perjantai 4. maaliskuuta 2011

Paskamutsipalkinto ja arvontapalkinto



Tämä viikko on ollut aika kamala. Eilen jo kirjoittelin pitkän postauksen meidän piinaavasta aamupäivästä, mutta koska sitä ei jaksa kukaan lukea, en edes minä itse, jääköön tuo valitus julkaisematta ainakin siinä muodossaan. Mutta tiivistetysti: Miete on ollut tosi hankala koko viikon ja minä olen ollut aika kypsänä.

Mies sitten sanoi, että ehkä sitä kannattaisi viedä lääkäriin, että on kai se nyt hankala kun toinen on kipeä. On nuhainen, yskii öisin, päivisin kiukuttelee eikä ruoka maistu vanhaan malliin.


Antibioottipropaganda on siis purrut muhun. Oon ajatellut että ei ne lääkärit mitään määrää. Turha mennä valittamaan kun apteekista saa särkylääkkeitä ilman reseptiä. Ainahan sitä voi "levätä ja juoda paljon". Samoin jauhetaan siitä kuinka lapsia lääkitään liikaa ja korvatulehdustenkin pitäis vaan antaa olla ja mennä... Niinpä ajattelin, että en minä Mietettä minkään yöyskän takia lääkäriin lähde viemään, että kyllä se ohi menee...Hätävarjelun liioittelua sellainen lääkäriin juokseminen sanon minä!

No, suutarin lapsella ei näemmä taaskaan ole kenkiä. Terveydenhuolto on mulle suhteellisen tuttu kenttä, mutta silti en voinut hoitaa lastani asianmukaisesti. Tänään nimittäin käytiin lääkärissä mieheni ehdotuksesta ja Mietteellä todettiin keuhkoputkentulehdus. Hänelle määrättiin antibioottikuuri. Niin että pokkaan tästä sitten taas yhden paskamutsipalkinnon. Oisin nimittäin voinut tytön viedä näytille jo viikko sitten.


Odotustilassa.
Tämän näköisellä tytöllä on siis ollut koko viikon kiukku pinnassa
ja keuhkoputkentulehdus päällä:/
"Onko hän aina noin hyväntuulinen?"
kysyi eräs mies (jota Miete kutsui ensin tädiksi, sitten isiksi) minulta
lääkärissä käydessämme

Miete oli veikeä ilmestys köpötellessään odotustilan käytävää pitkin. Päästiin Pihlajalinnaan ilman ajanvarausta ja nopealla odotusajalla. Hetki saatiin odotella ja tutustua lelutilan tarjontaan. Neiti oli reipas ja aurinkoinen (meidän pitää mennä jatkossakin lääkäriin leikkimään;)). Ei tietoakaan kiukuttelussa. Miete antoi lääkärin kurkistaa korviin ja kuunnella keuhkot - ja kai se täti jotenkin sai suuhunkin kurkattua (hampaita kehui ainakin). Mukaan lähti muistoksi pari tarraa, kiitoksena reippaalle tytölle.

Lähes vuoden ja kolmen kuukauden ikään siis päästiin ennen kuin oli meidän eka diagnosoitu sairastelu ja lääkärikäynti. Minulla on reipas ja pian taas ihan terve tyttö♥

Kuvissa komeilee ihan mielettömän upea Girandolan pipo josta olen valtavan iloinen.
♥ Ruskeaa ja vaaleanpunaista ♥
Eikö sovikin täydellisesti yhteen Minymon pallohaalarin kanssa?! Kiitos tuhannesti Martzelle
Minean uudet vaatteet -blogiin tästä arvontapalkinnosta.
Ei olisi voinut täydellisempää palkintoa meidän kohdalle osua. Kiitos!!!!!

23 kommenttia:

  1. Pikaisia paranemisia pikku potilaalle! ja voimia äidille! ♥

    VastaaPoista
  2. kuulostaa ihan meiltä, meillä kans viikon ollut yskää... yhdesti jo soitin lääkäriin ja varasin aikaa mut en saanut sille päivälle, vasta myöhään illalle kun tytön yöunien aika eli se jäi silloin... täällä kans nuhaa ja yöt yskitty ja aamut kiukuteltu...

