Miete on tässä muutaman päivän hapuillut varpaitaan ja tänä aamuna ote tarttui jo hyvin määrätietoisesti varpaisiin. Isänsä onkin käynyt pieniä jalkoja hellästi läpi varvas varpaalta, ehkä se antoi lopullisen sysäyksen uuden oppimiselle. Myös sukan repiminen jalasta näyttää onnistuvan, tähän asti ne on hanakasti potkittu pois jaloista. Toinen uusi upea taito on huulilla päristäminen. Niin kai se suun ja kielen motoriikka kehittyy sanoja varten, ensin täytyy vähän pärskyttää :) Tuntuu ihan oudolta, että meidän lapsi oppii puhumaan lähinnä kuuntelemalla äidin ja isän älyvapaita juttuja. Ollaan epäilty, että tytön ensimmäinen sana on varmaan kakka. Sitä on nimittäin odotettu kuin kuuta nousevaa viime aikoina ja maaniteltu tulemaan esiin. Neiti kun vaan kaasuttelee.
Muistan ajan jolloin kauhistelin, jos elämä olisi sitä, että mies tulee töistä kotiin ja minä selitän, mitä vaipoista on löytynyt tänään. No, niinhän se vähän menee. Silti elämä on paljon sisältörikkaampaa kuin aikoihin!
Muutto on nyt tietenkin päällimmäisenä mielessä. Hain tänään Kodin1:stä vähän lisämaustetta kodin stailaukseen. Katsotaan saanko huomenna napattua lisää kuvia. Oli muuten mukavaa piipahtaa ihan yksin kaupassa, olin pois ehkä tunnin verran. Neiti oli sillävälin pitänyt iskälle komentoa. Hyvin olivat pärjänneet, mutta paikallaan ei kuulemma saanut olla...
Sain tänään myös siivoiltua lisää ja hirveä määrä roinaa lensi roskiin, siis ihan sellaista, mitä ei viitsi kirpparille viedä. Jaksan aina haaveilla siitä, että tavaraa olisi vain vähän. Pelkästään tarpeellista ja harkittua. Ja silti olen pohjimmiltani impulsiivinen hamstraaja. Ei kovin hyvä yhdistelmä.
Tässä kuva parin päivän takaa, kun varpaat olivat löytymäisillään. Nyt se sujuu jo kuin vanhalta tekijältä.
Mä olen kanssa, varsinkin viime päivinä, haaveillut, että saisi tätä kamaa kannettua johonkin pois ja tehtyä jotain selkeyttä omaan olemiseen. Vaikka peruslinjat on meidänkin asunnossa selkeitä, sitä tavaraa tuntuu kertyvän ihan hullun lailla, vaikka sitä aina välillä jonnekin poistaakin. Ja sitten tuntuu, että eletään vaan keskellä kamalaa kaaosta.
VastaaPoistaMua on alkanut ärsyttää ihan sikana ihmisten (lähinnä Pikku E:n mummojen) antamat "lahjat" - monesti tavaraa, tauluja yms jolle eivät itse keksi säilytyspaikkaa ja ovat sitten sitä mieltä että sopisivat meille hyvin. Jos ollaan muualla niin en ota mitään vastaan, mutta sitten tuovat niitä käydessään mukanaan. Ääh. Ja siihen päälle sitten tietty vielä ne jutut mitä tulee itse ostettua... ;)
Onnea varpaiden löytymisestä! Nyt on sit lelut aina mukana ;D
Oletko paljastanut missään minkä pituinen olet? Itse olen veikkaillut kuvista ja muista, että olet lähellä omaa pituuttani kun painokin viittaisi siihen. Mulla paino tippuu imetyksen takia, ja pikkuhiljaa pitää ruveta keksimään miten saan sen tippumisen pysähtymään. Itseni tuntien alle 65kg ei tunnu enää hyvälle ja nyt mennään jo 66kg paikkeilla, kun paino ennen raskautta oli 68kg. Mulla kipuilee nivelet (imetys kai pitää liitokset pehmeänä) ja reisi ja käsilihakset on kovilla lenkittelyn ja pojan kanniskelun takia. Eli jotenkin energisempää oloa pitäisi hakea. Yritän varmaan irrottautua sokerista (taas kerran:)...), tulisi syötyä fiksumpia asioita kuin makeaa ja kaikenmaailman höttöä. (mutku se höttö on vaan niin hyvää...) Niin ja jossain luki, että proteiinin lisääminen hillitsee makeannälkää. Eli menenpä sitten keittelemään kananmunia...
