Moni on kysellyt, onko minulla ollut erityisiä ruokahimoja näin raskausaikana. Olen vastannut, että minulla on ollut niitä aina -olin raskaana tai en. Olen kuitenkin tietoisesti lisännyt raskausaikana hyvien rasvojen sekä maitotuotteiden käyttöä. Rasvattoman maidon voisi melkein laskea kyllä yhdeksi himoksi! Olen myös tehnyt vispipuuroa todella usein raskausaikana. Kaikkea raikasta ja/tai kirpsakkaa tekee mieli, mutta kilo mandariineja illan aikana on minulle ihan normaalia, eikä sitä voi laittaa raskauden piikkiin.
Kahvin tuoksukin on saanut minut voimaan pahoin
Näin loppuraskaudesta kahvi ei ole juurikaan maistunut. Silti sitä on saatava päivittäin, ainakin kupillinen. Alkuraskaudesta jouduin kontrolloimaan kahvin juontiani, ettei sitä menisi yli kolmea kuppia päivässä. Olen nimittäin ennen raskautta lipittänyt kahvia jatkuvasti. Jännää, että sekä äitini että anoppini ovat niitä naisia, joiden ensimmäinen raskausoire on ollut vastenmielisyys kahvia kohtaan. Minä pidän edelleen kahvin tuoksusta.Toisaalta kiva, että raskaus on katkaissut liiallisen kahvinjuontini. Kannattaa rajoittaa sitä varmasti jatkossakin.
Voisin nukkua aamusta iltaan
Syksyt ovat minulle aina väsyttävää aikaa. Siksi olen iloinen, että alkuraskaus osui kevääseen ja tunsin itseni pirteäksi. Edellinen, keskenmenoon päättynyt raskaus, osui syksylle, ja muistan vahvasti sen kaikenkattavan totaalisen, murskaavan väsymyksen. Tämä raskaus on kuitenkin keikautellut unirytmejäni. Keskiraskaudesta minussa ilmeni aamuvirkkuuden oireita, mikä ei ole yhtään minua! Nyt äitiyslomalle jäätyäni valvoisin yöt ja nukkuisin pitkälle päivään. Olen mm. järjestänyt kirjahyllyn kirjat värijärjestykseen keskellä yötä.
Suonenvetoa, närästystä ja turvotusta. Kaikkea löytyi.
Olen kai selvinnyt aika vähällä, mitä tulee näihin kuuluisiin raskausajan vaivoihin. Ei aamupahoinvointia eikä oksentelua, ei suonenvetoa tai turvotusta (vihkisormus edelleen käytössä), ei ummetusta, ei raskausarpia, ei selkävaivoja... Närästystä sentään on ollut näin loppuraskaudesta. Ennen en edes tiennyt, mitä närästys on... Olen kai fyysisten vaivojen sijaan oireillut senkin edestä mentaalipuolella ja ollut todella, todella lyhytpinnainen ja ailahtelevainen!
Olen tuntenut itseni seksipommiksi.
No, miten sen nyt ottaa. Kyllähän ne hommat aina mielessä pyörii, mutta rehellisesti on sanottava, että kun omasta mielestäni vartaloni parhaat kohdat (vyötärö ja rinnat) alkavat turvota, en pidä sitä kovin seksikkäänä tilana. Raskaana oleva vartalo on mielestäni ihana, upea ja ihmeellinen, mutta ei eroottisessa mielessä esteettinen.
70 kiloa meni rikki jo kesällä, saapa nähdä ylitetäänkö 80 kilon rajapyykki. Tähän mennessä painoa on tullut n. 12 kiloa, mielestäni se on ihan ok.
Tunteet ovat olleet pinnassa.
Kyllä, todellakin.
Haluaisin kokea imettämisen ihmeen ja toivon tietenkin, että imetys sujuu. Ajatuksena on täysimettää puoli vuotta. Imetyksen ei pidä kuitenkaan olla mikään hyvän äitiyden mittari ja olen luvannut otselleni, etten tee siitä kriisiä, jos imetys ei ota sujuakseen vaan nautin vauvasta ei niin täysin rinnoin mutta täysin sydämin!
Olen suunnitellut synnytykseni.
Synnytystä ei voi suunnitella etukäteen. Valmistautua toki voi. Itse olen valmistautunut lähinnä pitämällä huolta fyysisestä kunnostani. Yritän asennoitua siten, että olen mahdollisimman aktiivinen ja ymmärrän kivun merkityksen. Tarvittaessa otetaan kaikki kivunlievitykset mitä on tarjolla, mutta reipas ja positiivinen mieli yritetään säilyttää.
Jutun idea lainattu Vauva-lehdestä, kuvat googlen kuvahaku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti