perjantai 12. maaliskuuta 2010

Ajatuksia vauvan kolmannesta kuukaudesta

Kolmannen kuukauden paikkeilla yöunet aikaistuivat hieman, kun vauva simahti "jo" yhden-kahdentoista aikaan. Yö"heräämisiä" (sekä äiti että vauva puoliunessa) on säännönmukaisesti kaksi. Yöunilta heräillään yleensä kasin-ysin maissa, siinä sitten vaihdetaan vaipat, suoritetaan aamupesut ja seurustellaan. Vauva viihtyy tosi kivasti sitterissä ja jaksaa kivasti leikkiä ja/tai tarkkailla, kun itse keittelen kahvit ja teen kotitöitä (no okei, käyn mä vähän netissäkin). Aamupäiväunet kestävät noin tunnin verran. Jos päivä on ihanteellinen rytmeiltään, alkaa yhden aikaan iltapäivällä pitkät päikkärit, jotka kestävät jopa viiteen saakka (välissä ehkä maitotilkka). Toki vielä on paljon rikkonaisiakin päiviä ja jos lähtee jotakin menoja suunnittelemaan ja ennakoimaan niin yleensä pieleen menee. Illat menevät sitten yleensä suloisesti jutellen, kimeästi kiljahdellen, maitoa hörppien ja pikku nokosia ottaen.


= 100 % Minä (Isin työkaverilta saatu body ensikertaa päällä)

Kolmas kuukausi on tietyllätapaa ollut tottumisen kuukausi. Imetystä ei enää juurikaan mieti, se vain on tiivis osa elämäämme, kaunis, helpottava hetki. Myös puklailuun on jo tottunut. Yksi päivä oikein havahduin ajattelemaan, että ei sitä enää viitsi edes "voi että!" sanoa, vaikka välillä pyyhitään puklulätäköitä lattioilta ja kokoajan on joku sohvannurkka tai lakanat märkänä. Ylläolevassa kuvassakin on sängyllä muovitettu froteealusta, pyyhe ja ympärillä muutama harso. Ihan vaan jos vauva sattuu pulauttamaan ;) Isä kutsuu vauvaa milloin valaaksi, milloin suihkulähteeksi. Ehkäpä myös tukkijätkä olisi oivallinen nimitys, kun yllättäen, kesken kaiken, pitää pruittaista suupielestä pikku räkäisy :)


Päivä tummansinisissä college-pöksyissä. Isot ja pienet.


Tää on jotenkin tosi kaunis kuva, siis tunnelmaltaan, ei niinkään tekniseltä toteutukseltaan. Iskän karvajalka ja kaukosäädin ei ehkä varsinaisesti kuvaa kaunista ;) Kolmas kuukausi oli odotetusti se tarttumisen kuukausi. Vihdoinkin niitä mukavia leluja sai oikeasti ottaa käyttöön eikä vain heilutella vauvan kasvojen edessä.
Pikku "Miete" tarttuu hyvin määrätietoisesti leluihin ja vie niitä suuhun. Selvästi on päästy myös jyvälle syy-seuraus-suhteista: kun lelua kohti huitoo tai sitä heiluttaa, se liikkuu ja pitää ääntä. Jännää!

Kysyin mieheltäni, mitä erityistä tulee mieleen vauvamme kolmannesta kuukaudesta. Isä sanoi, että hymyt. Se oli kyllä kauniisti sanottu. Ja niin totta. Kun uutisoitiin siitä hankeen haudatusta 3 kk:n ikäisestä vauvasta, mietin, miten ihmeessä se äiti selviää. En halua millään tavalla ottaa koko asiaan kantaa saati kuvitella tietäväni kuinka kamala tilanne on perheelle ollut. Mutta en voinut välttyä ajattelemasta, että kun kaiken tapahtuneen jälkeen saa taas nähdä lapsensa hymyilevän, se varmasti auttaa jaksamaan. Kun katsoo oman lapsen hymyilevän, siinä välissä on niin paljon luottamusta, rakkautta ja turvaa. Vauva osaa ilmaista yhdellä hymyllä valtavan suuria asioita.

Hymyjen lisäksi koti on täyttynyt uusista äänistä. On korvia huumaavaa kipakkaa komentelua ja hellää, pehmeää, lähes taukoamatonta jokeltelua. Meidän pikkuinen papupata.

Kolmannen kuukauden kunniaksi neiti sai neuvolassa kolme rokotusta. Illalla oli sitten triplaitkut. Ensin itki vauva sydäntäsärkevästi rokotusten aiheuttamaa kipua, sitten äiti itki katsoessaan vauvansa kärsimystä ja isälläkin tuli kyyneleet silmiin. On se aika rajua katsoa, kun omalla lapsella on paha olla. Sen vaan kuulee heti, ettei kyseessä ole normaali itku. Onneksi parasetamoli auttoi aika nopeasti ja annoin sitä ennaltaehkäisevästi vielä yötä vastenkin.