    VastaaPoista
  3. Siis vau! Tuo pallohaalari on todella "jännä". Henkarilla kiva, mutta lapsen päällä ei.. Paitsi nyt! Syynä joko suloinen tyttö tai tuo tosiaan täydellisesti sopiva pipo :)

    VastaaPoista
  4. Voi pientä. Eiköhän hän parane pian. Arvaa vaan montako paskamutsipalkintoa on tullu kerättyä tässä 3 ja puolen vuoden aikana? =)

    VastaaPoista
  5. Sait mut hymyilemään leveää hymyä, vaikka tiedän että hymyä ei ole ollut teillä, niin osasit niin ihanasti pukea ajatukset mitä varmaan meillä monella muullakin on aina välillä :)

    VastaaPoista
  6. Ihana blogi sulla, just löysin =)
    Itselläni on lokakuussa 2009 syntynyt tyttö, joten on kiva lukea suunnilleen samanikäisen pikkuisen kuulumisia =)

    Tuosta nimestä on vain pakko kommentoida. Tyttäresi nimi on siis Miete...itse ajattelisin, että se taipuu Mieteni mun, sillä kyse on erisnimestä eikä suomenkielen sanasta: miete. Oman tyttäreni nimi on Helmi ja joskus tuttavani sanovat minulle "Kerro Helmelle terveisiä"...vaikka oikeasti se menisi, että Helmille, sillä tässäkään ei ole kyseessä se valkoinen pyöreä helmi, vaan tytön nimi. Eihän mistään muustakaan nimestä lähdetä muuttamaan viimeistä kirjainta tai vaihtoehtoisesti lisätä ylimääräistä konsonanttia. (poikkeuksena kaksoiskonsonantit joissain tilanteissa)

    Jos Miete taipuisi Mietteeni mun, niin silloinhan, jos lapsesi nimi olisi Nina, niin se olisi Ninnaani mun... Tai jos Helmelle voisi viedä terveisiä, niin silloin terkut vietäisiin myös naapurin Sannelle (Sanni).

    Tulipas kunnon kielipoliisikommentti...Ei siis todellakaan ole tarkoitus tympeillä ja täällä etusormi pystyssä selittää. Omasta mielestäni nämä nimet, joilla on myös oikea merkitys suomen kielessä, ovat mielenkiintoisia niitä kun käytetään ja taivutetaan ilmeisen monella tapaa....mikä lie sitten oikea...=)

    VastaaPoista
  7. Voi teitä! Mä olen omasta mielestäni vähän liiankin herkästi lähdössä lääkäriin, mutta onneksi lääkärit ovat aina olleet oikein mukavia ja poikkeuksetta sitä mieltä, että oli hyvä käydä näytillä... Kai ne tykkää, että me kannetaan sinne pienet senttimme. :oD

    Nauroin ääneen, kun luin tuota kuvatekstiä :oD IHANA! Meillä on joskus Lauran kanssa ollut jotain vastaavaa, isiksi on sanottu naapurinsetää ja tätiä junassa ja bussipysäkillä!

    Ja kyllä, tuo pipo on täydellinen tuon haalarin kanssa!

    VastaaPoista
  8. Voi, paranemisia Mietteelle! Josko kuuri alkaisi purra ja olo sitä myötä helpottuisi.

    Ihana Miete, kun köpöttelee jo. Meillä vasta on hoksattu, että kävelyäkin voi treenata. Talvikengissä ei suostu kyllä askeltakaan ottamaan, mutta uusissa kevätkengissä jo muutama askel tulee, vaikka ovat vielä isot. Meillekin siis tuli kavatin kirsinkan väriset kotet.

    VastaaPoista
  9. Hei, noin voi käydä ja käykin:) Suutarin lapsilla ei tosiaan aina ole kenkiä ja itsenikin olen mutaman kerran löytänyt sättimästä itseäni, kun lapsella onki todettu joku hoitoa vaativa sairaus, kun itse olen "varmuuden vuoksi, viikon myöhässä" vienyt lapsen lääkäriin. Meidän lääkäri usein on lohduttanut, että ei se aiemmin olisi ollut välttämättä vielä diagnosoitavissa..

