tiistai 2. lokakuuta 2012

Herkkupyllyn tunteenpurkaukset



Se on muuten mainio tunne kun selviää lapsen kanssa räjähdysherkästä tilanteesta leikin tai huumorin avulla. Tosin viimeksi Miete totesi keittiössä, että "jos ei tottele niin joutuu nurkkaan ja se ei ole kyllä yhtään kivaa". Niin että se kerta kun kannoin tytön muutaman kerran keittiöstä keskelle eteisen lattiaa miettimään, taisi jäädä mieleen ikävänä nurkkarangaistuksena. Silloin ei mamma jaksanut turvautua leikkiin eikä huumoriin, mutta ilmeisen tehokas oli tämäkin metodi;)



Ruokailutilanteissa homma saattaa helposti lipsahtaa kiukutteluksi ja mankumiseksi. En syö tätä, en tykkää tästä. Haluan maitoa, haluan lisää maitoa. Maitoa! Maitoa! En juo tästä mukista, haluan keltaisen mukin.

Mennäänpä päivälliselle. Ei ole nälkä, haluan maksalaatikkoa. Penkillä pysyminen on epämääräistä säätämistä, ruokailualusta väännetään rullalle... Olemme aikaisemminkin menestyksekkäästi vieneet kiukun äidin vaaleanpunaiseen Reino-tossuun (sinne mahtuu aika paljon), ja hyvin se on toiminut myös heti ruokailun alkuun jos kiukun merkit ovat ilmassa: Miete nappaa silmistään kiukun pieniin nyrkkeihinsä ja ojentaa kiukun minulle. Minä puristan kiukun tiukasti nyrkkiini ja kuljetan sen tossuun. Miete nauraa, että nyt se kiukku tulee takaisin, ja yhdessä me komennamme kiukkua: "Pysy siellä kiukku, et saa tulla keittiöön, anna Mietteen syödä rauhassa!"



Iltapalalle meillä on tapana kirjaimellisesti marssia lauluntahdissa: "Iiiiltapaalaalle, iltapalalle, iiiltapaalaalle, tetede!" Siitä on kehkeytynyt niin hauska rutiini, että nykyään iltapalalle ryhtyminen on meistä kaikista ihan hirmuisen mukavaa:)

Mietteellä on tapana juosta isin syliin jos minä olen häntä komentanut -ja sama toisinpäin. Yhtenä päivänä tyttö juoksi itkien isin syliin ja nyyhki: "Minua itkettää kun en saanut pullaa kun minä olen sellainen helkkupylly! "




Kuvituksena on viimeaikaisia "herkkuja".
Soppalautasella on sitten ihan rehellinen perunajuuressosekeitto kaupan pakastealtaasta...
Hapankorput pestolla ja muilla lisukkeilla ovat törkeän hyviä.
Ja tuo viimeisimmästä Yhteishyvä-lehdestä bongattu puolukkapannacotta on
ihanan helppo syysherkku:
jopa minä onnistuin tekemään sitä ihan ensiyrittämällä!

4 kommenttia:

  1. Voi että miten tuo kaikki kuulostaakin tutulta! Meillä on just meneillään vaihe kun poika marisee koko ajan, ei halua sitä, haluaa tätä ja sitten ei taas haluakkaan. Kyllä toisinaan saa purra hampaita yhteen, että pysyy itse rauhallisena ja keksii keinon tilanteen rauhoittamiseen.
    Täytyykin ottaa vähän vinkkiä näistä teidän tyyleistä..iltapalalaulu voisi toimia todella hyvin ja kiukun laittaminen piiloon, se vasta hauskaa olisikin. Kiitos kivoista vinkeistä!

    ps. oi että teidän välipalat ja iltapalat näyttivät hyviltä..pakko itsekin lisätä enemmän hedelmiä ruokavalioon :)

    VastaaPoista
  2. Juu toi haluan-enhalua-haluan-vaihe on niin rasittavaa! Toivottavasti meidän vinkeistä on apua:) Tosin joskus ei auta kuin karjaisu;)

    Vitsit kun sitä aina muistais kuinka hyviä noi hedelmät ovatkaan...oon yrittänyt ottaa tavaksi laittaa lautaselle monenlaisia hedelmiä ja marjoja, ja sillä tavoin ne näyttää lapsestakin jotenkin houkuttelevammalta (ja itseasiassa myös miehestä;)). Niin ja sama kasvisten kanssa:)

    VastaaPoista
  3. En ole tainnut aiemmin tänne kommentoidakaan, vaikka olen blogiasi lukenut jo pitkän aikaa. Mutta siis kiitos tämän postauksen, meillä on tänään kokeiltu kiukun pois heittämistä neiti kaks veen tuittupään kanssa ja monta raivokohtausta vältettiin päivän aikana ;) eli kiitos hurjasti tästä vinkistä.

    -Emmas mamma-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan ihana kun kävit kommentoimassa, todella mukava kuulla että meidän vinkistä on ollut apua! Ihania ja kärsivällisiä hetkiä sinulle neiti tuittupään kanssa:) <3

      Poista