maanantai 28. maaliskuuta 2011

Muskarimurunen

- No hei kukkuluuruu,
kuka siellä kurkkii?
Kukkuu!
-Miete.
Tervetuloa Miete,
tervetuloa Miete,
tervetuloa muskariin!

Näin menee meidän muskarin alkulaulu, jossa käydään jokainen lapsi vuorollaan läpi. Miete osaa hienosti laulaa mukana "kukkuu", sopivalla viiveellä;)

Miete on harrastanut muskaria jo vuoden verran. Aika hyvin 1 v. ja 4 kk ikäiseltä. Ekalla kerralla tyttö taisi vähän itkeskellä ja minä hoidin asian antamalla tissiä. Seuraavilla kerroilla Miete jo viihtyi oikein nätisti ja yleensä hän katseli viereisiä äitejä paljon suuremmalla mielenkiinnolla kuin omaansa. Monenlaisia soittimia on tullut syötyä, mutta kehitys on ollut tänä keväänä huimaa ja sen enempää tamburiini kuin marakassitkaan eivät tainneet tänään käydä kertaakaan suussa vaan niitä ihan oikeasti soitettiin (ainakin jonkin aikaa)!

Aika usein lapset saavat itse lähteä hakemaan soitinta esim. huoneen keskellä olevasta laatikosta. Mietteen luonteenpiirre tulee siinä hyvin esiin. Hän ei koskaan ole ensimmäisten joukossa kirmaamassa soitinten luo vaan tuijottelee tilannetta paikallaan pitkän tovin. Hän ei ole arka tai vetäytyvä lapsi, mutta hän on harkitseva ja rauhallinen liikkeissään. Joskus tuntuu, että Miete pääsee vauhtiin siinä vaiheessa kun tilanne on oikeastaan jo ohi... Mietteen on ollut aina hyvin helppo kestää pettymyksiä ja kotona tulee usein tilanteita joista selvitään korkeintaan pienellä itkulla tai sitten neiti innostuu apinoimaan perässä ei, ei ja soo, soo. Myös muskarissa Miete luovuttaa kiltisti sifonkihuivit, soittimet ja muut rekvisiitat kun ne kerätään pois.

Renate-lattiatyyny/Ikea

Liikkeellelähtemisen myötä Mietteen keskittyminen muskaritouhuun on selvästi muuttunut. Tänään laululeikkien lomassa tyttö näki hyllyllä kirjoja (kiija, kiija), julisteen, jossa oli hevosen kuva (ih-hah-haa, ih-hah-haa) ja välillä osoiteltiin muskariopea (täti, täti). Pieneen vaelteluun on ollut myös taipumusta, mutta muskariope sanoi sen olevan hyvä osoitus turvallisuudentunteesta, että lapsi uskaltaa lähteä omille retkilleen. Tälläkertaa -onneksi- meillä ei ollut lattiatyynyjä, sillä parina viimekertana Mietettä on kiinnostanut ainoastaan lattiatyynyjen päälle kapuaminen ja siinä hytkyttely. Sen verran paljon nuo lattiatyynyt ovat neitiä kiehtoneet, että kotiutin Mietteelle ihan ikioman sellaisen Ikeasta. Ja voi kun siinä on kiva istua tai köllötellä! Toisinaan myös nalle tai leegoukko kapuaa tyynyn päälle ja pomppii, pomppii.

Suljen ihanan soittorasian
kierrän lauluni kippuraan

Muiston mukavan
taskuun taputan
siihen saakka kun tavataan

Kiitän, kumarran,
niiaan, vilkutan
Pian taas yhdessä lauletaan

Lal lal la la laa
Lal lal la la laa
Lal lal la la laa
Lal lal laa


Miete pitää kovasti muskarin loppulaulusta. Minustakin se on aivan ihana! On hienoa seurata, kuinka tyttö alkaa oppia laululeikin vaiheita ja laulaa jo vähän mukanakin. Hän kiertelee käsiä "kippuraan", taputtaa, ja vilkuttaa (tosin aina vähän viiveellä;)). Tänään kotona harjoiteltiin kumartamista ja niiaus-kohdassa Miete selvästi luuli, että kyse on niistämisestä sillä hän lähti tulemaan minua kohti puhaltaen räkäkuplia nokastaan:D Mutta ihan parasta on se, että ainoana lapsena koko muskariryhmässämme Miete laulaa tuon loppukohdan: Lal lal la la laa! Mun oma pikku sooloilija saa äidin pakahtumaan ylpeydestä♥

13 kommenttia:

  1. Ihana muskarikertomus, voi kun meillà Sisiliassa ei ole lainkaan tuollaista :(
    Ihan ròhàhdin nauramaan noille ràkàkuplille :D :D

    VastaaPoista
  2. Ihana postaus, ja ihana pieni laulaja-musisoija- Miete ♥

    Me ollaan kans käyty kohta kolem lukukautta muskaria, tätä kolmatta on enää pari kertaa jäljellä. =/

    Lumialle muskari on ollut aina tosi mieleinen harrastus ja oon aina sanonutkin ettää hän on siellä kuin eri tyttö. Musiikki, soittaminen ym on muutenkin tärkeä osa jokapäivää ja meillä lauletaan ja tanssitaan ja soitetaan paljon, vaikka me vanhemmat ei tosiaankaan musikaalisia olla. Lumia on kotona vilkas, kärsimätön, keskittymiskykyö ei löydy juuri yhtään. Muskarissa on aina keskittynyt tosi hyvin, kun muut lapset vilistävät ympäri luokkahuonetta, Lumia istuu paikallaan ja seuraa opettajan liikkeitä niitä matkien ja osaakin jo hyvin monta laululeikkiä ulkoa. Ja kuten kuvailit mietettä, sama pätee meidän Lumiaan muskarissa, hän ei ole ekojen joukossa kirmaamassa hakemaan soittimia ja luovuttaa ne aina ilman mitään vastaanpanemista pois. Ainut itku tulee aina pois lähtiessä.

