Mustaa nahkaa

Olen varmaan säästänyt raskausaikana hirveästi rahaa, koska en ole ostanut juurikaan uusia vaatteita tai kenkiä. Kirpparilta muutaman koltun periaatteella "tämä menee mahan kanssa", Stoccalta äitiysfarkut, H&M:ltä äitiysleggarit ja jokusen peruspaidan. Olen kokenut jopa tyydytystä siitä, kuinka pienelläkin vaatemäärällä tulee toimeen. Kesällä vein paljon vanhoja vaatteita kirpparille. Paljon on myös pakattuna laatikoihin, odottavat päällemahtumista ja käyttöönottoa, uudelleen löytämisen riemua.

Yritän jatkaa simppeliä linjaa vielä synnytyksen jälkeenkin. Kukas minua nyt kotona, lähikaupassa ja vaunulenkeillä katselee...Business casual -pukeutumiskoodi siirtyy vuodella eteenpäin. Silti, kun joku vaate kolahtaa, sehän kolahtaa. Onneksi olen laiska, enkä olisi kuvitellutkaan lähteväni H&M:lle jonottamaan Jimmy Choota. Nettikauppatungoksenkin unohdin. Mustan, loppuunmyydyn yksiolkaimisen nahkamekon olisin kyllä ilomielin ottanut. Sitä voisi saada vielä harmaana ja mokkakankaisena, mutta  musta olisi jotenkin hoikempi klassisempi vaihtoehto.

Mekko on vaan upea. Olisihan se kätevä vaikka vaunulenkeillä, yhdistettynä tietenkin kollaasissa vilahtaviin korkkareihin. Imetyskin sujuisi varmaan hyvin tuon yksiolkaimisuuden vuoksi. Ainoastaan oikean koon valitseminen raskausviikolla 39 on hiukan haasteellista. Koossa 40 lantion ympärys on metrin luokkaa. Entä minun raskausaikana levinnyt takamukseni -senttejä en uskalla ajatellakaan, saati sitä, kuinka kauan kestää, että se palautuu edes entisiin mittoihin. Entä mihin mennessä vyötäröltä katoaa 30 senttiä? Ja mistäs sen rinnanympäryksen tietää, kun kerran imetysliiveissäkin pitää varata kaksi kuppikokoa isompi kuin normaali koko...

No, saahan sitä unelmoida. Vetää päälleen jotain löysää, joustavaa ja mukavaa. Kääntää mielenkiintonsa takaisin vauvan 50 senttisiin vaaleanpunaisiin velour-asuihin ja todeta, että kun seuraavan kerran olisi mahdollisuus pukeutua mustaan nahkamekkoon, olen siihen liian vanha.