perjantai 14. lokakuuta 2011

Vuosi ja kymmenen kuukautta



Se mikään dinohattu ole vaan krokotiili, ainakin jos Mietteeltä kysytään

Kuinka isoja ja taitavia nuo alle 2-vuotiaat jo ovatkaan. Eivät mitään vauvoja. Paitsi tietysti tahtoessaan, tarpeen tullen. Miete tuntuu jo itsekin ymmärtävän, että hänkin on ollut vauva. Höpöttelee, että hän itki vauvana ja joi "äitin tisusta maitoa", näyttää vanhoja leluja, joilla hän leikki vauvana. Joku lasten kehityksestä enemmän tietävä, osaisi varmaan sanoa ovatko nämä vain kuulluntoistoa. Mutta se on varmaan selvää, että lapset ymmärtävät enemmän kuin me aikuiset voimme käsittääkään.

Mielikuvitus. Äärettömän kiinnostavaa katseltavaa. Ruokailut ovat hyviä esimerkkejä. Kun pahin nälkä on ohi, tulee leivästä pikkuinen lintu tai vaikkapa tyttö ja peitto. Kirsikkatomaatin puolikas on äiti ja toinen puolikas kypälä. Puoliksi syöty mandariininlohko saa toimia polkupyöränä. Ruualla ei saisi leikkiä, mutta on sitä aika kiehtovaa seurata, miten lapsi tempauttuu leikkiin mielikuvituksensa siivittämänä.

Sanavarasto. Kasvaa päiväpäivältä, hurjaa vauhtia. Sanoja taivutellaan ennakkoluulottomasti ja sehän on hauskinta jos ne eivät mene ihan oikein. Emäliä = eläimiä. Sanat myös korjaantuvat nopeasti ja oikeat ilmaisut löytyvät. Haikein mielin kuulemme, kuinka lennäleppäkelttu on nykyään ihan vaan leppäkelttu. Lisää maahetta = lisää mantelijauhetta. (Mantelijauhe on muuten maukas ja terveellinen lisä puuron joukossa, suosittelen.)

Miete myös kyselee paljon. Tämä on? Toi on? kyseltiin aikaisemmin, mutta kysymyssanatkin (Mitä toi on?) ovat jo loksahdelleen paikoilleen. Mitä siili syö? Mitä kettu syö?, Miete kyselee. Tässä tulee samalla tarkastettua omat tietonsa. No, siili syö hyönteisiä ja kettu kanoja (isin vastaus). "Ei syö kanoja!", totesi Miete. Joo, se vaan jahtaa niitä...(äidin lisäys).

Leikit ja touhut. Miete tykkää piirrellä ja muovailla. Meillä on tapana piirrellä siten, että kehittelemme samalla kivaa tarinaa. Itse en ole kummoinen piirtäjä. mutta ajatushan on tärkein;) Viimeksi piirsimme saunan, koko perheen lauteille istumaan, kiukaan, pefletit, pyyhkeen, kylpyammeen, ankan, shampoopulloja, suihkun... Mietteen piirustustaidot ovat selvästi kehittyneet ja käsi pyrkii tekemään kynällä ympyrän muotoa (pää) ja osaa hakeutua oikeisiin kohtiin, kun ympyrään lisätään silmät, nenä, suu, korvat ja tukka.

Miete tykkää makkarasta. Isin kanssa he leikkivät retkelle menoa usein kotonakin. Otetaan mukaan reppu, tehdään leegoista (tai vaikkapa lattialla lojuneesta sukasta) nuotio, paistetaan makkaraa (puupalikka käy hyvin) ja herkutellaan leikisti. Miete nauttii ja huutelee kovaan äänen "Letkelle! Makkalaa!". Eikä tunnu yhtään haittaavan, että retki tapahtuu ihan vaan siinä olohuoneen pyöreällä matolla. Kumpa osaisin itsekin ihan vaan leikkiä syöväni pitsaa ja hampurilaisia;)

Itse nautin eniten yhteisistä loruleikeistä ja paijailuista, ja niitä tuleekin päivittäin harrastettua. Tuttujen lorujen lisäksi keksin itse loruja ja lauluja milloin mistäkin. Osa unohtuu (ehkä ihan hyvä;)) mutta osa jää elämään. Yksi suosikki on laulu "M:lla ihana selkä, ihana selkä...ihana selkä ON! M:lla on ihanat jalat, ihanat jalat...ihanat jalat ON!". Miete haluaa ehdottomasti laulun aikana pötköttää matolla ja laulaa suloisesti mukana kun käymme silitellen hänen koko kehonsa läpi. Meitä naurattaa, kun Miete pyytää "ihana peppu!" ja sitten lauletaan pepusta ja keikuttelen hänen kehoaan puolelta toiselle pyllystä kiinni pitäen:) Miete oppii nopeasti lorut ulkoa. Harakka huttua keittää, Näin koira metsään menee ja Vuolen kavioo -lorut ovat ahkerassa käytössä.

