Ajatuksia vauvan seitsemännestä kuukaudesta

Kun puoli vuotta pamahti Mietteelle mittariin, alkoikin tapahtua vauhdikaita asioita. Tyttö oppi kääntymään sujuvasti mahalta selälleen ja sen seurauksena rupesi liikkumaan kierimällä eteenpäin. Tytöllä on tapana pakitella tv-tason tai pöydän alle ja sieltä hänet saa sitten vetää keskemmälle lattiaa. Välillä tyttö turhautuu kun ei pääse haluamansa esineen luokse. Kun kroppa ei liiku eteenpäin, hän kierittelee ja pyörittelee ja useimmiten saavuttaa kuin saavuttaakin kohteensa. Jääräpäisyyttä tytöltä ei myöskään puutu: vaikka edessä olisi seinä, hän yrittää kieriä sen läpi.Toivotaan että näin rautaista tahtoa tytöltä löytyy myöhemminkin elämässä!

Mummu ja pappa yllättivät pikku jääkarhulla...

Nyt ihan muutamien viimepäivien aikana pöngerrys lattialla on lisääntynyt ja tyttö yrittää selvästi kammeta itseään kylkiasennosta istumaan. Itse istuminen sujuu jo hienosti, pieniä aikoja ihan ilman tukeakin.Turvakaukalokin sai jo jäädä ja prinsessa sai uudeksi valtaistuimekseen BeSafen turvaistuimen, jossa viihtyy erinomaisesti.

Istuminen on tuonut mukanaan myös keinumisen hurman

Minusta on aina ollut hurjan söpöä kun vauvat lätkyttävät kämmenillään pöytää. Nyt on tätäkin taitoa päästy ihailemaan aitiopaikalta. Tyttö taputtaa pöytää, omia reisiään, isän käsivartta, äidin hartiaa...On kiva katsella kun äiti laulaa ja taputtaa käsiään yhteen, mutta siihen eivät omat kädet vielä taivu. Myös vilkuttelua on kovasti opeteltu vilkutuslaulun avulla. Vilkutus ei ihan tyylipuhtaasti vielä mene, mutta sitäkin innokkaammin tyttö pyörittelee ranteitaan. Liike näyttää ihan siltä, kuin Miete käynnistäisi moottoripyörää.

Miete omaa paitsi mahtavan huumorintajun, myös rytmitajun. Tyttö jammailee hytkyttämällä hartioita ja päätä, nauraa kun hänen mukana jammaillaan ja hoetaan "jammajamma" tai "jipijipijipii". Peili on aina takuuvarma viihdyttäjä. Sen edessä on ihana nauraa, ilmeillä ja lennellä (iskä kun lennättää niin tulee parhaat -jopa hysteeriset- naurut ja kiljahdukset). Kaupan sovituskopissa pistäytyminen on muuten peilifriikkivauvalle aikamoinen elämys. Ilme on sekoitus epäuskoa ja palavaa intoa: noin monta peiliä, joihin kurkistella! "Onko siellä Miete, onko siellä äiti?!".

Seitsemännellä kuulla alkoi myös vierastaminen. Pääosin ihmiset kiinnostavat kovasti ja tyttö viihtyy hyvin ihmisten keskuudessa. Kaupan kassajonossa tytöllä on tapana hymyillä erityisesti miehille (isi on tietenkin sitä mieltä, että tämä on äidiltä opittua...) Pienet lapset saavat tytön tapittamaan kovin tarkkaavaisena ja huitomaan innoissaan käsiä ja jalkoja. Vierastamisreaktio liittyykin lähinnä äkkinäisiin, yllättäviin tilanteisiin. Myös eroahdistusta on ollut havaittavissa ja muutamina päivinä tyttö on parahtanut itkuun selän kääntäessäni tai, isän ollessa kotona, poistuessani huoneesta.

Äkkiä sitä ruokaa!

Miete-tytön ruokahalut ovat erinomaiset ja ollaan kyllä iskän kanssa iloittu ja ihasteltu kuinka hienosti neiti pistelee ateriat alas. Välillä pitää järsiä pöytätablettiakin ja kokeilla hampaita lusikkaan. Vielä ei ole tullut eteen ruokaa, mikä ei maistuisi. Tällä hetkellä meillä syödään klo 11 maissa lounaaksi kasvisateria, jossa on lihaa/kanaa/kalaa, välipalaksi maissinaksuja, n. klo 16 hedelmäsosetta ja klo 19 aikoihin puuroa. Maitoa menee ennen aamupäiväpäikkäreitä, pari kertaa päivällä ja sitten yötä vasten. Ja välillä vähän yölläkin...

Iso vauvahan tuo tyttö on jo, hienosti kasvanut ja kehittynyt. Silti tuntuu oudolta ajatella, että ei mene kauaakaan kun tuo tyttö jo puhuu ja kävelee! Tällä hetkellä verbaalinen ilmaisu on innokasta suulla naksuttamista, ajoittaista päristelyä, erilaisia huudahduksia ja kiljahduksia joita tyttö tehostaa viemällä nyrkin suuhun ja heiluttamalla sitä, jolloin huutoon tulee kiva vibraatto. Tytön lempitavut ovat tätätätä, vauvavauva ja läälääläälää. Uusimpana (ja vauvan lisäksi ainoana oikeana sanana!) on tullut "äiti" ja tietenkin haluan uskoa, että tyttö ymmärtää mitä sana tarkoittaa! Mieheni vitsaili, että se sanoi "äiti" mutta tarkoitti isiä:) Se on kuitenkin varmaa, että tyttö ymmärtää sanojen peili, varpaat ja kissa merkityksen. Ja varmasti paljon, paljon muuta.

Viime kuussa elämäämme on ilahduttanut edelleen suussa nököttävät kaksi suloista hammasta, jotka Miete pesee iltaisin huolellisesti, ihan itse. Retki kotieläintilalle. Matkarattaat, jotka ovat kovasti helpottaneet asioillakäyntiä. Lastenlaulut ja -lorut, joista vanhemmat repivät aika omalaatuista huumoria. Lämpöiset kesäpäivät perheen kesken kaupungilla kuljeskellen. Lapsen uskomattoman kaunis ja täydellinen hymy. Ihan vain jotakin mainitakseni.

Ja tietenkin isän ja äidin keskusteluissa ja sydämissä vilahtaa usein syvä ja kiitollinen onni siitä, että lapsemme on pysynyt terveenä ja voi hyvin. Niin usein isi vain katsoo tyttöä ja toteaa "on se vaan niin ihana". Ja minä tiedän täsmälleen mitä se tarkoittaa ja mitä kaikkea se sisältää. Ei sitä oikeastaan muuten pysty sanomaan. Ihana, ihana, ihana.

Kuukauden laululeikki:

Pienen tytöt ratsastaa sievästi, sievästi

Pienet tytöt ratsastaa sievästi, sievästi

Pienet pojat ratsastaa reippaasti, reippaasti

Pienet pojat ratsastaa

- ja puttoo pois!

(tasa-arvokasvatuksen takia roolit laulussa vaihtuvat;))


Neuvolassa ei käyty tässä kuussa, mutta kotona punnittiin ja keijumme painaa nyt 9,8 kiloa.