lauantai 6. marraskuuta 2010

Ajatuksia vauvan yhdennestätoista kuukaudesta

Viime kuussa Miete oppi seisomaan ja ottamaan tuettuna muutamia askeleita. Yöimetys lopetettiin ja suuhun saatiin viides hammas. Tässä meidän vauvan viimeiset kuukausikuulumiset ennen yksivuotispäivää.


Iloinen ja taitava tyttö

Ihmeen hetket ovat ohikiitäviä. Isin innostunut huomio: no nyt se on ruvennut seisomaan pinnasängyssä! Jokaisen uuden taidon kohdalla me vanhemmat ihmetellään ja ihastellaan ja hetken päästä uusi taito on jo arkea. Viime kuu oli totisesti motoristen taitojen kuukausi. Tyttö istui sohvapöydän vieressä potalla minun puhuessa samaan aikaan puhelimeen. Yhtäkkiä huomasin, että Miete oli noussut seisomaan pöytään tukien! Siitä alkoi vimmattu harjoittelu ja nykyään tyttö pönöttää milloin missäkin. Hyvin pienellä, miltei pelkällä henkisellä kädenojennuksella tyttö saa itsensä pystyyn, joten uskon että meillä on lisää ohikiitäviä ihmehetkiä luvassa hyvin pian. Lempparipaikkoja seisoskeluun on tietenkin telkkarin edusta, lisäksi ikkunan edessä on mukava seisoskella ja taputella äänekkäästi patteria. Saattaa olla, että Miete kiipeilee ja tanssii ennen kuin hän lähtee kävelemään. Sen verran on boogieta kropassa ja intoa kavuta korkeuksiin.

Täytyy sanoa, että nyt viimeistään alkaa ns. kämppä kärsiä siitä, että meillä asustelee täällä hurmaava taaperoinen. Minulla on paha tapa jättää sohva- ja apupöydille tavaroita lojumaan, minkä seurauksena saa kokoajan juosta uteliaan ihmisenalun perässä. Milloin ollaan kiskomassa lattialle astioita, milloin työnnetään kaukosäädintä suuhun, tärkeät paperit rytätään ja syödään siinä missä vähemmänkin tärkeät ja pikkusälää kellosta sormuksiin kurotellaan taatusti niin kauan että niihin päästään käsiksi. Vaikka tv on meillä ehdoton ei ei ja soo soo, jostain kumman syystä ruutu on täynnä pienen pieniä sormen jälkiä. Lehtikori tuntuu tyhjentyvän miltei itsestään, kun neiti myllää sitä vajaa yksivuotiaan vimmalla. Jos eteisen lipaston laatikko on jäänyt vähän auki, sitä vasten punnertaudutaan pystyasentoon. Usein siinä seisoskellessa liukuu laatikko kiinni ja monesti ilme on ollut sen näköinen, että onko tämä itkun aihe vai tosi jännää kun noi sormet on nyt aika tiukasti tuolla laatikon raossa...Jotta saan joskus tehdä rauhassa omia juttuja, olen antanut tytön leikkiä kynillä, tyhjentää eteisen rottinkikoreista kaikki asusteet pitkin lattioita, seistä nenä sentin päässä telkkarista jne. Isi yrittää olla tiukempi, mutta hänellä ei olekaan kunniaa olla pikku puuhapertan kanssa 24/7...


Nukahtamaisillaan. Vaunuissa uusi vaaleanpunainen lisävaruste talveen: Ticketin lämmin untuvapussi.

Ruokailu on sujunut tässä kuussa aika mukavasti ja siitähän kirjoitin jo oman postauksenkin. Näkkäri otettiin ihan äskettäin ruokavalioon, rusinoiden ja ananaspalojen ollessa sitä kaikkein suurinta herkkua. Nyt kun äskettäin toteutimme unikoulun ja yötissi jätettiin pois, on tyttö päiväaikaan melko hanakasti rinnalla. Koska Miete edelleen syö parhaiten silloin, kun saa itsekin syödä jotain, tulee aika usein tarjottua ruuan kyytipojaksi mm. maissinaksuja. Joka kerta kun kysytään "Otatko naksun?" tyttö naksauttelee kielellä kitalakeaan ja luo katseensa kaappiin, jossa maissiherkkuja säilytetään. Hyvin on lapsi oivaltanut tämän suomenkielen monimuotoisuuden:)

