Äitiyspakkauksen ja unettomien ajatusten kimpussa

Hain eilen äitiyspakkauksen lähipostista. Parasta antia olivat makuupussi, se oli sekä kaunis että tarpeellinen. Ihan hyvä että kestovaippojakin oli pakkaukseen laitettu mukaan, koska nyt niitä olisi synti jättää kokeilematta. Alan jo kallistua ajatukselle, että ainakin osittain myös kestovaipat olisivat käytössä, vaikka tuskin tulen koskaan mihinkään vaippaompeluun hurahtamaan...

kuvat www.kela.fi

Pidin myös siitä, että mukana tuli paljon erilaisia oppaita mm. imetyksestä ja vauvan ravinnosta. Toisaalta tieto lisää tuskaa, minulla kun tuntuu vaan olevan tarve ajatella, että tottakai imetys sujuu, enkä taida käsittää mikä ruljanssi sen aloitus on ja kuinka sitovaa se on (kahdeksan kertaa päivässä ja vauva voi imea tuntikausia -jääkö millekään muulle aikaa kuin imettämiselle!!??). No, ehkäpä sitten imettämistä ajatellen valvomisharjoittelut ovat käynnistyneet. Olen valvonut kahtena viime yönä melkein kahteen ja herännyt viiden aikoihin miehen lähtiessä töihin. Sitten vähän valvomista ja takaisin nukkumaan...Toisaalta olisi kiva vielä toistaiseksi jonkinlainen unirytmikin säilyttää...

On vaan niin outo olo, haluaisin vain olla, nauttia tästä päivästä ja hetkestä, isosta mahasta ja muikeista potkuista. Ystäväni soitti ja intoili, että kohta teillä on vauva, voit synnyttää koska tahansa! En päässyt enkä halunnut siihen intoon mukaan: Se vauva on tässä ja nyt minun kohdussani, niin täysin kuitenkin jo minun vauva. Mutta en ole vielä valmis synnyttämään. Tämä ihme ja raskaus voi olla ensimmäinen ja viimeinen kerta elämässäni: Haluan vielä vaappua tunnin kävelylenkkejä ison mahani ja kipeän häpyluuni kanssa, haluan nauttia veden kannattelusta uimahallin altaassa, minä ja ihana, ihana mahani. Haluan ODOTTAA, rakastan sitä. En muista, koska olisin osannut elää näin hyvin hetkessä, ilman sitten kun -ajattelua. Nyt osaan. Ehkä siksi, että tulevasta en mitään tiedä, enkä pysty edes kuvittelemaan.


Äitiyspakkauksen helistin on ihana klassikko, siitä tykkäsin! Mukana tulleen kirjan oikein päällystin kontaktimuovilla ja kirjoitin siihen "muistokirjoituksena" että kirja on tullut äitiyspakkauksen mukana. Elättelen toiveita, että joitakin tavaroita säästyy muistoksi pienen vauvamme aikuisikään saakka...

Myös toppahaalarista tykkäsin kovasti, vaikka sinänsä mitään suurta vaatetarvetta ei meillä olekaan. Eiköhän kaikki tule kuitenkin käyttöön! Kortsuista ja liukkarista totesin, että "onks nää niinku varpajaisiin?". Minulla on HUONO huumorintaju, ajoittain.

kuva www.helistin.fi