Pientä uhmailuakin on ilmassa. Miete pyrkii kovasti komentelemaan. Kaupassakin huutelee, että "täti ei saa koskea M:n källyihin!". Olen kyllä koittanut opettaa, ettei saa komennella vieraita ihmisiä...Hoidosta haettaessa Miete on ottanut tavakseen protestoida "ei omaan kotiin". Viime viikolla tyttö huusi autossa täysin palkein "M haluaa kauppaan työntämään källyjä!". Minua alkoi väkisin naurattaa, vaikka toinen tuhersikin kiukkuista itkua. Toisinaan hoidosta kotiin tullessa Miete yrittää määräillä mennäänkö kotiin taka- vai etupihan kautta. No, kumpikaan ei siten loppupeleissä kelpaa ja huudoksihan se menee. Taitaa olla ikävän purkautumista pienellä. Taikasanat "äitin syliin rauhottuun" toimivat usein.

Myös ruokapöydässä käytös on välillä hermoja raastavaa. Sotketaan, leikitään ruualla, vaaditaan juuri sitä ruokaa mitä ei ole tarjolla... Suupielen vääntyvät alaspäin ja ja koko tyttö on aivan itkuun purskahtamaisillaan, jos häntä täytyy komentaa. "Äiti komentaa!" Miete nyyhkii ääni täristen. Toisinaan riittää, kun sanoo, että nyt kiltisti, ettei tarvitse komentaa. Pri viikkoa sitten keksin lorun "tule hyvä mieli, hus kiukku pois!" ja siitähän Miete innostui valtavasti. Niinpä me huiskitiin siinä ruokailun lomassa kädellämme kiukkua pois ja ainakin sen aikaa kyyneleet saivat kuivua ja hymyilyttikin. (Eräänä toisena kertana Miete söi todella reippaasti ja ilmoitti moneen kertaan tykkäävänsä ruuasta. Hyväntuulinen tyttö totesi välillä "hus kiukku pois" ja jatkoi iloista ateriointiaan). Paljon hoetaan myös hoidossa opittuja sääntöjä ja sieltä on neitiin tarttunut myös paljon uusia oppeja. Tavarat kulkeutuvat kivasti takaisin omille paikoilleen, toisinaan jopa ilman eri kehoitusta. Myös pukemista Miete opettelee jo kovasti ja viime viikolla tyttö sai housut ihan itse jalkaansa!


Päähine UNQ, fleecetakki ja toppaliivi Ciraf, housut Cupcake
On se tyttö niin RAKAS meille. Itse yleensä sekä vien että haen tytön hoidosta. Viimeksi kun isi haki tytön, hän sanoi sen olevan ihana kokemus. On parasta saada se pieni reipas tyttönen omaan kotiin. Kohdata ne silmät ja hymy. Voi miten paljon reippautta niin pieneen mahtuukin. Onneksi viikot menevät aina nopeasti. Mutta niin menevät valitettavasti nämä viikonloputkin.

Tänä viikonloppuna meillä on tiedossa mummolaa ja metsäretki kavereiden kanssa.
Ja Mietehän on kiljuvan onnellinen, kirjaimellisesti.


Tämän laulun myötä toivotan kaikille
mukavaa viikonloppua!

11 kommenttia:

  1. Aivan ihana tuo Mietteen laulu!! :) Muutenkin kuulostaa niiiin tutulta kaikki ruokailujutut ym :) Onne vaan niin ihania ne taaperot, välillä jää kyllä ihmettelemään että miten se kehitys menee niin hirmuista vauhtia!

    VastaaPoista
  2. ihana kirjoitus :)
    Ootte kadehdittavan aktiivisia kanssaleikkijöitä, pitänee itse skarpata sen verran tuntuva oli omantunnon pistos :)

    VastaaPoista
  3. Lotta: Kiva kuulla sinusta! Tuota laulua jouduin vähän kalastelemaan, mutta sainpas videolle edes pätkän:)

    diidah: Hei ei omantunnonpistoksia pliis! Onhan niitä hetkiä kun ei todellakaan jaksa/ehdi leikkiä lapsen kanssa. Tänään viimeksi jouduin useampaan kertaan sanomaan tytölle että antaisi hetken rauhan, kun ei päässyt yhtään keskittymään omiin juttuihin tai keskusteluun miehen kanssa...ja sitten tuli tietenkin tosi kurja olo kun Miete alkoi vääntää alahuulta rullalle...:( Näissä "muistelmissa" tulee tietyllä tapaa aina nostettua ne kohokohdat esiin jolloin kaikki aktiivinen korostuu. Voin kertoa että nyt töiden alettua olen nuokkunut sohvalla pikkukakkosen aikana ja tuntenut itseni hyvin väsyneeksi ja laiskaksi äidiksi...

