Olen ollut aikeissa monesti kirjoittaa hiukan arkirealismista. Niistä hetkistä, kun tuntuu, että nyt riittäis jo pikkuhiljaa. No, yleensä olen unohtanut ne hetket siinä vaiheessa kun pääsen päivittämään blogiani, enkä pysty palauttamaan mitään ikäviä fiiliksiä mieleeni. Pääosin kun olen vain superonnellinen vauvasta ja haluan hehkuttaa kaikkea ihanaa, mitä se on tuonut tullessaan.
Nyt on kuitenkin sellainen ei-niin-kiva-hetki. Ehdin jo iloita, että vauva on alkanut aikaistaa nukkumaanmenoaan, mutta tuossahan tuo kukkuu, kello tulee kohta yksi yöllä. Nyt hän on kuitenkin ihan hyväntuulinen. Katselee veikeää vekotintaan, imee nyrkkiään, potkiskelee ja höpöttelee. Ilta on mennyt kuitenkin lähinnä tissi suussa, äitiä on kiva samalla huitoa ja raapia. Välillä puklaillaan koko ympäristö märäksi, sitten vaaditaan taas tissiä, nukahdetaan nanosekunniksi ja kiljutaan tissi heti takaisin jos se irtoaa näköpiiristä. Ja eiköhän tuo sama taas kohta jatku. Voi huh huh. Eikä tämä harmittaisi kai muuten, mutta kun menin toivomaan, että tämä yö menisi hyvin. Sillä huomenna meillä on muskari. Olisin voinut tänä iltana pestä vaikka hampaat ja päivän meikit pois. Eipä enää kauheasti nappaa, mutta jospa tästä vielä pissalle pääsisi.
No nyt se kiljuminen alkaa...Kiitos että sain hetken olla marttyyri;)
Voi! \o/ (en tiedä mikä on virallinen halaushymiö :D...)
VastaaPoistaHyvän yön jäljiltä jaksan jakaa empatiaa, eilen olisi vielä tehnyt tiukkaa. Mä olen muutaman päivän ollut yksin vauvan kanssa kun mies on työmatkalla ja voihan veljet mitä rumbaa kun poika on alottanut viiltävän itkun heti kun käsistään johonkin laskee. Äitini vinkkaisi lukeneensa jostain, että Rooibos-tee iltaisin toisi hyvät unet vauvalle, ja eilen vetelin sitä sitten teepannullisen positiivisen toivon saattelemana :D. Ja tadaa! Viime yö meni yllättävän hyvin. Tietysti piti syöttää poikaa ja vaihtaa vaippaa, tunti katsottiin jääkiekkoa, mutta muuten nukuttiin kyllä hyvin. Minä ramppasin vähän turhan monta kertaa vessassa, kiitos rooiboksen, mutta siltikin tuntuu että olen levännyt! Ihana tunne.:)
Olen selkeästi vähentänyt netissä surffausta mitä tulee vauvan hoidon ohjeisiin, mutta ymmärsin ettei hirveästi kannattaisi yrittää vauvaa rytmittää ennen 3 kk ikää. Tosin itse väitän, että poikasemme tunnistaa päivän ja yön. Illalla kun mennään yhdessä nukkumaan niin hän asettuu sinne suosiolla ja silmä luppaa heti lupaavasti. Samaten hän kyllä tunnistaa, että lähdetään ulos, kun ulkovaatteiden pukeminen saa jo silmät lurppaamaan eikä silloin viitsi hermostua. Ei nämä vauvat ihan mitään tabula rasoja ole, kyllä heillä on luonnetta ja "älyä" omaksua asioita. Mutta en minä sinänsä yritä rytmittää mitään. Päivät pidän kuitenkin itselläni mahdollisimman säännöllisinä, ehkä poika oppii siitä pikkuhiljaa miten elämää eletään. Sen totesin, että yritän mennä ajoissa nukkumaan, kun se alkuyön uni on niin arvokasta minulle. Mutta nämä kaikkihan on äiti- ja lapsikohtaisia asioita. Voimia sinulle ja nauttikaa muskarista! Odotan uutisia tästä uudesta seikkailustanne.
Et usko, mutta luultavasti pian se nukkuminen ja huuto alkaa siitä hellittää. Meillä se oli n. 3kk ikä kun alkas helpottaa, ja meillähän oli tosiaan myös tosi kovat huudot välillä. Yöt monesti itkin ja hyssyttelin kirkuvaa lasta, joskus jopa aamuseitsemään asti ! "Miten mä ees kuvittelin että musta on äidiksi"- ajatukset pyöri monesti mielessä.. Mutta se helpottaa kyllä :)
VastaaPoistaVoi että, meilläkin meni tosi huonosti taas viime yö(kin)!! Kauheeta itkemistä läpi yön ja mikään ei auttanu. Siinä sitten yöllä ajattelin etten suostu tälläiseen elämään tottumaan että asiaan pitää saada muutos pikimmiten! Tuntui meinaan että joka kerta (tunnin välein) kun huuto alkoi meinasin tulla hulluksi. sängystä ei olis jaksanut nousta mutta pakkohan se oli :( Oon kans aina jaksanut toivoo parempaa seuraavaa yötä mutten ole vielä sellaista saanut, nyt oon lopettanut toivomisenkin.... Mutta, eiköhän me molemmat vielä kuitenkin joskus saada se hyväkin yö :) Voimia teille valvomiseen ja toivottavasti ensi yö olis parempi ;) <3
VastaaPoistaKiitos kannustuksesta ihanat ♥
VastaaPoistaNyt taas tuntuu että sitä valittaa ihan turhasta, pidän meidän neitiä kuitenkin aika helppona vauvana verrattuna niihin tarinoihin mitä olen kuullut... Vauva nukkuu hyvin yön, sitten kun vihdoin nukahtaa. Ja olihan se viime yönä itse suloisuus ja kauneus kun hän simahti äidin syliin!
Jää nähtäväksi meinaako "mennä hermo" ensi yönä :D