keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Lukemisia, leffaa ja lempinimiä



Moikka, pitää varmaan sanoa, että pitkästäaikaa. Bloggausinspis on ollut hieman kateissa, ei ole oikein aikaa napsia hyviä kuvia, arkena vedetään välillä kovin pitkääkin duunipäivää ja siihen iltatouhut päälle. Mun yksi tärkeä tavoite tälle vuodelle on opetella nukkumaan paremmin. Usein on niin mukavaa venyttää sitä omaa aikaa puolille öin, mutta nyt opettelen menemään sänkyyn jo kymmenen maissa. Olen ottanut tavakseni myös lueskella jotain kepeää kirjallisuutta ennen unia. Hyvää vaihtelua tv- ja nettisurffailulle. Nyt on menossa Jane Stanton Hitchcockin Silmänlumetta.


Sunnuntaina käytiin katsomassa elokuva Onneli ja Anneli. Se olikin Mietteen ensimmäinen kerta leffateatterissa. Tyttö tykkäsi kovasti ja huokasi pariin otteeseen kesken elokuvan: "Noitten elämä on täydellistä!' Kyseessä onkin todellinen lasten fantasia, kun kaksi pikkutyttöä muuttavat taloon, joka on juuri täydellinen kahdelle neitokaiselle leluineen, herkkuineen, prinsessavuoteineen ja tassuammeineen. Aikuisille tuo klassikkotarina esittää kysymyksen siitä, onko meillä tarpeeksi aikaa lapsillemme. Ehdottomasti katsomisen arvoinen elokuva. Tarinan lisäksi pidin erittäin paljon elokuvan visuaalisesta toteutuksesta.

Vanhemmuudesta puheenollen, Miete kutsuu mua luonnollisestikin äidiksi, mutta käyttää välillä täysin yllättäen kutsumanimeäni tai lempinimeäni. Aloin sitten ehdotella Mietteelle lempinimiä: Olisitkos sinä Mimmu? Tai miten olis Mimmi? Miete totesi siihen, että hänen lempinimensä voisi olla Sydän. Voi pientä... Jotenkin hänen ehdotuksensa liikutti minua. Missä vaiheessa me lakataan olemasta noin helliä itseämme kohtaan? Jos mun pitäis keksiä itselleni lempinimi, niin kyllä siinä äkkiä nimi lipsahtaisi Vanhan Kantturan tai Selluliittisäiliön puolelle...(itseironiaksi verhoiltua itseinhoa?). Mutta minun lapseni kutsuu itseään Sydämeksi! Näin sitä taas vanhempi oppii lapseltaan: Pitäisi vaan rakastaa ja arvostaa itseään yli kaiken.


Haastan sinut keksimään itsellesi jonkun oikein ihanan, voimauttavan lempinimen. Mä voisin olla tänään vaikkapa Suloinen Eteenpäinpyrkivä Selviytyjä:)

6 kommenttia:

  1. Mekin käytiin kuopuksen kanssa katsomassa Onneli ja Anneli. Meilläkin tämä oli tytöllä ensimmäinen kerta ja todella onnistunut sellainen. Ihana leffa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mainio leffa tehdä ensivisiitti elokuvateatteriin:)

      Poista
  2. Meilläkin pääsee 4v neiti pian eka kertaa elokuviin ja mietin tuon ja Risto Räppääjän välillä että kumpaa mentäisiin katsomaan.. Uskoisin että 4v malttaa jo sen 1,5h katsella leffaa suht rauhassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika meni kyllä niin nopeasti ettei elokuva tuntunut ytään liian pitkältä! Mukavaa leffakäyntiä teille, Räppääjät ovat kyllä hyviä myös:)

      Poista