ja muutkin verkkokaupan kautta katsomassa Bella Bambinan tarjouksia. Heillä on nyt alessa T2H:n ihania talvivaatteita ja muutakin kivaa heiltä löytyy. Sijaitsee Sammonkadulla Tampereella, josta pääsee livenä ostamaan ja noutamaan nettitilauksiakin ja netistä löytyy verkkokauppa.

    Tämä ei ole maksettu mainos vaan kävin pojallemme T2H:n talvihaalarin, jota olen miettinyt jo pitkään ja samalla löytyi muutakin ihanaa. Ale oli 30% noissa uusissa Ticketeissä ja heillä on paljon muutakin kivaa ja todella hyvä ja ystävällinen palvelu, suosittelen lämpimästi!

    Meillä meni se Fransan haalariprojekti puihin eli tilasin mustana ja sinisenä aivan liian suuret haalarit ja kintaat, musta jäi jemmaan ja sininen meni palautukseen. Tilasin sinisen pienempänä, mutta se olikin loppu vaikka tilaus onnistui. Tilasin sitten Cupcaken haalarin pojalle,joka vielä matkalla ja tuota Ticketiä odottelin aleen kun tuskin yhdellä haalarilla pärjää. Hyvä näin, mutta onneksi ei tarvitse pitkiin aikoihin enää ostaa mitään haalareita, nyt on ainakin ensi vuodeksi kaikki ostettu pojalle ainakin, tytölle vielä mietinnässä.

    Hannele

    VastaaPoista