Miete suuttui äidille, kun äiti vähän järjesti. Tähän asti kaikki Mietteen tämän hetken kirjat ovat olleet olohuoneessa tytön oman pikku pöydän alatasolla, vapaasti lueskeltavissa koska vaan. Neiti levittelee kirjat ympäriinsä, mutta usein myös valitsee jonkun kirjan, jota selailee tarkkaan ja keskittyneesti. Tietysti myös yhdessä lueskellaan. Yritin tosiaan vähän siivoilla ja järjestin Mietteen kirjat meidän kirjahyllyyn, mutta sepäs ei ollutkaan neidin mielestä hyvä idea.
Ensimmäisenä päivänä piti kirjahyllystä yhtenään hakea kirjaa luettavaksi. Illalla neiti sitten vuolaasti itkien konttasi kirjahyllyn luo, nousi sitä vasten seisomaan ja osoitteli epätoivoisesti sormellaan kirja-aarteitaan. Kun otin kaikki Mietteen kirjat lattialle, neiti asettautui tyytyväisenä kirjapinonsa keskelle ja alkoi selailla.
Lukemiseen on tullutkin jo uutta tyyliä. Ennen kysyittiin usein, missä on ankka, perhonen, puu jne. Nyt voi jo aika monen kuvan kohdalla kysyä Mietteeltä, mikä tämä on. Joka kerta tyttö vastaa jotain, joskus ihan oikeinkin. Esimerkiksi kukon tyttö osaa sanoa hienosti. Ja yrittää hän vähän kiekuakin:)
Ostin Prismasta muutamia ihania lastenkirjoja hyvällä alennuksella. Ihastuin mm. Jomppa Vompatti -kirjojen kuvitukseen. Miete sai pari suomenkielistä Jomppa Vompatti -kirjaa. Kuvat otin googlettamalla, siksi suurin osa kuvien teksteistä on englanniksi.
Ihana Miete :) Oon joskus aiemmin kommentoinut siitä, kuinka samanoloiset tytöt meillä on. Pitikin tulla kysymään, että onko Mietteellä millainen temperamentti?
VastaaPoistaMeillä on nyt 12-13kk iässä alkanut löytymään sen verran kunnolla omaa tahtoa, että äidin ja tyttären välillä kolisee joskus ja kovaa ;) Samoin kiellettyjä asioita tehdään ja oikein katsotaan samalla silmiin sellaisella ilmeellä, että katso nyt, mä tiedän, että tää on kiellettyä, mutta teen sen silti. Ja sitten kunnon marttyyri-itkut päälle kun viedään pois pahanteosta. Kohellusta riittää myös ja kolhuilta ei vältytä kun itseluottamus on vähän liian hyvä ton kävelyn kanssa... Välillä on viime aikoina ollut vähän huh-huh -olo... Mutta toisaalta neiti taas on hyvin rauhallinen. Onko Miete koko ajan rauhallisempi tapaus vai onko mitään samansuuntaista ollut havaittavissa? Taidan vähän epätoivoisesti etsiä vertaistukea ;)
Hihi. Meillä on kaksi Jomppa Vompatti -kirjaa (tuo kuvissa näkyvä ja J V piilosilla.). Ostettiin toissakesäreissultsa Ylöjärven elosta. Lauralle luettiin sinä kesänä paljon Jomppaa. :o)
VastaaPoistaKivan näköisiä kirjoja. Mulle toi Vompatti on aivan uusi tuttavuus.
VastaaPoistaMä ostin vähän aikaa sitten pari kirjaa tytölle:
Ollaan yhdessä, tarinoita välittämisestä ja Arvaa kuinka paljon sinua rakastan.
Jälkimmäinen kirja oli Suomalaisessa vain 8 euroa! Nyt vain odotellaan sitä aikaa, että neiti jaksaa kunnolla kuunnella kun hänelle luetaan :)
Kiva kuulla, että jotkut lapset jo tämän ikäisinä tykkäävät lukea kirjaa. Meillä luetaan vain yhtä kirjaa (lyhyt, jo elämää nähneen näköinen) ja muut joutuvat armotta pureskeluun. Jos lapsi istuu jossain hiljaa ja rauhallisesti niin todennäköisesti hän "lukee" kirjaa/lehteä/pahvilaatikkoa. Selluloosa on lapseni lempiruokaa. Toivon, että tämä rauhoittuu, kun maltti kasvaa ja kulmahampaat puhkeavat...
