torstai 6. tammikuuta 2011

Motoriikka-Miete, Puhelias Prinsessa ja Taitava Taapero

Kehitystahti on nyt niin hurja, että mitään kuukausiyhteenvetoja tuskin tulee enää tehtyä. Kannattaisi kirjoittaa ennemminkin niitä pieniä asioita ylös aina kun siltä tuntuu. Tehdä ihan oma kirjoituksensa siitä kuinka "Miete keksi lampun", koska ei niitä tunnelmia sitten jälkikäteen enää osaa palauttaa mieleensä. Jotain olen joulukuulta ylös kirjoitellut ja yritän niistä nyt koota yhteenvedon, muistoksi meille ja Mietteelle, ja tiedoksi teille, joita tämä 1-vuotiaan kanssa eläminen koskettaa. Tiivistettynä: Viime aikoina olen ihaillut tytön nopeaa oppimis- ja oivalluskykyä, liikkumiseen tullutta varmuutta, sekä uskomattoman kauniita katseita ja hymyjä. Välillä olen väsähtänyt kitinään ja sotkuun - ja aamulla herännyt täydelliseen onnentunteeseen energiapakkauksen kujertaessa vieressä. Olen löytänyt itseni imettämästä yli vuoden ikäistä pikku mönkkäriä, vaikkei minun pitänyt olla niitä äitejä. Olen kieltänyt tytöltä monen monta asiaa ja lopputuloksena katsellut 1-vuotiasta joka sanoo "ei" ja puistelee edessäni päätään, reilusti liioitellen, itseensä tyytyväisenä.

Aamuisin

Aamuisin Miete tulee kuuden maissa äidin viereen nukkumaan. Ja tissille. Pitää sellaista itkun ja naurunsekaista ääntä ja painautuu onnellisena ja turvassa äidin kainaloon tuhisemaan. Hetken päästä irrottaudun, käännän selän ja sanon, että nyt nukutaan. Nykyään tyttö tyytyy kääntämään itsekin kylkeä ja jää tyytyväisenä viereeni nukkumaan vielä tunniksi tai pariksi. Näin joulunaikaan ollaan herättyämme katsottu ikkunassa roikkuvaa tähteä. Miete osoittaa sitä sormella ja sanoo täh.

Meillä on sängyn päätyseinässä kaksi Ikean lamppua, joissa on mekanismina sellainen metallinen ketju, jota vetämällä lamppu syttyy ja sammuu. Voi sitä riemunkiljahdusten määrää, kun neiti sai ensin itsensä seinää vasten seisomaan, alkoi tutkia lamppua ja lamppu syttyi neidin toimesta ensimmäistä kertaa. Paluu takaisin istumaan, sitten seisomaan ja lampun sammutus. Taas istumaan, sitten seisomaan ja lampun sytytys...Meillä siis sytytetään nykyään aamuisin lukulamput ja varmuuden vuoksi muutamaankin kertaan.

Yleensä herättyämme kysyn, missä on Mietteen oma huone, ja tyttö osoittelee sormella huoneensa ovelle. Usein tyttö menee hetkeksi huoneeseensa tonkimaan lelulaatikkoaan ja minä pötköttelen vielä sängyssä, heräilen katselemalla energisen emännän puuhia. Melkein joka aamu tyttö yrittää livistää kylpyhuoneeseen ja hakea sieltä pälpätellen rakkaan kumiankkansa. Akka, kakka.

Keittiössä


Lupasin itselleni, että Mietteen täytettyä vuoden, tyttö siirtyy purkkiruuasta kotiruokaan. Alku ei ole ollut kummoinen. On kokeiltu lohikeittoa, pinaattikeittoa ja jauhelihaperunasoselaatikkoa. Aika laihoin tuloksin. Yhtenä päivänä meni ihan kivasti riisiä, vihanneksia ja kananmunanvalkuaista (ei siis sattunut olemaan muuta tytölle sopivaa). Miete sai kuitenkin melko voimakkaita iho-oireita jotka päättelin kananmuna-allergiaksi. Olen imetysaikana syönyt kuitenkin paljon kananmunia, joten ehkä uskaltaudun kuitenkin vielä kokeilemaan ruokia, joissa on käytetty kananmunaa. Googlen mukaan nuo munaherkkyydet ovat kovin vaihtelevia. Viimeisimpänä sapuskana tarjoilin tytölle jauhelihakeittoa, joka maistui ihan hyvin. Karjalanpaisti ja perunakin maistui jouluna.


Hedelmiä ja leipää tyttö rakastaa. Iltavellin kanssa palanpainikkeena menee vaikka kokonainen banaani. Yhtenä iltana kun isi teki itselleen voileivät ja istahti nojatuoliin nautiskelemaan eväistään, neiti oikein "juoksi" isänsä luo vaatien päppää. Syöttäminenkin sujuu parhaiten silloin kun neiti saa samalla syödä leipää. Parasta on läjäytää leipä vasten kasvoja voipuoli edellä. Imetän edelleen lapsentahtisesti, kolmisen kertaa päivässä, mutta sen lisäksi Miete juo melko paljon ihan tavallista rasvatonta maitoa. On kyllä vaipatkin painavampia kuin ennen! Isi on opettanut tytölleen kyseenalaisia pöytätapoja ja juotuaan ahnaasti kulaukset maitomukista, tyttö nostaa päänsä, hymyilee veikeästi ja ähkäisee.


Päivällä


Mietteen taidot ovat kehittyneet aivan huikeasti tässä yhden vuoden kieppeillä. Rengastornin kokoaminen ei ole temppu eikä mikään. Tyttö kiipeää portaat sukkelasti yläkertaan. Ja nämä ovat jo vanhoja taitoja koko nykyisen olemuksen rinnalla! Heti joulun jälkeen Miete innostui vihdoinkin todenteolla kävelykärryistä ja painattaakin niillä menemään hurjaa vauhtia. Yhdellä kädellä tukea pitäen tyttö harrastaa kärryjen kanssa kummallisia kiipeilyleikkejään ja toisinaan kävelee ympäri kärryä, kiipeilee sen yli tai nousee kärryihin seisomaan, pitää kahvasta kiinni ja hytkyttelee itseään. Tasapaino on kehittynyt kovasti ja kaikki valmiudet kävelyä varten ovat olemassa. Enää puuttuu se ihan lopullinen rohkeus ja liikkeellepaneva voima! Joku yksittäinen ilman tukea otettu askel on jo nähty, mutta Miete on lähinnä halunnut kaatua isin tai äidin syliin naama onnellisessa virneessä, joten ei lasketa sitä vielä kävelyksi♥

Looginen ajattelu on kovasti lisääntynyt ja se näkyy mm. "pukemisessa". Miete yrittää laittaa rukkasen itse käteen, nahkatossun jalkaansa, pipon päähänsä. Kovin eriytymättömiä nuo pukeutumiselkeet vielä ovat, mutta sitäkin suloisempia. Miete osaa myös puhaltaa. Pari kertaa tyttö onkin pikku muksahduksen satuttua syliin päästyään alkanut itse tyytyväisenä puhallella:)

Mietteen lempparileikki on karkuun-leikki. Tyttö kiljuu "kaakuu, kaakuu" ja konttailee muka kovaa vauhtia karkuun. Minä tietenkin nappaan tyttöä syliin ja kiusoittelen, että meinaatkos lähteä karkuun... Jos en ole tarpeeksi nopea, tyttö pysähtyy odottamaan, että saan karkulaisen varmasti kiinni. I-ha-na♥

Toisinaan Miete kitisee. On sellaisia päiviä, että tyttö vaan kapuaisi syliin, itkeskelisi, kiskoisi paidankaulustani alemmas. Nuhjuttaisi "äidin helmoissa". Ja niin me sitten nuhjutellaan ja välillä äidin sylistä nousee pieni pää ja kirkastunut katse, sormi osoittaa kissaa (innostunutta kiljuntaa), telkkarin ruutua (täti!) tai lelukasaa (kakkukukkakakkukukka). Ja taas mennään.
 