Mietteen tapa puhua on aivan ihana, mutta sitä on vaikea kuvailla. Eniten Miete on pitänyt yllä hokemia laa-li-laa-li-laa, kakku-kakku-kakku tai kakka-kakka-kakka. Lisäksi hän hyvin tamperelaiseen tapaan toteaa sääääää. Tuntuu kuitenkin, ettei sieltä kirjainkertymästä ärrän lisäksi enää montaa kirjainta puutu. Miete käyttää ääntä ja äänteitä monipuolisesti. Miete myös hekottelee ja hohottelee paljon ääneen, on sellainen ilontartuttaja. Olen yrittänyt kuvata tytön passiivista sanavarastoa joka kuukausi, mutta se alkaa olla vaikeaa. Ehkä tämä on se vaihe, kun lapsen kyky ymmärtää puhetta on jo niin monimutkainen, ettei yksittäiset esineennimeämiset siinä enää paljon paina. Uskon tytön ymmärtävän todella paljon asioita. Teimme tänä iltana vähän liian pitkän lenkin ja Miete alkoi tuskastua vaunuissa. Hän selvästi rauhoittui kun kerroin, että olemme pian kotona ja siellä isi ja kissa kovasti odottavat tyttöä. Lisäksi muisteltiin, mitä kaikkea Teletapit touhuavat telkkarissa...

Huumoria ei Mietteen metkuista puutu. Vasta viime kuussa aloimme leikkiä aktiivisesti "piilosta". Toinen menee huivin (tai verhon) taakse piiloon ja sitten kurkitaan. Kukkuu kukkuu kuka siellä kurkkii... Löytämisen riemu on aivan mahtava! Mietteestä on myös tavattoman hauskaa tarjota omia herkkujaan äidille tai isälle. Pikkuinen käsi ojentaa rusinaa ja kun vanhempi yrittää ahneesti haukata herkun suuhunsa, kiskaisee tyttö käden kauemmas. Voi että kun on hauskaa kiusoitella! Ostin Lidlista kirsikankivipussin (sama idea kuin hernepusseissa) ja silläkin ollaan leikitty kovin naurettavia leikkejä . Toisinaan äiti laittaa pussin oman päänsä päälle tai Mietteen pään päälle ja on vallan hauskaa, kun saadaan pussi tipahtamaan lattialle. Myös tanssiminen huikeine taivutuksineen Ipanapa-levyn tahdissa saa silmät loistamaan ja auringon syttymään kasvoihin. Ulkona keinutaan välillä ääneen nauraen ja hiekkakakkuja rikotaan hartaasti sitä mukaa kun äiti niitä rakentaa. Tule hyvä kakku, älä tule paha kakku...

Viime torstaina perhekerhossa Miete käveli useita metrejä työntäen jonkinlaista muovista kävelytelinettä. Se oli niin huteroa, herkkää ja hurjaa samanaikaisesti. Mun tyttö kävelee kohta, vaikka vastahan se sätkytteli sitterissä! Nyt meillä onkin työntökärryt hankintalistalla, että päästään kotonakin treenailemaan.


Läheiseltä kirpparilta tarttui taas mukaan kasa lukemista. Sivujen kääntely ja luukkukirjat on pop!

Samaisessa perhekerhossa minun touhutessa hetken jossakin muualla, löysin tyttöni istumasta ihan läheltä erästä äitiä, joka luki kirjaa lapselleen. Miete oli täysin osallisena satuhetkessä ja kuunteli ja katseli keskittyneesti kertomusta. Ihana♥ Kirjoja tyttö lukee entistä innokkaammin ja siitä me vanhemmat olemme kovin iloisia. Monesti pysähdyn katsomaan kun tyttö istuu isänsä sylissä ja katselee ja kuuntelee täysin keskittyneesti ankkojen ja vompattien edesottamuksia. Kun Mietteellä ja isällä on oma hetkensä ja minä olisin vapaa vaikkapa keskittymään telkkariohjelmaan, en maltakaan olla seuraamatta heitä yhdessä. Miete oikein hihkuu ja kiljahtelee innosta, kun isi heittää tytölle palloa. Ja on muuten hauskaa, että jos olemme kaikki kotona, Miete menee pallon kanssa nimenomaan isin jalkoihin, eikä ole epäilystäkään kenen pitää nyt leikkiä ja mitä! Isi teki viime kuussa myös kovasti töitä Mietteen ja rengastornin kanssa ja vaikka tytön ykköshuvi onkin paiskoa voimallisesti niin renkaat kuin tornikin pitkin lattiaa, on muru muutamia kertoja onnistunut saamaan renkaan torniin!


