Ihana nähdä kuinka nopeasti lääkekuuri alkaa puremaan. Tyttö leikkii, hassuttelee ja pyörähtelee melkein jo entiseen malliin. Miete-tyttö sai mut nauramaan makeasti laulamalla "äiti sä oot mun siideritissit". Vapise Jukka-Poika.
Tämä hämärä nurkkaus oli siis se suurin syy mun äskettäiselle Ikea-reissulle. Halusin tuonne nurkkaan "jotain" ja päädyin rottinkiarkkuun, koska ylimääräistä säilytystilaahan tarvitaan aina. Myönnettäköön, että nyt tuo nurkka on ehkä vähän liiankin täyteen ahdetun näköinen. Hemnes-peili sujahti tv-tason ja seinän väliin juuri sopivasti. Tarkoitus olisi nostaa sitä vähän ylemmäs, ja lisäksi tuohon tv:n yläpuolelle mulla on ihana tauluidea mielessä.
Toinen lampaantaljoista sai paikan pianotuolin alta ja toisen heitin sohvapöydän päälle.
Nyt kun tämä elämä ollut tosi pitkään erinäisten sairastelujen vuoksi sisällä kökkimistä, me ollaan Mietteen kanssa aivan hurahdettu iPadille ladattavaan Lasten Digitaaliseen Kirjakerhoon . Kirjoittelen siitä lähiaikoina vähän tarkemmin kokemuksia blogiyhteistyön merkeissä.
Mietteellä on tällä hetkellä joku suurien tunteiden pelkäämiskausi menossa, ja hän varmistelee kovasti etukäteen, ettei mikään tarina ole surullinen tai pelottava. Jos joku tarinan hahmo hiukan kyynelehtii, niin Miete painaa kasvonsa tyynyyn liikutustaan peitellen. Mun ihanan herkkis tyttö!
Meidän Aatoksella on vaihteeksi vatsa sekaisin. Jos viime yönä nukuin huonosti kun Miete monotti kylkeen ja tipahti kertaalleen sängystä alas, niin ensi yö menee todennäköisesti ravatessa koiran kanssa pihalla...
Miksi muuten koirista tuodaan niin usein vaan ne hyvät puolet esiin? Onhan ne ihania, etenkin ollessaan tuossa ylläolevassa olotilassa;) Mutta mä lupaan vielä tämän vuoden puolella kirjoittaa teille realistisen kertomuksen meidän ensimmäisestä koiravuodestamme.
Nyt mä kuitenkin lähden tavoittelemaan kuvan kaltaista syvää unta. Suurin osa lukee tämän postauksen varmaan vasta aamulla tai päivällä, mutta siitä huolimatta, hyvää yötä:)
Pikaista paranemista sairastupaan. Tulirokkoa tuntuu olevan nyt liikkeellä, ainakin kavereiden facebook -päivityksistä päätellen... Meillä ollaan kans uudellen pahenneessa silmätulehduksessa ja kuumeessa. Pilkkuja ei näy, joten lienee tavallista flunssaa.
VastaaPoistaKoirat ovat söpöjä, mutta myös melkoisia riiviöitä. Työkaverillani on pari saman rotuista karvapalloa kuin teillä ja "mukavia" tarinoita olen saanut kuulla tasaisin väliajoin niistäkin riiviöistä :D
Kiitos kiitos:) Onpa huojentavaa kuulla että tulirokkoa on liikkeellä, jotenkin se tuntui niin eksoottiselta diagnoosilta! Toivottavasti teilläkin pian sairastelut helpottaa.
PoistaKoirat on koiria, hyvässä ja pahassa. Mutta kovin rakas tuo meidän Aatos on:)
Ihana Aatos! Mun oli pakko kommentoida tuohon koira-asiaan, kun oot niin oikeassa :) Eli vaikka koira ihana onkin, niin kyllä mä ainakin monesti kiroilen kun lapsi tyytyväisenä nukkuu omassa huoneessaan koko yön niin eiköhän sitten koira oksenna, hiippaile pissalle eteisen matolle tms.! Ja meillä on siis 5-vuotias Coton de Tulear Nemo:)
VastaaPoista-Miia
No juurikin näin! Totesin joskus mun miehelle, että ihan kuin olis vauva tullut taloon, paitsi ettei mulla ole hormooneita jotka auttais jaksamaan:) Cottonit ovat ihania! Mun veljen perheessä on ollut useampi koira, ja nyt Cotton.Kehuivat että on kyllä ihanin ja helpoin koirarotu mitä heillä on ollut. Melko samantyylinen taitaa luonteesa puolesta olla kuin Bolognese.
PoistaMe ollaan (lue:minä olen) harkittu koiran hankkimista, mutta se sitovuus on ollut mietinnän alla ja kukapa muu sitä koiraa hoitaisi kuin minä. Niinpä taidan tyytyä vain ihailemaan muiden koiruuksia ainakin toistaiseksi.
VastaaPoistaTuo on ihan fiksua harkita kunnolla. Itse olen aika spontaani näissä päätöksissä;) Meilläkin tosiaan tilanne on se, että koiran hoito on mun vastuulla, mies lenkittää tms. vain pakon edessä:) Rotu kannattaa miettiä myös tarkkaan sitten kun koira tulee ajankohtaiseksi!
PoistaIhanalta vaikuttaa teidänkin kotinne, blogimaailmassa on paljon sisustajia! :D
VastaaPoistaHarmillinen tuo tulirokko, meilläkin lapset sen sairastaneet, paranemisia mietteelle!
Mun anopilla oli tuollainen koiruus, musta se oli varsin lupsakka otus ja varsin hellyydenkipeä kaveri! <3 Ehkä se riippuu ihmisestä, miten koirastaan kertoo; Joitakin ärsyttää jotkut jutut enemmän kuin toisia. Sama juttuhan se on lastenkin kanssa, esimerkiksi mä en oo koskaan tuntenut vauva- ja pikkulapsivaihetta rasittavina, mutta jotkut on helisemässä heti kun vauva saa ensimmäisen itkupotkukohtauksen. :) Se on niin ihmistyypistä kiinni miten asiat kokee.
Kiitos Jenaya:) Hyvän pointin toit esiin. Tuli kyllä sellainenkin mieleen, että jos joku on mulle joskus jostain koiran ripulista avautunut, niin todennäköisesti se on mennyt toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos... Ja eipä sitä omasta lapsestaankaan tule tosiaan valitettua, vaan enemmänkin jakaa niitä ihania asioita. Ja koirathan on monelle kuin lapsia -kyllähän silloin elämään kuuluu huonosti nukuttuja öitä ja oksennuksessa olevia kodintekstiilejä :D
PoistaBolognese on minustakin maailman lupsakoin rotu <3 Meidän Aatos menisi iloisesti häntää heiluttaen tekemään tuttavuutta, vaikka karhu kävelisi vastaan;)