Painoa tytölle on kertynyt 7165 grammaa ja pituutta 63,3. On se sellainen suloinen pötikkä!

Ja vielä lopuksi kuukauden biisi:

Kas metsämökin ikkuna
sielt tonttu ulos kurkistaa
ja jänö laukkaa laputtaa
ja oveen kolkuttaa:

"Auta auta pyydän sua
metsämies kun vaanii mua"
"Sulle suojan tarjoan
siis kätes ojenna"

7 kommenttia:

  1. Voi ihanuus mikä suloinen bullero! Muistan itse, että tuo oli mahtavaa aikaa, kun kontakti alkoi parantua selvästi. Nyt kun talossa on joka nurkan koluava touhutäti, jonka suusta on kuultu jo ensimmäinen sana, niin tuntuu kaukaisilta ajoilta, vaikka ei ole vasta kuin 6kk!

    Nautihan jokaisesta hetkestä (vaikka eihän siihen tarvitse erikseen kehottaa), tuppaavat kasvamaan niin nopeasti! :)

    VastaaPoista
  2. Teillä onkin aikalailla samankokoinen typy kuin meillä :)

    .. ja ilmoittaudun lukijaksi!

    VastaaPoista
  3. Onpa söpöjä kuvia teidän vauvasta :)! Tuo on hyvä kun jaksaa kirjoitella vauva-ajan muistoja ylös. Kun kaikki yksityiskohdat eivät kuitenkaan pysy mielessä pidemmän päälle. Itse pidän meidän tytölle kotisivuja, ja on ollut jo nyt kiva lukea alkuaikojen tunnelmia :).

    VastaaPoista
  4. oho, onpas Mietteellä jo jössikän mitat :) <3

    VastaaPoista
  5. Ihana kirjoitus ja suloisia kuvia! Huvitti kyllä tuo pikku tukkijätkä... :D

    Tulipa mieleeni, että meillä ei ollakaan enää aikoihin pulauteltu oikeastaan ollenkaan. Kuluneella viikolla ehkä kerran tai kahdesti. Se väheni radikaalisti kun typsy oppi ryömimään tammikuun lopussa. Ilmeisesti enää ei tule niin hirveää ylisyöntiä (sitä pidän meillä "syyllisenä") vaan ravinto lopultakin vastaa liikkuvan lapsen energian tarpeen määrää :)

    Mahtava myös tuo uusi Cupcaken fleece. Neiti on kyllä syötävän suloinen <3

    VastaaPoista
  6. Anu: Bullero:D Osuvasti sanottu! Kävinkin jo blogissasi toteamassa, että ihana neiti löytyy teiltä. Ja palaan varmasti vielä ajan kanssa (siis minkä ajan;))!

    Kati: Meillä on tosiaan niin saman ikäiset typsyt, että on tosi kiva seurailla kuulumisia:)

    Johanna: Täytyy tosiaan yrittää tallentaa tapahtumia, tunteita ja tunnelmia kuvin ja sanoin. Nämä muistot haluaa säilyttää mahdollisimman elävänä mielessään!

    Jensba: Mun mies tuossa juuri päivitteli, että on käsittämätöntä, kuinka vauva kasvaa niin paljon pelkällä maidolla. Mutta kyllähän se sitä veteleekin, vähän liikaakin välillä ;)

    Petuli: Täytyy myöntää, että meilläkin on ehkä hieman vielä sitä ylisyöntiä, muttei kuitenkaan siinä määrin kuin alussa. Ja ehkäpä tuo puklailukin on jo hiukan vähentynyt...

    VastaaPoista
  7. Aika samoissa mitoissa mennään, meidän poika rikkoi 7 kg viime viikon neuvolassa 2,5kk iässä :D. Kivahan se on tietää, että rintamaitoa tulee. Meillä yöt on aika levottomia, poju syö tosi tiuhaan, aamuyöllä 1-2 tunnin välein. Enkä oikein tiedä johtuuko nälästä vai lohdun tarpeesta kun vatsaa vääntää... päivisin sentään sellaita 3-4 tunnin syöntiväliä pitää. Ja tuntuu, että kun tästä puhuu neuvolassa tai suvulle niin ehdottelevat jo korviketta tai perunamuussia. Vaikeeta, kun tuntuu että maitoa kuitenkin suihkuaa... Pitää varmaan mennä maitolaiturifoorumille hakemaan imetystukea tai hyviä neuvoja.
    Ihania 3kk muistoja olet tallettanut! Voi tätä elämän ihmettä :)

    VastaaPoista