Taas on takana yksi ihana kuukausi. Olen saanut vihdoin nauttia oman lapseni märistä pusuista. Olen ihmetellyt, kuinka tyttö vaan kaunistuu silmissäni. Olen nuuskinut taivaallisen tuoksuista päälakea, ihmetellyt kuinka pitkä tukka tytöllä on kesäkuviin verrattuna ja katsonut hymyillen, kuinka hän harjaa itse omat hiuksensa (harja toki saattaa olla väärinpäin, mutta mitä sitten!).


Portaissa on ihana tepsutella ja potkotella. Tai ihan vaan istua ja mietiskellä. "Mutta miksi ne aina kantaa mut pois ja sulkee portin?"

Kuukauden biisi on omaksi suosikikseni noussut Hanna Pakarisen esittämä "Mörkö Mainio" Ipanapa-levyltä.

Mörkö Mainio
Heräsi ja päätti tänään muutan maailman
Aion uskaltaa ulos kurkistaa

Otan askeleen
Lähden seikkailemaan outoon ihmisviidakkoon
Enää pelkää en, senkun laulelen

Mörkö mä oon, lämmin ja hassu
Nurinpäin nuttu, naamakin suttu
Halailen puita, nauratan muita
Tanssin ja pompin, tahdissa kompin

tum tum ...

Mörkö mainio
Heräsi ja päätti tänään muutan maailmaa
Teen sen hymyillen, silmiin katsoen

Näytän teille sen
Olen mörkö mutten edes yhtään hirmuinen
Tahdon laulaa vaan, nähdä maailmaa

Metsän ja järven, lumen ja korven
Auringon nousun, loiston ja laskun
Jokaisen ihmeen, pienen ja suuren
Tähtien tanssin, tien avariiden

tum tum...

Mörkö mä oon...

15 kommenttia:

  1. Tää oli niin lämmin ja rakkaudentäyteinen postaus että jostain syystä tämmönen herkkä neiti sai melkein tipan linssiin :)

    VastaaPoista
  2. Ihana postaus <3

    Todellakin lapsen hiuksia vois nuuskia ihan jatkuvasti! Siihen tuoksuun ei kyllästy koskaan...

    Meillä Brion ensikärryt on olleet kovassa käytössä jo pitkään. Suosittelen! Ee jaksaisi niiden kanssa kävellä vaikka kuinka, ja voi sitä iloa ja riemua kun niiden kanssa mennään ja äiti ja isi kehuu joka kerta taitavaksi pojaksi! Harmi kun aina liian äkkiä tulee seinä vastaan. :D No onneksi on äiti ja isi jotka on sitä varten olemassa että kääntävät kärryt aina tarpeen vaatiessa, eli usein!

    VastaaPoista
  3. Ihana teksti ja ihania kuvia <3 !!!

    VastaaPoista
  4. I-H-A-N-A Miete<3. mä en tiedä miks mua aina liikuttaa ihan kyyneliin asti nää sun kuukausi-postaukset. mun oma ihana pieni esikois-tyttöni täyttää kohta 7 kk ja jotenkin hurjan haikeena koko aika kun tajuaa miten nopeesti ne kasvaa.

    VastaaPoista
  5. Täällä toinen "vesisilmäinen " lukijasi. Osaat kirjoittaa niin kauniisti, voi säästä nämä. Printtaa talteen ja säilö Pienen Rakkaan omaan muistojen kansioon.

    Kaunista alkavaa uutta viikkoa!

    VastaaPoista
  6. Sinulla on kyllä todella kaunis tyyli kirjoittaa <3

    Lueskelin tuolta vanhoista postauksista synnytyskertomuksesi ja huomasin, että meidän tytöt ovat ihan päivälleen saman ikäisiä :) Ja molemmat vielä aamusta syntyneitä.

    Meillä neiti on jo parin kuukauden ajan osannut nousta seisomaan, mutta kesti pitkään ennen kuin oppi kävelemään "puita pitkin". Nyt seisoo jo hetkittäin ilman tukea ja ennen joulua jo varmasti kävelläänkin.