    Toivottavasti Miete toipuu pian entiselleen! Jaksamista ja armoa itsellesi:)

    VastaaPoista
  10. Voi kurjuuksien kurjuus :( Älä syyllistä itseäsi liikaa moisesta. Meille on käynyt melkolailla vastaava tilanne! Pääasia että saitte lääkityksen ja tyttökin on varmasti pian taas oma iloinen itsensä :)

    VastaaPoista
  11. Voih, sehän sopii mietteelle täydellisesti! : D

    Ihana voittaa jotain josta itsekkin tykkää ja vielä on sopivan kokoinenkin! Ole hyvä vain! : ))

    Tuo lääkärissä käynti on kyllä haastavaa. Siinä pitää olla joku ennustaja eukko, joka ennustaa koska on "todellinen" tulehdus ja koska ei...: /

    Meillä oli keuhoputkentulehdus kuukausi sitten ja nyt kun kävin lääkärissä ei ollut mitään,
    virus vain jyllää. Vielä ei kuitenkaan kannata huokaista, sillä ehkä se vielä muuttuu korvatulehdukseksi tms..

    Kiva että teillä lääkkeet saatu ja paraneminen voi alkaa. : )

    VastaaPoista
  12. No hei, nyt armoa itsellesi :-)
    Noista lasten perussairasteluista on välillä ihan mahdoton tietää milloin on oikea lähteä hoitoon.

    Tuttavani vei lastaan ihan täysin muista syistä (iho) lääkäriin ja hyvä etteivät soittaneet sossuja kun täysin yllättäen pojalla todettiin todella paha korvatulehdus kummassakin korvassa! Poika ei ollut edes nuhainen eikä millään tavalla oireillut korviaan. Oli siinä ollut selitteleminen.

    Kivan piristyksen olit voittanut!

    VastaaPoista
  13. Voi itku, onnistuin kadottamaan kaikki vastaukseni avaruuteen. Palaan paremmalla aikaa, lämmin kiitos taas kaikista kommenteista!

    VastaaPoista
  14. voi miten sattuikin tähän väliin teillä tuollainen..
    meillä on ollut aikamoinen viikko ja jo viime viikkoa. tosin suurin osa menee neidin jo valmiiksi suuren temperamentin piikkiin, ja sen ettei hiihtoloma-aikaan edes avoin pk toiminta ollu auki, joten energiaa oli aivan liikaa purettavana pelkästään tylsään äidin kanssa touhuiluun ;) just eilen mietin että olenko ohittanut nyt neidin yöyskät ja itkustelut, päiväkiukut ja muut liian heppoisesti. aiemminkin olen samaa miettinyt, ajatuksena, suutarin lapsella ei ole kenkiä... mutta ei vielä olla käyty, josko tuo olisi taas niitä neidin ikihammaskiukkuja... toivottavasti mietekin paranee pian.

    VastaaPoista
  15. Pikaista paranemista pikkuiselle Mietteelle:)

    Meillä kävi samankaltaisten oireiden kanssa niinpäin, että kun viikon seurailun jälkeen mentiin lääkäriin näytille niin ei löytynyt keuhkoista sen paremmin kuin korvistakaan mitään mihin antibiootti olisi purrut.

    Mistä sitä muka voisi varmuudella etukäteen tietää koskaan tauti vaatii kuurin?

    Ihan suotta syyllistät itseäsi. Pääasia, että saitte lääkkeet ja paraneminen alkaa:)

    VastaaPoista
  16. Lapsen sairastelu on todella voimia vaativaa aikaa. Ja noin pienillä on vielä hankalaa, kun ei puhekyky riitä siihen, että osaisi kunnolla sanoa, onko jokin paikka kipeä tms. Muutaman vuoden kulutta on siinä mielessä helpompaa, että Mietekin osaa sanoa, sattuuko johonkin. Itse olen ainakin kokenut todella helpottavaksi sen, kun lapsi kykenee itse jotakin omasta voinnistaan sanomaan.

    Jaksamista ja paranemista!

    Ja niitä paskamutsi-palkintoja ei juuri kannata muistella. Meillä niitä ainakin tulee ansaittua vähän turhankin tiheään, milloin mistäkin syystä.