Miete harjoittelee innokkaasti puhumista ja yrittää kovasti toistaa hänelle sanottuja sanoja. Sukka, kenkä, leipä ja vaippa tulevat jo ainakin perheen kesken tunnistettavassa muodossa. Meillä jutellaan joka ikinen päivä siitä, mitä mikäkin sanoo. Miete tietääkin jo hienosti, mitä sanoo koira, kissa, auto, lammas, ankka ja mehiläinen. Miete sanoo muuten täydellisesti isi, mutta arvatkaapas mikä minä olen? No täti! Niinkuin lähestulkoon kaikki muutkin ihmiset Mietteen mielestä ovat. Kyllä se äiti-sana sieltä välillä tulee, mutta yleensä olen täti...

Ilta

Mietteen nukahtaminen on aikaistumassa ysin kieppeiltä lähemmäs kasia. Olemme tehneet työnjaon, että isi pääosin nukuttaa tytön ja minulla on päävastuu syötöistä. Itse en meinaa iltaisin jaksaa enää könötellä pinnasängyn vieressä, huudella pöö:tä ja nostella taivaalta satavia pehmoeläimiä... En minä kyllä sitä ruokasotkuakaan jaksa, mutta ehkä vähän paremmin kuitenkin;) Yöt tyttö nukkuu yleensä aika hyvin. Tietysti joskus on jotain, mutta useimmiten tyttö rauhoittuu kun nostetaan hetkeksi syliin ja laitetaan takaisin petiin. Pari yötä olivat vastikään vähän levottomampia, mutta tuloksena olikin yksi alahammas lisää.


Ensi viikolla meillä alkaa taas arki ja harrastukset: muskaria ja perhekerhoa. Meikäläinen aloittaa jälleen mamma kesäkuntoon -projektin (vai pitäisikö se nimetä ikuisuusprojektiksi?;)). Älä siis tule ihan vielä, maanantai!

15 kommenttia:

  1. Täälläkin yksi puolitoista-vuotiaan "täti". Mutta minäpä olenkin ainoa täti. Muut ovat naisia tai miehiä, me ei olla täditelty ikinä. Tyttöni oma täti on "Tä!". Isi sentään on isi.

    On kyllä kätevää perhekerhoissa, joissa on paljon lapsia ja "äiti"-huuteluja kuulee, niistä ei tarvitse välittää. Vasta kun kuulen täti, riennän paikalle :)

    VastaaPoista
  2. Ihana postatus! Tuttuja juttuja meillekin moni juttu. : )

    Täällä kanssa mamma kesäkuntoon projekti..; D
    Mä jo aloitin maanantaina ja nyt pitäs kaiken maailman urheilua harrastaa. Mulla pakkaa lopahtamaan innostus jossain vaiheessa, mutta katsotaan kuinka nyt käy eli ikuisuusprojekti täälläkin. Vielä 5v sitten olin 15kg hoikempi : (

    VastaaPoista
  3. Moikka,

    Taidan kommentoida nyt eka kertaa, mutta olen lukenut blogiasi jo pidempään. Tämä kirjoitus on kuin lähes tulkoon meidän elämästä. Kuulostaa ihan meidän typyltä (1/10)! :) Tuntuu, että typy oppii näinä aikoina lähes päivittäin jotain uutta. Kaikenlaisten taitojen lisäksi pelkästään ilmeet ja katseet kertovat, että pieni ihminen kehittyy ja kasvaa kovaa vauhtia. Typy harrastaa nykyään paljon pusuttelua, se on aivan ihanaa. Pusu suoraan äitin suulle ja sitten poski poskea vasten. <3

    Meillä typy ei ole hirveästi nauranut ääneen, mutta alkoi tehdä sitä tuossa joulukuun aikana. Voiko olla mitään riemuisampaa, kuin lapsen heleä aito nauru?

    Meillä muuten tehdään tuota juomisen jälkeistä ähkäisyä myös kun ollaan tissillä! ;)

    Miete on kyllä ihan mahdottoman suloinen tyttö!

    VastaaPoista
  4. Meilläkin "kaakuun"-leikit jatkuu ja aina se on typystä yhtä hauskaa. Ja joku siinä on vaan minusta niin ihanaa (ja huvittavaakin, hellyttävällä tavalla), ehkä siksi kun vielä ei ole mistään "oikeasta" karkuunlähdöstä kyse... :)

    Mä en siis kertakaikkiaan osaa edes kuvitella itseäni E:tä imettämään nyt taaperovaiheessa, jotenkin se on jo niin taaksejäänyttä elämää. Mulla on muutenkin palannut koko imetykseen vähän sellainen "ahdistava" olo, sama kuin mitä tunsin ennen kuin E syntyi. Vaikka se silloin samalla hetkellä kun E alkoi ekan kerran syömään poistui ja imetyksestä koko sen ajan kun sitä "harrastettiin" nautinkin. Eiköhän se mieli siitä taas muutu kun vauva syntyy :) Mutta aivan ihanalta kuulosti teidän aamuhetki ♥

    VastaaPoista
  5. Voi, niin tutuilta kuullostaa nuo Mietteen taidot, puheen pälpätys ja kehitys. Miten pienestä tytöstä onkin tullut niin iso tyttö jo <3.

    Tuntuu olevan kehitysspurttimenossa siellä.

    Meillä kanssa puuttuu kävelystä se viimeinen rohkaisu, mutta kaikki aikanaan. Nyt on ruvettu pysymään jo kyykyssä, seisotaan ilman tukea pitkiä aikoja ja yritetään päästä ilman tukea pystyyn. Tuntuu, että on niin monta rautaa tulessa motorisella puolella sekä puheen kehityksen puolella, ettei varmana pikkuinen tiedä, mitä nyt opettelisi.
    Potkuautoiluhan tuli meille nyt, huimasti on kehittynyt tasapaino, pääsee hienosti kyytiin ja pysyy kyydissä ja pelleilee vaikka miten päin. (ja minä kun luulin, että nämä on hieman isommille...)

    Projekti olisi alkamassa täälläkin, maanantai on aina hyvä päivä. Varsinkin kun sunnuntaina on suunnitelmissa mennä miehen kanssa kahdestaan ravintolaan syömään.

    VastaaPoista
  6. olipa kiva lukea kehityksestä ne kitinä hetket on niin tuttua, meillä aletaan kitiseen jos ei saa mun kännykkää tai kaukosäädintä... siis täysin kiukutellaan jo...mut motoriikasta eilen sain todella hämmästyä kuinka isotyttö mulla jo loppujen lopuksi on... meillä alkaa samat hommat ensi viikolla eli muskari ja perhekahvila sit on vielä hamppilääkäri ja rokotus

    VastaaPoista
  7. Ihania pieniä ja suurempia asioita olet taas poiminut muistiin Mietteen persoonasta ja taidoista. Pitäis itsekin jaksaa kirjoittaa kaikkia -ihan pieniäkin- arjen rippeitä ja lapsen touhuja tarkemmin vauvakirjaan tai muualle. Voin vaan kuvitella miten mukava niitä on myöhemmin lueskella ja palata mielessään vauva-/lapsuusaikaan uudestaan.

    Ja Miete yhtä suloisena kuin aina!


    Petronella

    VastaaPoista
  8. Olipa ihana tulla koneelle ja lukea kaikki mahtavat kommenttinne. Kiitos ♥ Nyt menen katselemaan leffaa ja syömään pullaa, vastaan kaikille kommentteihin huomisen aikana!

    VastaaPoista
  9. Tanja: Saat sentään olla ainoa täti ja on tosiaan kätevää perhekerhossa ja muissa paikoissa joissa on paljon lapsia:)

    Martze: Mulla on tullut kilo kuussa -tahtia, joten täytyy yrittää pysäyttää painonnousu ennen kuin siitä tulee liian hankala urakka. Tsemppiä sun projektille, eiköhän me onnistuta!

    Laika: Kiva että kommentoit ja mukava kuulla että meillä on niin samanikäiset tytöt:) Sitä oman lapsen iloa ja touhua on vaan niin mahtavaa katsella ja elää mukana! Mitä kaikkea tässä onkaan vielä edessä...

