Ajatuksia vauvan yhdennestätoista kuukaudesta

Viime kuussa Miete oppi seisomaan ja ottamaan tuettuna muutamia askeleita. Yöimetys lopetettiin ja suuhun saatiin viides hammas. Tässä meidän vauvan viimeiset kuukausikuulumiset ennen yksivuotispäivää.

Iloinen ja taitava tyttö

Ihmeen hetket ovat ohikiitäviä. Isin innostunut huomio: no nyt se on ruvennut seisomaan pinnasängyssä! Jokaisen uuden taidon kohdalla me vanhemmat ihmetellään ja ihastellaan ja hetken päästä uusi taito on jo arkea. Viime kuu oli totisesti motoristen taitojen kuukausi. Tyttö istui sohvapöydän vieressä potalla minun puhuessa samaan aikaan puhelimeen. Yhtäkkiä huomasin, että Miete oli noussut seisomaan pöytään tukien! Siitä alkoi vimmattu harjoittelu ja nykyään tyttö pönöttää milloin missäkin. Hyvin pienellä, miltei pelkällä henkisellä kädenojennuksella tyttö saa itsensä pystyyn, joten uskon että meillä on lisää ohikiitäviä ihmehetkiä luvassa hyvin pian. Lempparipaikkoja seisoskeluun on tietenkin telkkarin edusta, lisäksi ikkunan edessä on mukava seisoskella ja taputella äänekkäästi patteria. Saattaa olla, että Miete kiipeilee ja tanssii ennen kuin hän lähtee kävelemään. Sen verran on boogieta kropassa ja intoa kavuta korkeuksiin.

Täytyy sanoa, että nyt viimeistään alkaa ns. kämppä kärsiä siitä, että meillä asustelee täällä hurmaava taaperoinen. Minulla on paha tapa jättää sohva- ja apupöydille tavaroita lojumaan, minkä seurauksena saa kokoajan juosta uteliaan ihmisenalun perässä. Milloin ollaan kiskomassa lattialle astioita, milloin työnnetään kaukosäädintä suuhun, tärkeät paperit rytätään ja syödään siinä missä vähemmänkin tärkeät ja pikkusälää kellosta sormuksiin kurotellaan taatusti niin kauan että niihin päästään käsiksi. Vaikka tv on meillä ehdoton ei ei ja soo soo, jostain kumman syystä ruutu on täynnä pienen pieniä sormen jälkiä. Lehtikori tuntuu tyhjentyvän miltei itsestään, kun neiti myllää sitä vajaa yksivuotiaan vimmalla. Jos eteisen lipaston laatikko on jäänyt vähän auki, sitä vasten punnertaudutaan pystyasentoon. Usein siinä seisoskellessa liukuu laatikko kiinni ja monesti ilme on ollut sen näköinen, että onko tämä itkun aihe vai tosi jännää kun noi sormet on nyt aika tiukasti tuolla laatikon raossa...Jotta saan joskus tehdä rauhassa omia juttuja, olen antanut tytön leikkiä kynillä, tyhjentää eteisen rottinkikoreista kaikki asusteet pitkin lattioita, seistä nenä sentin päässä telkkarista jne. Isi yrittää olla tiukempi, mutta hänellä ei olekaan kunniaa olla pikku puuhapertan kanssa 24/7...

Nukahtamaisillaan. Vaunuissa uusi vaaleanpunainen lisävaruste talveen: Ticketin lämmin untuvapussi.

Ruokailu on sujunut tässä kuussa aika mukavasti ja siitähän kirjoitin jo oman postauksenkin. Näkkäri otettiin ihan äskettäin ruokavalioon, rusinoiden ja ananaspalojen ollessa sitä kaikkein suurinta herkkua. Nyt kun äskettäin toteutimme unikoulun ja yötissi jätettiin pois, on tyttö päiväaikaan melko hanakasti rinnalla. Koska Miete edelleen syö parhaiten silloin, kun saa itsekin syödä jotain, tulee aika usein tarjottua ruuan kyytipojaksi mm. maissinaksuja. Joka kerta kun kysytään "Otatko naksun?" tyttö naksauttelee kielellä kitalakeaan ja luo katseensa kaappiin, jossa maissiherkkuja säilytetään. Hyvin on lapsi oivaltanut tämän suomenkielen monimuotoisuuden:)

Mietteen tapa puhua on aivan ihana, mutta sitä on vaikea kuvailla. Eniten Miete on pitänyt yllä hokemia laa-li-laa-li-laa, kakku-kakku-kakku tai kakka-kakka-kakka. Lisäksi hän hyvin tamperelaiseen tapaan toteaa sääääää. Tuntuu kuitenkin, ettei sieltä kirjainkertymästä ärrän lisäksi enää montaa kirjainta puutu. Miete käyttää ääntä ja äänteitä monipuolisesti. Miete myös hekottelee ja hohottelee paljon ääneen, on sellainen ilontartuttaja. Olen yrittänyt kuvata tytön passiivista sanavarastoa joka kuukausi, mutta se alkaa olla vaikeaa. Ehkä tämä on se vaihe, kun lapsen kyky ymmärtää puhetta on jo niin monimutkainen, ettei yksittäiset esineennimeämiset siinä enää paljon paina. Uskon tytön ymmärtävän todella paljon asioita. Teimme tänä iltana vähän liian pitkän lenkin ja Miete alkoi tuskastua vaunuissa. Hän selvästi rauhoittui kun kerroin, että olemme pian kotona ja siellä isi ja kissa kovasti odottavat tyttöä. Lisäksi muisteltiin, mitä kaikkea Teletapit touhuavat telkkarissa...

