Mitenkäs tässä nyt näin on käynyt. Oli aika jolloin Miete kipitteli joka yö isin ja äidin väliin nukkumaan. Viime aikoina minä olen kipitellyt neidin viereen nukkumaan aamuyön viimeiset tunnit... Aika usein Miete sieltä huuteleekin, että voisko joku tulla viereen. Oma sänky, paras sänky.
Yhtenä aamuna Miete totesi unisena: "Nukkuminen on mun lempipuuhaa". Pystyin täysin yhtymään tuohon tunteeseen, vaikka rohkenenkin epäillä. Neidillä kun noita lempipuuhia on joka päivä jos jonkinlaista. Tänään tasan kolme ja puoli -vuotias tyttönen rakastaa aurinkoa ja uimista, mutta yhtälailla sadetta ja ukkosta. Kaikki on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa. Mikäs tässä itsellä on ihmisenä kasvaessa tuollaisen lapsen viisauden rinnalla:)
Tänä aamuna Miete silitteli kasvojani: "Mää siirrän vähän noita hiuksia pois sun kasvoilta. Eikös olekin kiltisti tehty?" Minusta se oli enemmän kuin kilttiä -se oli aamuinen siunaus.
Kun tuossa yhtenä päivänä järjestelin kaappeja, nappasin pienen sneak peakin Mietteen kesämekoista ja -tunikoista. Kunhan tuo suloinen vaaterivi jalkautuu kesälomalle niin saadaan sitten niitä asukuviakin. Tasan kolme viikkoa lomaan -ihanaa! Jos multa kysytään niin nukkumisen lisäksi lomailu on mun lempipuuhaa.
Aurinkoa viikonloppuunne!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti