perjantai 9. heinäkuuta 2010

Ajatuksia vauvan seitsemännestä kuukaudesta

Kun puoli vuotta pamahti Mietteelle mittariin, alkoikin tapahtua vauhdikaita asioita. Tyttö oppi kääntymään sujuvasti mahalta selälleen ja sen seurauksena rupesi liikkumaan kierimällä eteenpäin. Tytöllä on tapana pakitella tv-tason tai pöydän alle ja sieltä hänet saa sitten vetää keskemmälle lattiaa. Välillä tyttö turhautuu kun ei pääse haluamansa esineen luokse. Kun kroppa ei liiku eteenpäin, hän kierittelee ja pyörittelee ja useimmiten saavuttaa kuin saavuttaakin kohteensa. Jääräpäisyyttä tytöltä ei myöskään puutu: vaikka edessä olisi seinä, hän yrittää kieriä sen läpi.Toivotaan että näin rautaista tahtoa tytöltä löytyy myöhemminkin elämässä!


Mummu ja pappa yllättivät pikku jääkarhulla...

Nyt ihan muutamien viimepäivien aikana pöngerrys lattialla on lisääntynyt ja tyttö yrittää selvästi kammeta itseään kylkiasennosta istumaan. Itse istuminen sujuu jo hienosti, pieniä aikoja ihan ilman tukeakin.Turvakaukalokin sai jo jäädä ja prinsessa sai uudeksi valtaistuimekseen BeSafen turvaistuimen, jossa viihtyy erinomaisesti.


Istuminen on tuonut mukanaan myös keinumisen hurman

Minusta on aina ollut hurjan söpöä kun vauvat lätkyttävät kämmenillään pöytää. Nyt on tätäkin taitoa päästy ihailemaan aitiopaikalta. Tyttö taputtaa pöytää, omia reisiään, isän käsivartta, äidin hartiaa...On kiva katsella kun äiti laulaa ja taputtaa käsiään yhteen, mutta siihen eivät omat kädet vielä taivu. Myös vilkuttelua on kovasti opeteltu vilkutuslaulun avulla. Vilkutus ei ihan tyylipuhtaasti vielä mene, mutta sitäkin innokkaammin tyttö pyörittelee ranteitaan. Liike näyttää ihan siltä, kuin Miete käynnistäisi moottoripyörää.

Miete omaa paitsi mahtavan huumorintajun, myös rytmitajun. Tyttö jammailee hytkyttämällä hartioita ja päätä, nauraa kun hänen mukana jammaillaan ja hoetaan "jammajamma" tai "jipijipijipii". Peili on aina takuuvarma viihdyttäjä. Sen edessä on ihana nauraa, ilmeillä ja lennellä (iskä kun lennättää niin tulee parhaat -jopa hysteeriset- naurut ja kiljahdukset). Kaupan sovituskopissa pistäytyminen on muuten peilifriikkivauvalle aikamoinen elämys. Ilme on sekoitus epäuskoa ja palavaa intoa: noin monta peiliä, joihin kurkistella! "Onko siellä Miete, onko siellä äiti?!".

Seitsemännellä kuulla alkoi myös vierastaminen. Pääosin ihmiset kiinnostavat kovasti ja tyttö viihtyy hyvin ihmisten keskuudessa. Kaupan kassajonossa tytöllä on tapana hymyillä erityisesti miehille (isi on tietenkin sitä mieltä, että tämä on äidiltä opittua...) Pienet lapset saavat tytön tapittamaan kovin tarkkaavaisena ja huitomaan innoissaan käsiä ja jalkoja. Vierastamisreaktio liittyykin lähinnä äkkinäisiin, yllättäviin tilanteisiin. Myös eroahdistusta on ollut havaittavissa ja muutamina päivinä tyttö on parahtanut itkuun selän kääntäessäni tai, isän ollessa kotona, poistuessani huoneesta.


Äkkiä sitä ruokaa!

Miete-tytön ruokahalut ovat erinomaiset ja ollaan kyllä iskän kanssa iloittu ja ihasteltu kuinka hienosti neiti pistelee ateriat alas. Välillä pitää järsiä pöytätablettiakin ja kokeilla hampaita lusikkaan. Vielä ei ole tullut eteen ruokaa, mikä ei maistuisi. Tällä hetkellä meillä syödään klo 11 maissa lounaaksi kasvisateria, jossa on lihaa/kanaa/kalaa, välipalaksi maissinaksuja, n. klo 16 hedelmäsosetta ja klo 19 aikoihin puuroa. Maitoa menee ennen aamupäiväpäikkäreitä, pari kertaa päivällä ja sitten yötä vasten. Ja välillä vähän yölläkin...

Iso vauvahan tuo tyttö on jo, hienosti kasvanut ja kehittynyt. Silti tuntuu oudolta ajatella, että ei mene kauaakaan kun tuo tyttö jo puhuu ja kävelee! Tällä hetkellä verbaalinen ilmaisu on innokasta suulla naksuttamista, ajoittaista päristelyä, erilaisia huudahduksia ja kiljahduksia joita tyttö tehostaa viemällä nyrkin suuhun ja heiluttamalla sitä, jolloin huutoon tulee kiva vibraatto. Tytön lempitavut ovat tätätätä, vauvavauva ja läälääläälää. Uusimpana (ja vauvan lisäksi ainoana oikeana sanana!) on tullut "äiti" ja tietenkin haluan uskoa, että tyttö ymmärtää mitä sana tarkoittaa! Mieheni vitsaili, että se sanoi "äiti" mutta tarkoitti isiä:) Se on kuitenkin varmaa, että tyttö ymmärtää sanojen peili, varpaat ja kissa merkityksen. Ja varmasti paljon, paljon muuta.

Viime kuussa elämäämme on ilahduttanut edelleen suussa nököttävät kaksi suloista hammasta, jotka Miete pesee iltaisin huolellisesti, ihan itse. Retki kotieläintilalle. Matkarattaat, jotka ovat kovasti helpottaneet asioillakäyntiä. Lastenlaulut ja -lorut, joista vanhemmat repivät aika omalaatuista huumoria. Lämpöiset kesäpäivät perheen kesken kaupungilla kuljeskellen. Lapsen uskomattoman kaunis ja täydellinen hymy. Ihan vain jotakin mainitakseni.

Ja tietenkin isän ja äidin keskusteluissa ja sydämissä vilahtaa usein syvä ja kiitollinen onni siitä, että lapsemme on pysynyt terveenä ja voi hyvin. Niin usein isi vain katsoo tyttöä ja toteaa "on se vaan niin ihana". Ja minä tiedän täsmälleen mitä se tarkoittaa ja mitä kaikkea se sisältää. Ei sitä oikeastaan muuten pysty sanomaan. Ihana, ihana, ihana.

Kuukauden laululeikki:

Pienen tytöt ratsastaa sievästi, sievästi
Pienet tytöt ratsastaa sievästi, sievästi
Pienet pojat ratsastaa reippaasti, reippaasti
Pienet pojat ratsastaa
- ja puttoo pois!
(tasa-arvokasvatuksen takia roolit laulussa vaihtuvat;))


Neuvolassa ei käyty tässä kuussa, mutta kotona punnittiin ja keijumme painaa nyt 9,8 kiloa.

11 kommenttia:

  1. Meillä sama juttu miehet kiinnostaa :D
    johtunee siitä että JOKA PAIKASSA hyökkää naisia tökkimään ja höpöttelemään...
    yhtään miestä ei ole kaupassa tullut vielä juttelemaan millille joku saattaa hymyillä jos milli hymyilee :)

    Voi musta tuntuu että teillä syöhään vähän meidän neiti alottaa aamun aamuvellillä sen jälkeen heti perään rahka, puolenpäivän aikaan iso liharuoka, puolentunnin päikyille mennessä 1 nanni(mitä meillä nykyisin muuten nukutaan) 17 aikaan toinen iso liharuoka ja illalla yks leipä ja nanni taas :D puuro ei uppoa ei sit millään, muuten milli syö kyllä kaikkea..
    Vaaleeta leipää tykkää syödä kun saa käyttää hampaitaan...

    Milli kans tykkää kun sen hampaat harjataan. Harjaan ne yleensä ensin itse ja annan sen sitten jatkaa.

    Sit tohon ensimmäiseen sanaan meillä oli taas isi. Olisin mielummin kuulut äiti kun isi. Ja se nostikin katkeruuden taas pintaan... Joo ja vieläkään ei sano äitiä mummit ja muut tulee jo mutta ei äiti...

    VastaaPoista
  2. Ihanasti kirjoitettu jälleen kerran <3

    Itse myös monta kertaa havahdun katsomasta tyttöäni ja miettimällä et toi ihanuus on minun,MINUN!! Meidän ikioma täydellinen ja maailman rakkain. Tää äidinrakkauden määrä on yllättänyt aivan totaalisesti.
    Miten jotain voi rakastaa näin paljon? Aivan sanoinkuvaamattoman paljon.