    Ihanaa että on tälläisiä mahdollisuuksia harrastaa lapsen kanssa. Ensi syksynä mennään taas muskariin ja isi on luvannut viedä tytön sählykerhoon mikäli tyttö sählystä innostuu. Tällä viikolla ostettiin tytölle oma pieni sählymaila kun isin mailat kovasti kiinnostavat, kunhan lumet vähän sulaa niin pääsevät isi ja tyttö ulos pelaamaan. Ihana kun lapsi kasvaa, voi jo ihan eri tavalla alkaa harrastamaankin, ensi talvena ostetaan sukset, satubalettiinkin voi jo vuoden päästä mennä ym :)

    Olettek ote ajatelleet jatkaa syksyllä muskaria ? Ootteko muita harrastuksia miettineet ? :)

    Ihana tuo lal-lal-laa ♥♥♥
    Meilläkin muuten on piiri pieni pyörii-laulun lisäksi toisena loppulauluna tuo sama, se on tosi kiva laulu ! "oitooasii", kuten Lumia pyytää, kun haluaa soittorasia-laulua laulettavan ;D

    VastaaPoista
  3. Kiva postaus!
    Minäkin kävin lapsieni kanssaaikoinaan muskarissa ja nyt tyttäreni käy 4kk ikäisen tyttönsä kanssa muskarissa, se vaan on niin kivaa ja yleensä kaikki lapset ovat siitä tykänneet.
    Mukavaa viikkoa!
    -päivi-

    VastaaPoista
  4. Voi kuinka taitava muskarilainen teillä jo on! Meilläkin Ceela aloitti muumimuskarin Anna Hanskin opetuksessa 5kk iässä ja muskaria jatkettiin siihen asti kun minä palasin töihin. Tuntui tosi kurjalle lopettaa rakas muskariharrastus, tykättiin siitä molemmat tosi paljon. Onneksi nuo tuntuvat päiväkodissakin lauleskelevan ja kotonakin toki leikitään yhdessä laululeikkejä :) Meillä oli meidän muskarissa muutes sama loppulaulu :)

    VastaaPoista
  5. Todella hieno postaus. Me ei olla koskaan käyty muskarissa, olisin kyllä neidin halunnut viedä, mutta aina oli ryhmät täynnä.

    VastaaPoista
  6. Kiitos mukavasta muskarijutusta. Muskari-Miete on ihastuttava. Oivallusten ja puheenkehityksen seuraaminen on mahtava. Jotenkin valokuvienkin perusteella välittyy Mietteen rauhallisuus ja harkitsevaisuus, älä kysy enempää, en osaa selittää :o)

    Olisi hauska tehdä ekskursioita eri muskariopettajien tunneille eri kaupungeissa, meillä kun on ihan erilaiset alku- ja loppulaulut. Joku jo kyselikin, aiotteko jatkaa syksyllä muskaria?

    Meidän tyttö on omassa ryhmässään se, joka on ensimmäisenä kokeilemassa muun muassa kanteleen kieliä, kaikkea leikkeihin liittyvää rekvisiittaa, konttaa pikkuisen kauemmas kuin muut ja matkii sirkuttaen kovaan ääneen pehmolelulintua :o) Jokaisella on paikkansa ja tehtävänsä erilaisissa ryhmissä.

    VastaaPoista
  7. Ihana♥! Mua niin harmittaa kun meidän muskari jäi silloin kun menin töihin. Ja vieläpä tällä hetkellä päiväkodissa on musiikkipäivä perjantaina jolloin me ollaan hoitovapaalla. Pitäis muistaa kotona musisoida, latasin just vähän lastenmusaa josko sitä kuunneltais ainakin.

    VastaaPoista
  8. Blogissani on haaste sinulle :)

    VastaaPoista
  9. me ollaan kans syksystä lähtien käyty musisoimassa ja neiti kovasti nauttii.

    VastaaPoista
  10. Ihana <3 Muskarointi on kyllä mukavaa puuhaa <3

    VastaaPoista
  11. Voi miten nostalgisen liikuttava postaus; ihan tuli meidän esikoisen muskari-ajat mieleen..nämä postaukset ovat kyllä parhaita vauva-ajan muistoja. Aika menee niin nopeasti..Samoja lauluja mekin laulettiin!

    Voikaa hyvin ja pysykää terveinä!

    VastaaPoista
  12. Kyllä saatkin olla ylpeä taitavasta muskarilaisestasi:)

    Ja minusta on hyvä olla harkitsevainen ja rauhallinen, meillä on tyttö myös harkitsevaista sorttia ja hyvä niin.

    VastaaPoista
  13. Olisin laittanut sinulle sähköpostia, mutten löytänyt sähköpostiosoitettasi täältä blogistasi.. Voisitko ottaa minuun yhteyttä kolmenkerroksenvakea3@gmail.com

    VastaaPoista