maanantai 15. marraskuuta 2010

Viiden virheen kakku



POHJA
4 munaa
1 1/2 dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja
1/2 dl perunajauhoja
1/2 dl kaakaojauhetta
1 1/2 tl leivinjauhetta
TÄYTE
4 liivatelehteä
100 g valkoista leivontasuklaata
2 dl vispikermaa
250 g maitorahkaa
1/2 dl sokeria
2-3 tl sitruunankuoriraatetta
500g pakastemansikoita
3 rkl sitruunanmehua
KOSTUTUS
n. 1 dl maitoa
KUORRUTUS
100 g taloussuklaata
2 dl vispikermaa


Kiinnitä leivinpaperi irtopohjavuoan pohjan ja reunan väliin. Voitele ja korppujauhota vuoan reunut. Vaahdota huoneenlämpöiset munat ja sokeri.

Hienosti menee tähän saakka, kaikki valmiina. Otan munat jääkaapista. Mitenkäs niistä nyt huoneenlämpöisiä saadaan? No, odottelen vielä hetken haihdutellen munien jääkaappikylmyyttä ja sitten rupean vatkaamaan.

Yhdistä kuivat aineet ja siivilöi taikinaan varovasti sekoittaen. Kaada taikina vuokaan. Paista 175 asteisen uunin keskitasolla noin 30 minuuttia.

Munasokerivaahto on huolellisesti vatkattu. Laitan jauhoseoksen siivilään, mutta jotenkin epähuomiossa kippaan jauhot siivilästä suoraan vaahdon joukkoon. Se siitä siivilöinnistä sitten. Sekoittelen taikinaa kauhalla ja mietin mitä tarkoittaa "varovasti sekoittaen". Työnnän Mietettä kauemmaksi, avaan uuninluukun ja yritän laittaa kakkupohjan uuniin. Irtopohjavuoka tekee tepposet, pohja irtoaa ja taikina lähtee uhkaavasti leviämään leivinpaperille. Isi hakee Mietteen lukemaan kirjaa. Mietin hetken, että tässä tämä nyt oli. Pitää tehdä uusi taikina. Sitten tajuan ettei meillä riitä munat, joten kaavin epätoivoisesti mahdollisimman paljon taikinaa vuokaan ja tungen komeuden uuniin.

Irrota kakku vuoasta hieman jäähtyneenä. Pese vuoka ja vuoraa pohja kelmulla.

Inhoan elmukelmua, inhoan ja vihaan.  Yleensä raastan kelmurullasta pelkkiä riepaleita kärsimättömin sormin. Pyydän miestä auttamaan, mutta en jaksa kuitenkaan odottaa miehen etsiessä silmälaseja ja räpeltäessä elmukelmun kanssa, joten pakotan itseni vetämään rauhallisesti rullasta siistin palasen kelmua. Onnistun.

Upota liivatteet likoamaan kylmään veteen.

Jotenkin olen onnistunut jo käyttämään kaikki järkevät astiat. Nappaan litran muovisen kannun, tungen liivatelehdet siihen pystysuuntaisesti ja saan juuri ja juuri peitetyksi ne kylmällä vedellä.

Sulata valkosuklaa varovasti mikroaaltouunissa.

Naureskelen ääneen, että miten "sulatetaan varovasti". Kurkkaan mikroon ja totean, että ei ainakaan näin. Kulhon keskeltä valkosuklaa on muuttunut ruskeaksi... Heitän palaneen osan suklaasta roskiin.

Vaahdota kerma löysäksi vaahdoksi ja vatkaa joukkoon valkosuklaa. Sekoita joukkoon rahka, sokeri ja sitruunankuoriraaste. Paloittele kohmeiset mansikat ja lisää täytteeseen.

Hienosti menee. Sisäinen kokkini röyhistää rintaansa. Näen itseni kokkiohjelman kirkkaana tähtenä. Kamera ottaa lähikuvaa sujuvasta kohmeisten mansikoiden käsittelystä.  Vapise Sara La Fountain.

Puserra liivatteista ylimääräinen neste ja liuota liivatteet kuumaan sitruunamehuun. Sekoita täytteen joukkoon.

Kuumaan sitruunamehuun?! Minähän lorautin sitruunamehut jo äsken täytteeseen, siinä samalla kun meni sitruunankuoriraasteetkin. Hmm, nyt pitää soveltaa. Napsautan vedenkeittimen päälle, lorautan kulhoon vähän kiehuvaa vettä ja ihan pikkuisen vielä sitä sitruunamehua. Liuottelen liivatelehdet nesteeseen ja kiukuttelen sisäisesti sitä, että en koskaan saa NELJÄÄ liivatelehteä liukenemaan KOLMEEN ruokalusikalliseen kuumaa nestettä. Se ei vaan onnistu. Tuplaan nesteen määrän, vähintään. Ja johan liukenee.