Huumoria ei Mietteen metkuista puutu. Vasta viime kuussa aloimme leikkiä aktiivisesti "piilosta". Toinen menee huivin (tai verhon) taakse piiloon ja sitten kurkitaan. Kukkuu kukkuu kuka siellä kurkkii... Löytämisen riemu on aivan mahtava! Mietteestä on myös tavattoman hauskaa tarjota omia herkkujaan äidille tai isälle. Pikkuinen käsi ojentaa rusinaa ja kun vanhempi yrittää ahneesti haukata herkun suuhunsa, kiskaisee tyttö käden kauemmas. Voi että kun on hauskaa kiusoitella! Ostin Lidlista kirsikankivipussin (sama idea kuin hernepusseissa) ja silläkin ollaan leikitty kovin naurettavia leikkejä . Toisinaan äiti laittaa pussin oman päänsä päälle tai Mietteen pään päälle ja on vallan hauskaa, kun saadaan pussi tipahtamaan lattialle. Myös tanssiminen huikeine taivutuksineen Ipanapa-levyn tahdissa saa silmät loistamaan ja auringon syttymään kasvoihin. Ulkona keinutaan välillä ääneen nauraen ja hiekkakakkuja rikotaan hartaasti sitä mukaa kun äiti niitä rakentaa. Tule hyvä kakku, älä tule paha kakku...

Viime torstaina perhekerhossa Miete käveli useita metrejä työntäen jonkinlaista muovista kävelytelinettä. Se oli niin huteroa, herkkää ja hurjaa samanaikaisesti. Mun tyttö kävelee kohta, vaikka vastahan se sätkytteli sitterissä! Nyt meillä onkin työntökärryt hankintalistalla, että päästään kotonakin treenailemaan.

Läheiseltä kirpparilta tarttui taas mukaan kasa lukemista. Sivujen kääntely ja luukkukirjat on pop!

Samaisessa perhekerhossa minun touhutessa hetken jossakin muualla, löysin tyttöni istumasta ihan läheltä erästä äitiä, joka luki kirjaa lapselleen. Miete oli täysin osallisena satuhetkessä ja kuunteli ja katseli keskittyneesti kertomusta. Ihana♥ Kirjoja tyttö lukee entistä innokkaammin ja siitä me vanhemmat olemme kovin iloisia. Monesti pysähdyn katsomaan kun tyttö istuu isänsä sylissä ja katselee ja kuuntelee täysin keskittyneesti ankkojen ja vompattien edesottamuksia. Kun Mietteellä ja isällä on oma hetkensä ja minä olisin vapaa vaikkapa keskittymään telkkariohjelmaan, en maltakaan olla seuraamatta heitä yhdessä. Miete oikein hihkuu ja kiljahtelee innosta, kun isi heittää tytölle palloa. Ja on muuten hauskaa, että jos olemme kaikki kotona, Miete menee pallon kanssa nimenomaan isin jalkoihin, eikä ole epäilystäkään kenen pitää nyt leikkiä ja mitä! Isi teki viime kuussa myös kovasti töitä Mietteen ja rengastornin kanssa ja vaikka tytön ykköshuvi onkin paiskoa voimallisesti niin renkaat kuin tornikin pitkin lattiaa, on muru muutamia kertoja onnistunut saamaan renkaan torniin!

♥
Taas on takana yksi ihana kuukausi. Olen saanut vihdoin nauttia oman lapseni märistä pusuista. Olen ihmetellyt, kuinka tyttö vaan kaunistuu silmissäni. Olen nuuskinut taivaallisen tuoksuista päälakea, ihmetellyt kuinka pitkä tukka tytöllä on kesäkuviin verrattuna ja katsonut hymyillen, kuinka hän harjaa itse omat hiuksensa (harja toki saattaa olla väärinpäin, mutta mitä sitten!).

Portaissa on ihana tepsutella ja potkotella. Tai ihan vaan istua ja mietiskellä. "Mutta miksi ne aina kantaa mut pois ja sulkee portin?"

Kuukauden biisi on omaksi suosikikseni noussut Hanna Pakarisen esittämä "Mörkö Mainio" Ipanapa-levyltä.

Mörkö Mainio

Heräsi ja päätti tänään muutan maailman

Aion uskaltaa ulos kurkistaa

Otan askeleen

Lähden seikkailemaan outoon ihmisviidakkoon

Enää pelkää en, senkun laulelen

Mörkö mä oon, lämmin ja hassu

Nurinpäin nuttu, naamakin suttu

Halailen puita, nauratan muita

Tanssin ja pompin, tahdissa kompin

tum tum ...

Mörkö mainio

Heräsi ja päätti tänään muutan maailmaa

Teen sen hymyillen, silmiin katsoen

Näytän teille sen

Olen mörkö mutten edes yhtään hirmuinen

Tahdon laulaa vaan, nähdä maailmaa

Metsän ja järven, lumen ja korven

Auringon nousun, loiston ja laskun

Jokaisen ihmeen, pienen ja suuren

Tähtien tanssin, tien avariiden

tum tum...

Mörkö mä oon...