VastaaPoistaAnonyymi: Oikein kiva että taas kommentoit:) Oon jäänyt oikein miettimään kommenttiasi ja kysymystäsi. Tulin siihen tulokseen, että vastaukseni riippuu kovasti päivästä, milloin kysyy:) Pääpiirteittäin Miete on kyllä rauhallinen ja tyytyväinen lapsi, ja näyttää siltä että temperamentti on (luojan kiitos) periytynyt enemmän rauhalliselta isältä kuin temperamenttiselta äidiltä.
VastaaPoistaMietekin tekee kyllä kiellettyjä asioita ja uhmaa kyllä kieltoja aika itsetyytyväinen ja ovela ilme kasvoillaan...lisäksi hän selvästi testaa, minkälaisen reaktion hänen tekonsa saa aikaan. Se taas on ollut positiivinen yllätys, kuinka helposti hän hyväksyy, jos hänet viedään pois ei-toivotusta tilanteesta. Esim. jos tyttö karkaa portaisiin kiipeilemään niin haen hänet pois ja kehun että hienosti osaat kiivetä, mutta sinne ei saa karata. Neiti ei ole moksiskaan:) Toisaalta ne temput saattavat olla sitäkin, että tyttö haluaa mun huomion joka saattaa (kröhöm) joskus olla jossain muualla kuin hänessä.
Mutta...sitten meillä on päiviä tai ajanjaksoja jolloin koko päivä tuntuu olevan yhtä kitinää. Nyt on ollut viikon verran tosi ihanaa ja helppoa, joten ne vaikeammat ajat äkkiä unohtuu:) Nyt viimeisin kitinäkausi tosin tuntui liittyvän poskihampaiden puhkeamiseen, koska silloin oli yötkin levottomia, ruoka ei oikein maistunut jne.
Ensi kerralla kuin Neiti Vinkuja pääsee taas valloilleen niin voisin koittaa muistaa kirjoittaa niitä -ei niin leppoisan vaaleanpunaisia- tunnelmia ylös:) Jospa siinä olisi vähän vertaistukea. Tsemppiä teidän arkeen ! Ja saa muuten nähdä, miten meillä meininki muuttuu, kun tyttö lähtee kävelemään... vielä ei olla sitä ihmettä nähty:)
-S-: Meiltä löytyy ne samat, eikös oo ihanat?! Mekin tullaan lukemaan vielä paaaaljon Jomppaa;)
VastaaPoistaCiancia: Se Ollaan yhdessä -kirja on ihana! Miete sai saman kirjan mummoltaan. Lisäksi meillä on se Arvaa kuinka paljon sinua rakastan -kirja, joka on kyllä noussut ihan lastenkirjojen klassikoksi. Tarinoita välittämisestä kuulostaa etäisesti tutulta...ehkä olen sitä joskus jossain selaillut.
Meillä luetaan toistaiseksi vaan sellaisia paksusivuisia kirjoja, jotka kestävät lukemisen lisäksi muitakin oheistoimintoja;) Ihanaa tosiaan kun päästään siihen vaiheeseen, että lapsi osaa jo kuunnella tarinoita!
Helena: "Selluloosa on lapseni lempiruokaa" :D Hmm, onhan siinä varmaan kivasti kuituja:) Miete repii kaikki lehdet ja mainospostin, mutta kirjoja tyttö osaa pääosin lukea tosi hienosti. Ai teillä tehdään kulmahampaita...otan osaa!!! Meillä puhkesi ne noin viikko sitten ja sitä edelsi kyllä aika rauhaton elämänvaihe. Pian se helpottaa!
Kiva kun vastailit jo :) Kun sanoit tuon, että niitä vaikeita aikoja ei muista kun hyvät hetket on päällä, niin tajusin, että niinhän se on. Meillä muutama viimeinen viikko tosiaan ollut kiukkua ja kolhuja, mutta tosin myös paljon iloa, naurua ja rakkautta. Jostain syystä mulla nyt on kuitenkin päälimmäisenä mielessä ne kiukut ja kolhut, voi johtua siitäkin, että neiti on yleensä aina ollut ns. "helpompi" tapaus, niin äiti on vähän shokissa... Mutta ihanaa jos joskus jaksat kirjoittaa aiheesta enemmän. Ja onnea askeleista :)
VastaaPoista