Leikkaa kakkupohja kolmeen osaan. Nosta päällimmäinen kerros vuoan pohjalle, kostuta ja täyty puolella täytteestä. Nosta päälle keskimmäinen levy, kostuta ja täytä samoin. Nosta päälle viimeinen kakkulevy ja kostuta. Anna kakun hyytyä jääkaapissa yön yli.

Hejja Stromsö. Nyt ollaan jo voiton puolella. Leikkaan kakkupohjan varovasti, hyvältä näyttää. Kostutan huolellisesti. Vaikka dominoiva persoonani lorauttelisi maitoa suoraan purkista sinne tänne, vaimennan hänet ja levittelen tismalleen ohjeiden mukaisen määrään pienellä pullasudilla tasaisesti kakkupohjien päälle. Kaikkihan me tiedetään mitä hosumalla tulee.

Siirrä kakku kelmun avulla vadille ja leikkaa ylimääräinen kelmu pois. Sulata suklaa ja sekoita löysäksi vatkatun kerman joukkoon. Kuorruta kakku ja koristele makeisilla.

Otan tietoisen riskin ja riivin koko kelmun pois kakun alta. Onnistun. Pohja halkeaa vain ihan vähän. Koristelen kakun. Se on aika nätti, ensimmäiseksi alustaloppuun itse tekemäkseni täytekakuksi.



Hyvää isänpäivää!

Ihan hyvää siitä tuli. Ehkä vähän sitruunanmaku puski läpi...Myös Miete sai pienen siivun ja alkoi huutaa, kun tarjoilu loppui. Otin sen kohteliaisuutena.

Pitäisköhän mun aloittaa joku leivontablogi? ;)

19 kommenttia:

  1. :D loistavaa!! Ilman muuta sun kannattaa aloittaa leivontablogi - ellei sinua jo tämän seurauksena bongata suoraan televisiokokiksi :)

    Samaistuin niiiin moneen kohtaan, varovaisesti vatkaamiseen, liivatelehtiin, ties mihin... ja juurikin noiden muille niin helppojen ja yksinkertaisten pikku juttujen vuoksi minulta on edelleen se elämäni ensimmäinenkin täytekakku leipomatta. Ja varmaan jääkin :) Kun sentään nykyään osaan leipoa SEKÄ juustokakun ETTÄ mutakakun niin eiköhän niillä pärjätä tästä ikuisuuteen ;) Mutta sinussa on selkeästi ainesta, sinä sentään sait täytekakun aikaiseksi!

    VastaaPoista
  2. Heh ;)

    Hiano kakkuhan siitä tuli. Ja tuon täytyy olla hyvää, sehän se on pääasia :) Ei muuta kun leivontablogia alottelemaan vaan!;)

    VastaaPoista
  3. Kyllä minua nyt hymyilyttää... Varmasti hyvä kakku ja tunteella tehty!

    VastaaPoista
  4. Tämä oli aivan loistava!! Hihkuin ja hirnuin, nyt ymmärrän taas paremmin miksi mies tarkentaa jokaisen kohdan ohjeen luettuaankin :)

    VastaaPoista
  5. Hahaa, naurattipa, kiitos pimeän päivän piristyksestä :D Tunnistan itseni monesta kohdasta, vaikka ohjeita blogiini laittelenkin - pääasia mun leivonnaisissa usein onkin, että aineet voi vetää sekaisin kaikki kerralla :)

    VastaaPoista
  6. Hih ♥
    Mulla on hyvin samantapainen tapaus toisessa blogissa Pikku E:n kastekakun yhteydessä... Eli voi näitä laittaa ruokablogiinkin ;) Joskus ei vaan onnistu mikään, ja silti lopputulos on ihana! (Mä tosin jouduin tekemään kokonaan uuden kakun alusta loppuun). Ei kuin uusi ohje käsittelyyn!! =)

    VastaaPoista
  7. hihih :D

    Täytyy kyllä silti sanoa että tosiaan tollasilla aineksilla ei varmaan tuu ku keinolla millä hyvänsä IHANAA KAKKUA! :)

    VastaaPoista
  8. ihana :DD

    harjoitus tekee muuten mestarin t. yks leipuri, joka on kipannut mustikkapiirakan väärinpäin lattialle...

    VastaaPoista
  9. -S-: :)

    Marja: Tuossa on kyllä ideaa, että opettelisi kaksi ihanaa reseptiä niin ei tarvitsisi muiden leipomisten kanssa sekoilla:) Juustokakun opettelu mulla onkin työn alla, viimeksi tuli vähän vaikeuksia juurikin niiden liivatelehtien kanssa...