    Niin ne vaan meidän pienet ihmeet kasvaa ja oppii koko ajan uutta <3

    Minkä kokoinen Miete muuten on? Ihastelin huutiksessa tuota sinun kauppaamaasi vk-settiä ja mietin menisikö se vielä keväällä tuolle omalle tytölle. Neiti on n.8kg ja 72cm.

    VastaaPoista
  7. Rakastan näitä postauksia. Kirjoitat todella kauniisti ja tekstistäsi huokuu lämpö ja rakkaus Mietettä kohtaan. ♥

    Mietteellä on aivan upeat silmät ♥ Niillä neitokainen hurmaa varmasti vielä monta poikaa ;)

    VastaaPoista
  8. Ihana Miete <3, niin suloinen ja kaunis. Ja hiukset ovat kyllä kasvaneet hurjasti neidillä!

    Onnea Mietteelle uusista taidoista. Nopeasti lapset kehittyvät ja hetken päästä huomaa, että tämä aika on vain muisto, kaunis muisto :)

    VastaaPoista
  9. Uusi lukija ilmoittautuu mukaan, myös tipat linsseissä. Niin kauniisti kirjoitettu, ihana postaus <3

    VastaaPoista
  10. Siis ihan tosi söpö Miete!!
    Ja toi kuva missä Miete nukkuu .. voi ie! <3
    Ihana pipo, ihana ticket ihana ihana ihana kaikki..

    Niin ne meidän vauvat vaan kasvaa! outoa ajatella miten aika menee..

    VastaaPoista
  11. Kukkahattuneiti: Kiitos kauniista sanoistasi! Itsekin herkistelen usein lukiessani toisten "vauvojen" kuulumisia. Monesti ne arkisetkin asiat vaan kolahtaa ja äitinä niiden arvon ja ihmeen ymmärtää:)

    Tassu: Brioja olen kuullut kehuttavan, ne valkoiset olis kauniit. Toisaalta sellaset muoviset menis ulkonakin, vois olla hyvin hyödylliset nyt talvella...Ajattelin nyt alkuun katsoa jos kirpparilla tulis kärryt vastaan ja jos ei niin ostetaan sitten synttärilahjaksi. Ikeassakin on yhdet ihan kivanoloiset, mutta en ole varma vaaleansinisestä väristä...

    Lara: Kiitos ♥

    Anonyymi: Tiedän tunteen, itsekin monesti liikutun kun luen Mietteen ikäisten lasten kuulumisista (+- 11 kk), jotenkin niihin ajatuksiin ja tunnelmiin samastuu niin täysillä:) Ennen laitoin herkkyyden hormoonien piikkiin, mutta ehkä nämä tunteet ovat tulleet jäädäkseen:)

    VastaaPoista
  12. Voi itku... taas katosi osa vastauksista mutta yritetään uudestaan...

    Aamunkukka: ♥ Meillä vauvakirjat ja valokuvakansiot ammottaa tyhjyyttään ja kaikki löytyy täältä blogista! Ehdottomasti haluan säästää nämä muistelut Mietteelle ja ihana on välillä itsekin palailla vanhoihin postauksiin:)

    VastaaPoista
  13. Tuuli: Mahtavaa että on noin samanikäiset tytöt! Meilläkin jo kierretään sohvapöytää ympäri pöydätä tukea ottaen -jännää aika tämä kävelyyn lähtö:)
    Anteeksi että nyt vasta vastaan, mutta tuosta cupcaken mitoituksesta: Miete on ollut vajaa 10 kg ja n. 75 cm pukua käyttäessään. Takki menisi vielä, housutkin vielä, mutta piakkoin jäisi puntti liian lyhyeksi (ei haittaa kävellessä, mutta esim. jos istuu/keinuu yms. niin puntti nousee liian ylös). Vaikea sanoa, menisikö teille keväällä, tyttöhän saattaa talvenaikana kasvuspurtin vielä ottaa...

    VastaaPoista
  14. Ciancia: Kiitos ihanista sanoista:) Tuota poikien hurmaamista itsekin pelkään;D

    Kati: Kiitos kauniista sanoistasi:) Ihanat oli myös teidän 11 kk-kuulumiset♥

    VastaaPoista
  15. Nanna: Tervetuloa lukijaksi ja kiva että kommentoit:)

    Jensba: Nukkuva lapsi on kyllä niin suloinen -ja vieläpä helppohoitoinenkin;) Kiitos kivasta kommentista:)

    VastaaPoista