    Meidän 8 kuinen alkaanyt harjoittelemaan konttaamista ja voi luoja tuota liikkeen määrää :D Varsin mahtava tämäkin ikä.
    Sit tullut kasa uusia ilmeitä, tullut erinlaista kiukkua ja kaikkea uutta ja jännittävää. Jokapäivä jotain uutta :)

    VastaaPoista
  3. Ihanasti kertoilit ihanasta pienestä tytöstä :)

    VastaaPoista
  4. Jessica: Hyvä pointti noista miehistä:) Me ollaan itseasiassa nyt ihan äskettäin lisätty aamupuuro mukaan kuvioihin, kun neiti alkoi olla aamuisin niin kiukkuinen. Toistaiseksi näyttää, että tällä ruokamäärällä pärjätään:)

    Ymmärrän tuon katkeruuden tuota ekaa sanaa kohtaan:( Mutta sehän kertoo vaan siitä, että sinä olet eniten tytön kanssa ja puhut hänelle paljon isistä, mummista jne. Nyt vaan hokemaan sitä äitiä joka välissä niin kyllä se sieltä tulee :)

    Katriina: Tosiaan, välillä sitä miettii että koko elämä on alkanut ihan uudestaan, kun tällainen rakkaus on astunut mukaan kuvioihin:) Ja niinhän se tavallaan onkin! Kiva kuulla, että teilläkin kiukutellaan välillä ;) Ja onnittelut käynnistyneistä konttausharjoituksista! Itse toivon, että meillä lähdetään konttailemaan vasta Turkin matkamme JÄLKEEN (elokuun ekalla viikolla)...

    Elena: Kiitos, kiva kuulla:)

    VastaaPoista
  5. Miekin todellakin toivon, et toi neitokainen ei osais kontata vielä ennen meidän bulgarian reissua :D
    Ryömiminen meillä on jäänyt kokonaan väliin, se ei kiinnosta pätkääkään. Mitä sitä suotta lattioita luuttuamaan, heh.

    Joo siis toi kiukkuaminen on ihan hassua. Neuvolan lääkärikin alkoi nauramaan, kun laittoi neidin selälleen ja toinen alkaa jalkoja paiskomaan lattiaa vasten ja käsiä hakkaamaan ja ärisemään.
    Kotona velipuolelle on kans kiva kiukuta. Tänäänkin naama punaisena murisi, kun ei saanut aukaista yhtä laatikkoa.
    Sylissäkin kun alkaa kiukkuamaan, niin oikein puristaa jaloilla kovaa ja ärisee, IHANA.
    Oikeesti toi tyttö on kyllä yhtä hymyä ja naurua vaan, mut noi pikku kiukkukohtaukset on niiiiin hellyyttäviä.

    Sit pitikin tohon miehille hymyilemiseen sanoa, et meillä neiti ostoskärrissä istuessaan naurattelee kaupan kassalla olevia miehiä :D Tulee niin valloittavia hymyjä jotta!

    VastaaPoista
  6. Vitsi miten nää kehittyy ja kasvaa niin hurjaa vauhtia! Vastahan se Miete syntyi ja nyt alkaa olla jo samaa kokoa E:n kanssa :-o
    Tuo laululeikki onkin mulle ihan tuntematon. Kuulostaa hauskalta :) Pitääkin katsella jos jostain netistä löytyis siihen sävelkin. Meidän suosikki on yhä ja aina vaan se "hiiri mittaa maailmaa" sillä saa aina hymyn naamalle vaikka kuinka kiukuttais.
    Se voi olla, että se konttausvaihe iskee päälle juurikin siellä Turkissa. Siellä kun riittää varmasti paljon uutta ihmeteltävää, jota olisi kiva katsella vähän lähempää... ;D

    VastaaPoista
  7. Katriina: Pitikin kysyä sulta että kirjoitatko mahdollisesti itse blogia? Kun nimeäsi klikkaa, ei löydy mitään tietoja... Jos sulla on blogi niin laita ihmeessä mulle linkkiä:) Ja jos ei ole niin aivan ihanaa, että käyt kommenttiboksissa kertomassa teidän kuulumisia!

    Petuli: Mulla ei taida ihan täysillä taas pää pelata, eihän tuo itseasiassa edes ole laululeikki vaan vanha suomalainen loru (muskarissa opittu). Eli en tiedä löytyykö siihen säveltä:) Lorussa myös vanhat herrat ja rouvat ratsastaa ja puttoo pois...

    On se kiva päästä Turkkiin konttailemaan täältä koleasta Suomesta;) Huh...

    VastaaPoista
  8. En kirjoita blogia, olevinaan ei ole aikaa :D Käyn kyllä lukemassa ja kommentoimassa <3

    VastaaPoista
  9. meillä kans neiti 7kk nousee seisomaan ja ottaa konttausliikkeitä jo hurjan nopeaa toi kehittyminen...ite en paljoa jouda enää netissä oleen nytkin voin olla kun tyttö nukkuu...

    VastaaPoista
  10. Niin ihania ja tuttujakin juttuja :-)

    Mä en ole hoksinutkaan koko keinumista... Pitääpä laittaa isäntä etsimään vauvakiikku tuolta vintiltä... Vai löytyisköhän mistään sellaista ihanaa vaaleanpunaista... Ostais uuden ;-)

    VastaaPoista
  11. Ihania juttuja ja myös on meille hyvin ajankohtaisia kun tytö on myös 7kk. Jotkut asiat meillä taidetaan jo hyvin ja joitakin opetellaan:)

    VastaaPoista