    HeidiF: Mä harkitsen vielä sitä leivontablogia mutta ehkä saatte jatkossakin pieniä makupaloja näistä mun kokkailuista;)

    Saija: Tunteella kyllä:)

    -Anni-: Kieltämättä hymyilyttää, kun tiesin muutamankin mestarikokin -sinut mukaan lukien- lukevan tästä mun kakkusessiosta. Miten jotkut vaan osaa ja jotkut ei?! :D

    maman: Hyvä periaate:) Kyllä mäkin yritän mahdollisimman yksinkertaisen ohjeen valkata, mutta silti leipomisessa on aina riskinsä;)

    Petuli: Kävinkin kurkkaamassa teidän ihanaa Patalintu-blogia, löytyisköhän sieltä mitään mulle sopivaa reseptiä... Olisi kyllä hienoa osata kokkailla ja leipoa (siis oikein hienosti) ja tekemällähän sitä oppii:) Mun tosin kannattaa pysytellä näin alkuun aika yksinkertaisissa ohjeissa;)

    Jensba: Kyllä se hyvin maistui ja sehän on tärkeintä:)

    VastaaPoista
  10. lattenainen: Kiva kuulla ettei kaikilla muillakaan mene aina ihan putkeen:) voi harmi sitä mustikkapiirakkaa!:) Ei tässä auta muu kuin treenata lisää...

    VastaaPoista
  11. Tämä oli päivän paras;-) suuret sympatiat,mulla on kuule ihan samat fiilikset joka kerta leipoessani. Mutta harjoitus tekee mestarin, niinhän sitä sanotaan ja sä onnistuit jo ekalla kerralla;loistavaa!

    ps. mä tunnustan olevani ihan samanlainen, yritän aina "oikaista" ja ihmettelen miksi kaikki pitää aina "muka niin pilkuntarkasti tehdä"- no, eipä musta telkkarikokkia tuliskaan;-)

    Mukavaa loppuviikkoa Muruset!

    VastaaPoista
  12. Hienohan siitä tuli! Hymyilytti kovasti tuo kirjoitus:)
    Miete on niin suloinen iskän sylissä.

    VastaaPoista
  13. Näyttää tosi hyvälle virheistä huolimatta! Maistuis varmasti. :)

    T. herkkulakossa jouluaattoon asti oleva

    VastaaPoista
  14. Hihiih, kiitos nauruista!

    Mä en oo koskaan tehnyt täytekakkua,
    mutta tätä voisin kokeilla.
    Saanko lisäpisteitä,
    jos onnistun tekemään enemmän virheitä? ;)

    VastaaPoista
  15. Aamunkukka: Täytyy sanoa, että pikku virheistä huolimatta olen aika ylpeä aikaansaannoksestani:) Ja jostain minulle on ilmestynyt leipomisintoa. Innokkuus ja ahkera harjoittelu yleensä palkitaan:) Toistaseksi ei ole maikkarilta tai edes subilta otettu yhteyttä, joten voi olla ettei tästä ihan tv-kokin ura vielä urkene;)

    Elmiira: Kiitos, ja kyllä se aika hyvältä maistuikin:)

    possu: Mä voisin liittyä sun herkkulakkoon, tää syksy on ollut aika haasteellista herkkujen/painonhallinnan suhteen...Onneksi joulu -ja herkut- tulevat pian, tsemppiä siihen asti!

    Ciancia: Suosittelen kokeilemaan, jotain noista mun virheistä saattaa oppiakin:) Kerro sitten montako mokaa ehdit tehdä;)

    VastaaPoista
  16. Kyllä leipomisesta saa hyvää viihdettä :).Ajatus on tärkein! Täytyy itsekin tuotaa kakkua kokeilla...

    ps. itse säilytän kanamunat kuiva-aine kaapissa, on aina huoneenlämpöisiä munia ;). Eihän ne kaupassakaan ole jääkaapissa...

    VastaaPoista
  17. Anonyymi: Hyvä pointti muuten, itse teroitan aina tuota samaa logiikkaa muille perheenjäsenille:) Mun ex säilytti KAHVIA jääkaapissa ja se sai mut raivon partaalle:) Nykyinen mies laittaa aina suklaan jääkaappiin, vaikka olenkin ahkerasti käyttänyt tuota kauppa-perustelua. Kai toi munien säilyttäminen jääkaapissa tulee jostain lapsuudenkodista, joten siitä tavasta on vaikea luopua:)

    VastaaPoista
  18. Anonyymi jatkaa: Aivan totta, kotoa opitut tavat on tiukassa :). Äitini säilyttää tomaatit myös jääkaapissa, itse korissa pöydällä. Eihän kylmä tomaatti edes maistu miltään! Suklaakin on ehdottomasti parasta huoneenlämpöisenä :D

    VastaaPoista