VastaaPoistaEiks olekin ihanaa seurata lapsosen uusien taitojen kehittymistä? Meidän poika on alkanut keksiä leikkimisen iloa, ja että leluja ja kaikkea liikkuvaa on kiva seurailla ja kurotella. Tarttuminen ei vielä oikein suju. Niin ja selkä kaarella pinnistellään toiselle kyljelle- sieltä sitä kierähdystä vissiin haetaan :)
Niin, ja sitä mun piti vielä sanoa, että tosi söpöisen blogipohjan olet löytänyt! :)
VastaaPoistaYleensä surffaan aina mun omalla miniläppärillä, niin en ole tästäkään tähän asti nähnyt mitään noita pitsin kaarteen reunoja lukuunottamatta. Nyt mun kone ei käynnistynyt (tulipa miehelle jotain tekemistä päiväksi kun lähdetään Pikku E:n kanssa lastenteatteriin :D), joten piti tulla pöytäkoneelle ja 22 tuuman ruudulta ihmettelemään, että mitäs ihmeitä multa yleensä jääkin näkemättä ;)
Ihana kuva Mietteestä :)
VastaaPoistaMä olen myös samanlainen, haluisin ettei kotona ja vaatekaapeissa olisi mitään turhaa, mutta sitten haalin vaan lisää tavaraa ja vaatteita joten ihan ei onnistu näin ;)
Petuli: Mä tykkään kanssa kovasti tästä blogipohjasta:) Silmä on jo tottunut tähän ja toivottavasti myös kaikkien jotka lukee tätä blogia! Ai teilläkin on tietokoneongelmia:) Mulla on vissiin kahvit kaatunut läppikselle, kun hiiri välillä vähän jumittaa (eli näin TEKNISIÄ ne mun ongelmat oli)...
VastaaPoistaTuo sukulaisten lahjojen tuominen on kieltämättä kimuranttia. Mä olen kaikesta oikein kiitollinen, enkä kuulu siihen sakkiin, joka itkee, kun sukulaiset tuo vauvalle vääränvärisiä/merkkisiä vaatteita lahjaksi. Haluan lapsellekin opettaa kiitollisuutta. Mutta, mutta: miten sanoisi hienovaraisesti, että meillä on säilytystila todella tarpeen ja kaikki ylimääräinen tavara aiheuttaa päänvaivaa. Jos keskikokoisen koiran kokoisia pehmoleluja kertyy hirveän iso määrä, niin me ollaan pulassa...
Tuuli: Mä olen 173 cm (ja puoli :)) ja siksi tuo paino onkin mun kohdalla aika huono mittari. Painohan on periaatteessa ihan ok, mutta rasvaprosenttini on edelleen tosi korkea ja lihasprosentti surkea.
Vauvan kehityksen seuraaminen on ihanaa! Pidähän kamera valmiina, teilläkin tartutaan varmasti ihan pian esineisiin -ja viedään ne suuhun:)
Kiva kun käyt kommentoimassa! Toivottavasti saat lepäiltyä ja voit hyvin. Jos olen ymmärtänyt, niin sulla on yötkin aika rikkonaisia. Ei ihme jos painokin tippuu liikaa, jos elimistö on kokoajan kierroksilla. Siinä mielessä lohtukarkit on mun mielestä ihan sallittuja:) Mutta jos painonpudotuksen haluat pysäyttää niin sitten vaan lisää välipaloja kehiin: rahkaa, jukurttia, munia, maitoa...
Mäkin muistan hyvin ajan kun ajattelin että musta ei tule semmoista mammaa joka höpöttää vain omasta lapsestaan joka paikassa ja juttelee miehelle vauvan mahantoiminnasta... Ikävä kyllä niin siltikin on tainnut käydä! =D
VastaaPoistaIhana kuva!
Pakko tarkentaa, että vauvalle tulevista vaatteista ja tavaroistakaan en valita. Ne ovatkin olleet hyvin onnistuneita, ja jos eivät olekaan, niin tiedän että antajalla on ollut vain ja ainoastaan hyvät mielessä. :) Kiitollinen olen siis niistä. Se on tuo kaikki muu kertyvä roina joka ärsyttää.
VastaaPoistaVoi Petuli, toivottavasti ei nyt syntynyt mitään väärinkäsitystä! En tosiaan tarkoittanut, ettenkö kuvittelisi Sinun olevan kiitollinen saamistanne lahjoista!!! Kiitos tarkennuksesta kuitenkin:)
VastaaPoistaJatkoin tänään siivousurakkaa ja roinan määrä vähenee kokoajan:)