tag:blogger.com,1999:blog-2202137507019997201.post1073850521796923295..comments2023-11-21T10:21:20.352+02:00Comments on Mietteeni mun: Ajatuksia vauvan toisesta kuukaudestaUnknownnoreply@blogger.comBlogger2125tag:blogger.com,1999:blog-2202137507019997201.post-1389033586563508182010-02-09T20:02:49.995+02:002010-02-09T20:02:49.995+02:00Kuulostaapa niin monella tavalla tutulle :). Viime...Kuulostaapa niin monella tavalla tutulle :). Viime viikon aikana olen minäkin pyrkinyt tutkimaan poikasemme tapoja kommunikoida enkä ole tyrkyttänyt rintaa heti ensimmäiseen vinkaisuun. Tuttia hän on suostunut nyt syömään ja se on pelastanut noina iltoina kun huuto ja itku ovat kiihtyneet ihan uusiin sfääreihin tai jos olemme jossain julkisella paikalla asioimassa. Mutta siis itkulla on muitakin merkityksiä kuin nälkä :). Ja sama tuossa isän osuudessa. Isä alkaa kommunikoida vauvan kanssa, iloita hymyistä ja rupattelusta eikä tosiaankaan aina joudu turhautuneena ja pettyneenä tuomaan itkevää lasta minulle ruokintaan. Painajaisiakin olen nähnyt, mutta en ihan noin "selkeitä", ovat paljon sekavampia mutta poika niissä on kuitenkin matkassa ja teemana aina tuo "suojelu". Öisin minäkin saatan katsella vieressä nukkuvaa suloista lastani ja miettiä että hänen hyvinvointinsa on t ä y s i n meistä kahdesta riippuvainen. Se on uskomaton tunne. Ihana.<br />Hyvää vointia teidän perheelle!Tuulinoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2202137507019997201.post-30652428389995936762010-02-08T12:15:57.601+02:002010-02-08T12:15:57.601+02:00Kylläpä teillä pidellään hienosti päätä ylhäällä. ...Kylläpä teillä pidellään hienosti päätä ylhäällä. :) Mullakin oli ensimmäisinä kuukausina painajaisia, joihin heränneenä aloin etsimään lasta mun ja miehen sängystä kauhuissani jos se onkin kadonnut vaikka kaiken aikaahan lapsi nukkui omassa sängyssään rauhassa. :)sussuhttps://www.blogger.com/profile/11411798962505844507noreply@blogger.com