Runoa ja glitteriä

Tästä on tullut varsinainen ristiäisbogi :) Olen tottunut siihen, että elämässäni on aika paljon erilaisia tilaisuuksia ja tapahtumia ihan työnikin takia. Nyt äitiyslomalla ei oikein ole muuta kuin tätä kotonaoloa ja ehkä siksi odotan niin paljon noita ristiäisiä. On jokin syy, että on ohjelmaa, ihmisiä, ympäristö johon on panostettu ja saa pitkästä aikaa itsekin laittautua. Ja tyttömme saa vihdoin nimen!

Tuntuu muuten hassulta, ettei lapsen nimen käyttö tunnu vielä ihan luontevalta. Sitä vielä maistelee suussaan, opettelee kutsumaan lasta nimeltä. Hirveän iso päätös antaa lapselle nimi! Mitä jos alkaa kaduttaa heti ristiäisten jälkeen?! Nimi on kyllä kaunis, mutta entä jos se ei olekaan oikea juuri Hänelle...? Toisaalta päädyimme kuitenkin siihen nimeen, joka on ollut kaikkein vahvin ehdokas jo koko raskaudenkin ajan.

Lapsi povellani

taivas päällä maan

häntä katsellessa

aika katoaa.

Riemun tunnen suuren

sydän hiljaa soi

mitä näen, kuulen

kertoa en voi.

Ristiäiskutsut on nyt lähtenyt postiin. Mies muuten luki hieman ironiseen sävyyn tuota "mitä näen, KUULEN, kertoa en voi" -kohtaa samalla kun vauvalla oli äänekäs iltahuutohetki meneillään ;)

Kirjekuoria pääsi koristamaan kauniit sydäntarrat ja suloiset keijupostimerkit, joissa oli jopa kimalletta mukana.

Niin ihqua (terveisin pikkutyttö 30-vee)

<3