Hirveän hyviä selityksiä ja vielä parempia ostoksia

Huh, voisin kirjoittaa joka päivä näistä minun nukkumisistani. Se vaan on niin outoa. Viime yönä pakotin itseni menemään ajoissa nukkumaan, koska kaksi edellistä yötä menivät täysin valvoessa, aamu kuuteen saakka. Nyt sainkin unen päästä kiinni jo ennen puolta yötä, mutta heräsin siinä puoli neljän aikaan haahuilemaan ja uni tuli uudestaan vasta seitsemän maissa. Puoliunessa laahustin puoli yhdeksäksi neuvolaan. Kävi kyllä mielessä, että mielummin nukkuisin, kuin että menen pissaamaan purkkiin ja kertomaan painoni. Kun ei mitään ihmeempiä kuitenkaan ole. No, ihanahan se on aina Pienen sydänäänet kuulla ... Ja tehtiinhän minusta yliaikaisuuslähetekin äitipolille.


Neuvolan Jjälkeen nukuimme kissan kanssa viatonta unta piiiitkälle iltapäivään. Herätessäni ajattelin, että täytyyhän sitä nyt tänään jotain tehdäkin. Päätin lähteä shoppailemaan. Sanoohan vanha sananlaskukin, että shoppailu se synnytyksen käynnistää (etenkin jos shoppailee oikein kunnolla) ... Ajattelin myös, että tämä voi olla viimeinen päiväni huikentelevaisena, lapsivapaana rouvana. Ja että ansaitsen hiukan lohdutustakin, kun vauvan laskettu aika on mennyt jo kolme päivää yli ... Ja että nyt, uuden elämän, varhaiskeski-iän ja vastuun kynnyksellä on syytä miettiä, minkälaisia ostoksia sitä todella kannattaa tehdä.

Jos tänään ostan kalliin, kauan himoitsemani klassikkohuivin, yhdistän sen Ikuisesti näihin viimeisiin raskauspäiviin, minä mietin. Jonakin päivänä saan kietoa huivin oman pikku teinipissikseni harteille ja kertoa huivin kauniin "tarinan": Tämä ei ole mikätahansa huivi, tämä on -ei enempää eikä vähempää kuin raskausviikon 40+3 - huivi!

En ole myöskään ostellut itselleni juri mitään pitkään aikaan ja sehän on kuin laittaisi rahaa pankkiin, tällaisia tärkeämpiä ostoksia varten nimittäin ... Veronpalautuksiakin tulee mukavasti, tosin ne oli kyllä tarkoitus samantien siirtää säästötilille ... Enkä muuten osta tänä vuonna uutta talvitakkia, tai jos ostan niin kirpparilta ihan vaan jonkun tosi halvan ...

Lukuisten selitysten (osa aika hyviä, vai mitä?) jälkeen, minä tein ostopäätöksen ja hankin tuon ihanan, kauan himoitsemani huivin. Klassikkokaunottaren. Ja puolustuksekseni voin kertoa, että olen rakastanut tuota kuosia jo kauan ennen kuin olin edes kuullut mistään Burberrystä.

On se ihana! Ja varmaan hirveän käytännöllinen puklailevan vauvan kanssa (no älkää nyt olko ilonpilaajia!). 100%: sta kashmiria. Se kuulostaa yhtä hyvältä kuin 100%: nen suklaajäätelö tai jotain ...

Lisäksi ostin lompakon, koska vanhassa on vetoketju hajalla. Tuossa Globalin rahapussissa oli keinonahkaista materiaalia lukuunottamatta kaikki toivotut ominaisuudet: reilusti lokeroita korteille, vetoketjullinen kolikkopuoli ja kehyspaikka ajokortille. Mukana tuli ihan kiva avaimenperäkin.

Minulle iski myös viime hetken paniikki siitä, että mitä jos kaikilla muilla synnyttäneillä on omat vaatteet mukana ja minä olen ainoa joka haahuilee siellä sairaalassa niissä vaaleanpunaisissa venähtäneissä kauhtanoissa uimarengas kainalossa... Ensin olin kyllä päättänyt, että juuri niissähän minä, toivon mukaan mahdollisimman lyhyen sairaala-aikani, vietän. Maksan veroja niiden sairaalavaatteiden olemassaolosta, miksi en niitä sitten käyttäisi, kun kerrankin olen kyseisen laitoksen asiakkaana. Päätin kuitenkin varmuuden vuoksi ottaa vähän omaakin vaatetta mukaan. Siispä ostin Stoccalta aamutakin, joka on mielestäni tosi söpö.