    VastaaPoista
  17. Iso virtuaalinen halaus täältä; et saa olla liian ankara itsellesi, mistä sä olisit voinut tietää kun tyttö ei ole aikaisemmin juurikaan sairastellut?! Ja jos yhtään lohduttaa, niin noita hetkiä tulee jokaiselle, "ei äidiksi tulla vaan äidiksi kasvetaan"; tsemppiä ja voimia kovasti arjen keskelle. Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
  18. Nanna: Kiitos, hyvältä näyttää jo:)

    mintsu: Toivottavasti teilläkin menee pian ohi. Nopsaan vaan lääkäriin jos ei oireet rauhoitu:)

    anonyymi: tajusin vasta nyt, että tuo haalari varmastikin jakaa mielipiteitä -mun mielestähän se on vaan ja ainoastaan ihana:) Joku mun kaveri on joskus katsonut pukua (tai mua)vähän hitaasti kun oon sitä naulakossa roikkuvana hehkuttanut:D Mutta sopivat asusteet tuo haalari tosiaan vaatii. Kiitos kohteliaisuudesta, kiva kuulla että Miete sai sinunkin silmissäsi haalarin näyttämään nätiltä:)

    Mari: Juu ei niitä kannata laskea;) Mutta kyllä sitä pohjimmiltaan osaa olla itselleen armollinen ja tietää olevansa omalle lapselleen se maailman paras äiti, eikö vain!

    VastaaPoista
  19. -Anni-: Onneksi aika kultaa muistot, joskus jopa puoli tuntia riittää;)

    VastaaPoista
  20. Jaana: Kiva oli sun kommentti:) Kuinkahan moni muu on samaa miettinyt?! Mutta ihan ensin täytyy uudelle lukijalle mainita, että Mietteen oikea nimi on Mimosa. Olet nimien taivutusten suhteen ihan oikeassa: itsekin taivutan esim. Tuuli - Tuulin ja Satu - Satun. Mietettä en osaa kuitenkaan kuvitella taivuttavani muuten kuin sanan alkuperäisen merkityksen mukaan. Ja menisihän mun blogin nimeltäkin vähän pohja pois...

    Jatkan kommentointia toisella kertaa. Nyt on mentävä saunaan ja pakkaamaan!

    VastaaPoista
  21. pokkasinhan sitten minäkin tuon samaisen pystin... viikon mietinnän jälkeen vein neidin lääkäriin kun uimareissulla alkoi pitelemään korvaansa, ja kaskas molemmissa korvissa tulehdus, vielä aamulla sanoin miehelle että turhaan sinne varmaan mennään. Onneksi selvisi kuitenkin lopulta kuurille.

    VastaaPoista
  22. -S-: Jos käy yksityisellä lääkärillä niin tuskin niitä haittaa nuo ylimääräiset käynnit ollenkaan;) Ihan parasta viihdettä kyllä tuo puhumaan opettevan lapsen kuunteleminen...aiheuttaa toisinaan koomisia tilanteita:D

    Kati: Ihanaa, teilläkin pian mennään ja kovaa♥ Ne kirsikan väriset Kavatit ovat kyllä mielettömän kauniit. En tiedä raaskinko koskaan niitä myydä eteenpäin vai laitanko lopulta hyllynreunalle muistoksi:)

    sannis: Mistäs näitä tosiaan voi koskaan varmaksi tietää! Kiitos kivasta kommentista:)

    Iita: Kyllä sitä pohjimmiltaan osaa olla itselleen armollinen -näitä taitaa sattua melkein kaikille:)

    Martze: Niin sopii ja pipo on nyt tehokäytössä ennen kuin tulee kevät... Tosin pipo saattaa sopia joihinkin meidän välikausivaatteisiinkin oikein nätisti!

    Jassu: Aika ikävä tapaus käynyt teidän tuttaville, oon kuullut ennenkin noista oireettomista korvatulehduksista, tosi ikäviä!

    VastaaPoista
  23. AnnaRilla: Tuplakiitos kommentistasi:) Vai on sullakin nyt pysti hallussa;) Onneksi noi lääkkeet puree yleensä nopeasti!

    Minna: Hyvä pointti! Meilläkin itseasiassa mies kävi nyt talvilomallaan lääkärissä kun oli aika varma että olis itselläänkin keuhkoputkentulehdus -mitään ei kuitenkaan löytynyt! Etenkin tällaisena aikana kun taudit kovasti jyllää on kai varmintya kuitenkin käydä siellä lääkärissä näyttäytymässä.

    Anonyymi: Kiitos kivasta kommentista:) Viimeksi eilen illalla tuo kommenttisi käväisi mielessä kun nukutin neitiä ja tyttö vaan hoki tuskastuneena että babbu-babbu...Vähän kun mennään eteenpäin, hän osaa ehkä paremmin kertoa onko jano, joku paikka kipeä, pelottaako jne. Sitä odotellessa:)

    Aamunkukka: Juuri näin! ♥

    VastaaPoista