    Petuli: Ymmärrän hyvin sun fiilikset imetyksen suhteen ja varmasti nyt on hyvä nauttia siitä vapaudesta kun ei tarvitse imettää! Oon kyllä varma että uusi syntymän ihme ja hormoonit tekevät tehtävänsä ja kun on sen aika, on imetys taas luonnollinen osa elämää. Miete on toisaalta aika vauva moneen muuhun 1-vuotiaaseen verrattuna. Eihän toinen vielä edes kävele;) Alan kyllä olla ihan valmis lopettamaan imetyksen, mutta oon kai niin laiska ja mukavuudenhaluinen, etten jaksa tehdä töitä asian eteen...No, sanotaan että enää max 2 kk...tai jotain...

    Kati: Hyvä pointti tuo, että kai se lapsi on itsekin vähän sekaisin, kun kokoajan tapahtuu uusia oivalluksia ja hoksataan uusia taitoja:) Olen miettinyt sitäkin, että lapsi ei itselleen aseta mitään vaatimuksia, että nyt pitäisi kävellä ilman tukea jne. On niin hellyyttävää, kun maanitellaan Mietettä kävelemään luokse ja tyttö kaatuu horjahdellen syliin tai konttaa vauhdilla luokse kasvot onnellisessa hymyssä - se hetki sellaisenaan on tärkeä, eikä tapa millä edetään♥

    JOs maanantaina alkaa dieetti, niin viikonloppuna pitää herkutella erityisen huolella;) Ihanaa kahdenkeskistä aikaa teille♥

    VastaaPoista
  10. mintsu: Tosiaan:D Meilläkin on kännykkä ja kaukosäädin ne halutuimmat jutut. Tosin (täytyy koputtaa puuta) ollaan todettu, että Miete sietää aika hyvin ns. "pettymyksiä" ja huomion saa melko helposti kiinnitettyä johonkin muuhun.

    Petronella: Kannattaa kirjoittaa ylös:) Niitä on kiva vaikka sitten murkkuikäisen kanssa lueskella yhdessä;)

    VastaaPoista
  11. Ihanat kuvat ja kirjotukset jälleen kerran:)
    Eilen kuulin radiosta Jutan haastattelun ja tästä dietistä mistä sinäkin olet kirjoittanut. Tämä viikko aikaa siis osallistua tuolla Fitfarmilla ja se on menoa sit. Kiitos kivasta vinkistä!

    VastaaPoista
  12. Elmiira: Mukaan vaan, takaan että dieetti toimii! Mulla on eka päivä takana ja tarkoitus on taas kova, että pääsis siihen ihanneolotilaan ja ennenkaikkea sais tällä kertaa ne kilot pysymään POIS! Onko sulla Elmiira omaa blogia? Ei ainakaan näy sun profiilissasi. Laitathan mulle linkin, jos kirjoitat omaa blogia.

    VastaaPoista
  13. Minun piti nousta keskellä yötä kirjoittamaan ja tarkistamaan jätinkö kommentin aikaisemmin tähän. No en sitten ollutkaan jättänyt.

    Tätä postausta lukiessa monesti ajattelin, että noin menee meilläkin: puetaan vaatteita, juostaan karkuun jne.

    Mutta eniten mua kosketti teidän aamu hetki ♥
    Johtuu varmasti siitä, että itsekin olen "niitä äitejä" :)

    Munhan piti lopettaa imetys tytön täyttäessä vuoden. Noh, siitä nyt on jo pari kuukautta :D En ole vaan yksikertaisesti jaksanut. Se kun on todella helppoa ja tyttö niin nauttii. Nyt on tulossa hampaita neidille ja muutenkin on pikkaisen kipeä, niin ei raski lopettaa nytkään. Enkä oikein ole keksinyt hyviä syitä miksi kannattaisi lopettaa nyt. Vielä pari kuukautta ja sitten lopetan - varmaankin :)

    VastaaPoista
  14. Ciancia: Kiitos ihana♥ Laitoinkin sulle pikaisesti meiliä, jatketaan keskustelua :)

    VastaaPoista
  15. Hei! Ei ole omaa blogia. Harkinnassa vielä.

    VastaaPoista