Tänään on marraskuun viimeinen päivä

"Meillä ei ole mitään työnimeä meidän vauvalle, vaikka kaikilla muilla on", itkin alkuraskaudesta miehelle. Kaikilla muilla on söpömpää ja enemmän rakkautta ja ihQumpaa. Kaikki muut makaa joka ilta sohvalla kiinni toisissaan ja lässyttää mahalle ja työnimivauvalleen lemmennesteitten lomassa...Hah.

Olihan meillä meidän oma ainutlaatuinen odotus, meidän näköinen. Hirveä riita, kun en saanut pitsaa sillä sekunnilla ja ajoin siksi holtittomasti autolla keskisormi ilmassa. Kun jääkaapista oli jokin loppu (en muista enää mikä). Kun en saanut jalkahierontaa tai huomiota. Kun mies ei ymmärtänyt, että juuri nyt pitää olla erittäin kiinnostunut kodin siisteydestä. Ja ne draaman hetket, kun ajattelin ettei mies jaksa minua kuitenkaan, hylkää minut ja lapseni. Tai että minä kuolenkin synnytyksessä ja se jää yksin vauvan kanssa. Mitkäköhän vaatteet se sille pukisi päälle? Mitä se kertoisi lapselle minusta: Kun äitisi odotti sinua, hän oli niin täynnä raivoa, skitsoilua ja hermoilua rakkautta ja hellyyttä ja lempeyttä! "Ja kiinnostaako sinua edes miten minä haluan, että sitä hoidetaan, jos satun itse kuolemaan!" minä porasin reikää miehen riekaleisiin hermoihin. Huh.

Mutta olihan meillä "työnimiä". Mietittiin, mikä nimi olisi kiva ja kaunis. Siis ihan oikeita nimiä. Ja olihan se kokoajan vahvasti Marraskuun vauva. Marrasmasu. Marraskuussa maailmaa katsova pienokainen.
- Kaikki parhaat tyypit syntyy marraskuussa, sanoin miehelleni. (Olen, kröhöm, itsekin sattumalta silloin syntynyt.)
- Eikös Jeesus syntynyt joulukuussa? mieheni tokaisi.
- Ai niin, sori Jeesus! 
Ehkä ne parhaat tyypit tosiaan syntyy joulukuussa ;) Marraskuu on kohta ohi. Ja vauva hikottelee, potkii ja nukkuu. Eikä näytä syntyvän marraskuussa. Höh.

rv 41 (ja ei huvita harjata tukkaani)