Ystäväkortti

Viikonlopuksi iski karsea flunssa, ja katsoin paremmaksi antaa vielä tämän päivän armoa keholleni. Itseasiassa Mietekin on ollut jo viikon verran nukainen ja yskäinen, ja oli viime viikolla pari päivää kotihoidossa. Voisko tähän latteasti todeta, että sitä on liikkeellä.

Ystävänpäivän iltana tulin kotiin niin myöhään, että Miete oli jo nukkumassa. Yöllä, kun neiti tuttuun tapaansa kipitteli omasta sängystään isin ja äidin väliin nukkumaan, tyttö kietoi pienen käsivartensa ympärilleni ja sanoi: "Äiti, me ostettiin sulle isin kanssa kaupasta ystäväkortti."

 Mietteellä on yllään KappAhlin neulemekko ja "lempisukkikset" H&M:ltä

Toisinaan kun istun autossa, mun sydän oikeasti hykertelee, kun ajattelen jotain mitä lapseni on sanonut tai tehnyt. Odotan, että saan ottaa hänet syliin ja kertoa jälleen kerran kuinka valtavasti häntä rakastan...

...ja hetkeä myöhemmin kotona huomaan toistelevani ei-sanaa, korottavani ääntäni ja kieltäytyväni leikkimästä kymmenettä kertaa peräkkäin roskakuskia, joka kippaa vahingossa tytön kaatopaikalle ja poimii sen jälkeen hänen kehostaan pois banaaninkuoria, karkkipapereita ja ruuantähteitä...(siis mistä näitä leikkejä oikein tulee!).

Mutta siltikin, kortin sanoja mukaillen:

Aina kun olen pois luotasi

haluaisin halata sinua

ja sanoa,

että olet minulle tärkeä