Jos nyt viimein saisin tämän synttäripostauksen julkaistua kun joulukin on kohta jo ovella...
-Äiti toi sulle synttärikukat, sanoin kaupasta tullessani.
- Kiitos! sanoi Miete ja tuli hymyillen, kädet ojossa kohti.
Pinnit ovat päässä vähän hassusti. Yritin asetella ne kauniisti vierekkäin,
mutta Miete vaati pinnit molemmin puolin.
Tilasimme leipomosta päivänsankarin toiveiden mukaisesti "luusukakun".
Tutkittua tietoa: kokonainen marsipaaniruusu katoaa helposti 2-vuotiaan suuhun...
Mummo toi mukanaan pullaa:)
Pikku nuhanenällä on yllään Lindexin mekko, paita ja sukkikset
Miete ilmoitti sedälleen, että tämän "masu hömpöttää ja pömpöttää". (Lasten suusta...)
Masua oli myös pakko vähän kokeilla. Onneksi sedällä riitti huumori...
Sedän tuoma Nallepuh kulki tiiviisti tytön mukana,
ja tyttö painautui luottavaisin mielin setänsä kainaloon,
vaikka viime tapaamisesta olikin vierähtänyt jo aikaa.
Lisäksi kylässä kävi molemmat isovanhemmat -niin kovin tärkeät ja rakkaat.
Myös kaksi isompaa serkkutyttöä pistäytyivät vielä illalla.
Meiltä vanhemmilta Miete sai lahjaksi leikkikeittiön.
Ihaillen ihmeteltiin miten "ison tytön leikkejä" tyttö jo osaa leikkiä.
Hän pyöräyttää tuossa tuokiossa kalakeittoa ja makkaraa,
istuttaa nukkea omassa syöttötuolissaan,
kehuu nukkea reippaaksi ja lupaa jätskiä sitten kun ruoka on syöty ;)
Muitakin ihania lahjoja Miete sai.
Isosiskon ostama kummitus oli ihan huippujuttu (kummitus tanssii ja puhuu).
Nallepuhin junarata oli hurjan mieleinen lelu ja sillä on leikitty kovasti.
Kun esittelin muumisalkun sisältöä ja kerroin että siinä on shampoota ja kylpyvaahtoa,
Miete totesi "Mennäänkö? MENNÄÄNKÖ!" (kylpyyn).
Reppu tuli tarpeeseen, sillä tähänasti on hoitokamat kulkeneet muovipussissa...
Myös kiva musiikkiaiheinen lahja ilahdutti niin tyttöä kuin äitiäkin.
Siitä lisää myöhemmin, koska unohdin ottaa kuvan.
<3
Viimeaikoina meidän kaksivuotias on leikkinyt vauvaa.
Hän jokeltelee ja ilmoittaa, ettei osaa kävellä.
Hän kiljahtelee ko-ke-ke,
sillä olen kertonut että hänellä oli vauvana tapana naurattaa meitä tuolla "lausahduksella".
Hän haluaa pötkötellä äitiyspakkauksen makuupussissa ja leikkii itkevänsä kun tuudittelen häntä.
Iltamaito meillä jätettiin kaksivuotisuuden myötä pois.
Vettä on vielä tarjolla iltaisin tuttipullosta, mutta selkeästi tuo mielenkiinto pulloa kohtaan on hiipunut.
Voin taas todeta -kuten kaikkien muidenkin muutoksien kohdalla viimeisen kahden vuoden aikana-
että niin ne asiat vaan sujuu oikealla hetkellä kuin itsestään.