    VastaaPoista
  4. Voi, kuulostaa niin ihanan tutulta :) Meillä kun on tismalleen saman ikäinen tyttö täällä kotona.

    Pukeminen ja riisuminen on meillä ihan lempipuuhaa: useamman kerran päivän aikana likka repii kaikki vaatteet päältään ja hetken kuluttua pukee ne taas uudelleen :)

    VastaaPoista
  5. Tuuli: Onpa teillä taitava tyttö:) Mun täytyy (nolona) myöntää, että en olis varmaan tajunnut ohjata neitiä tohon itsepukemiseen ellei siihen olisi selvästi hoidossa kannustettu...Nyt mä ryhdistäydyn ja annan tytön rauhassa yrittää:)

    VastaaPoista
  6. Miten hienosti osaatkaan pukea ajatukset sanoiksi.
    Monet asiat on tunnistettavissa meidän Hilmankin puuhissa :)
    Loruttelut ja laulut ovat lempipuuhia täälläkin. Hilma tulee usein ottamaan kädestä kiinni, johdattaa meidät "laulumatolle" ja pyytää "Äiti tänne. Äiti laalaa, Himma laalaa."
    Eihän siinä muuta voi ;)

    VastaaPoista
  7. Niin ihana tuo laulu,oi että :)Täällä kans samanikäinen tyttö ja paljon tuttua löytyi tuosta kirjoituksesta..

    VastaaPoista
  8. Ihana Miete! Kertomuksiasi on niin kiva lukea ja miten taitava tyttönen siulla onkaan.
    Meillä poika saman ikäinen, tulee vain ehkä hiukan jäljessä näissä taidoissa ;)

    VastaaPoista
  9. Ihana miete aina vain <3 Hänestä tulee kyllä oikea kaunotar isona, ja on sitä jo nyt!!!

    Artullakin mielikuvitus laukkaa niin lujaa välillä ettei meinaa perässä pysyä ;) Yleisin leikki mitä haluaa leikkiä joka päivä moneen kertaan on "majaleikki", mennään peiton alle majaan ja siellä sitten syödään leikisti kaikkea, Arttu haluaa aina lakua, ja rahkaa, ja mehua, ja sitten niitä laittaa leikisti suuhunsa kun annan :) Yhtenä päivänä oltiin pihalla ja Arttu lähti puiden luokse katsomaan ja kun menin perässä niin kertoi mulle siellä puun juurella asuvan mörön :D Kysyin mistä on sellaista kuullut niin mummi kuulemma kertoi...kysyttäessä mummilta ei ollut kertonut, että mistä lie kuullut, mutta itse olen samanlailla etsinyt lapsena mörrimöykkyjä puun koloista :)

    Mua harmittaa kun mä en koskaan pääse hakemaan Arttu tarhasta...olen aina se kuka vie sinne, ja iskä tai isovanhemmat saavat kokea sen hakemisen onnen. Kerran olen saanut hakea, kun sattui sopiva työvuoro, ja se oli kyllä niiiiin ihanaa :) <3 Olin ihan kyynelet silmässä kun ajelin tarhalle päin ja ajattelin mitä kaikkea kivaa voidaan vielä illalla yhdessä puuhailla kun pääsin niin aikaisin (no aikaisin ja aikaisin klo 16.30)... Sitten kun näin Artun siellä pihassa niin oli se kyllä ihanaa! Ja näki Artusta että sekin tykkäs kun äiti tuli kerrankin hakemaan <3

    Ihana kirjoitus sulta taas, näitä on niin mukava lukea, ja huomata kuinka samanlaista on meilläkin :) On nää lapset vaan niin ihkuja <3

    VastaaPoista
  10. Onhan se ihanaa kun toinen on niin omatoiminen ja pukee itse kaikki vaatteet, mutta iltaisin ei paljoa naurata kun neiti saattaa kymmenenkin kertaa riisua yöpuvun pois ja pukea sen taas uudestaan päälle :) Ja ulos lähtöön täytyy varata runsaasti aikaa, kun ei se itse pukeminen vielä kovin vauhdikkaasti suju.

    VastaaPoista
  11. Tämä oli erityisen mielenkiintoinen, koska oma tytär on juuri 1 v 10 kk, kun pikkusisarus syntyy, ja olenkin miettinyt, millaisia siinä iässä sitten ollaan.

    VastaaPoista