Loiskiss

Minä olen aina rakastanut vettä ja uimista. Äitini on kertonut, että pikkutyttönä, kun lähdimme kävelemään rannalle päin, heittäydyin malttamattomana asfaltille uimarenkaani kanssa ja tein uimaliikkeitä. Ihana minä:)

Meidän Miete on ihan pienestä saakka kylpenyt ammeessaan kovin totisena ja keskittynyt lähinnä kahmimaan kylpyleluja suuhunsa. Päätellen pikku kiukuttelusta, joka on tullut kylvyn loputtua, tyttö on kuitenkin ammeessaan viihtynyt. Eipä siis uimareissullakaan tuo pokerinaama paljon tunteitaan tuonut esiin. Pientä hiljaista hyminää hän piti ja välillä innostui vähän loiskuttelemaan vettä jaloillaan. Arveltiin, että vesi voisi tuntua liian kylmältä, mutta äiti se alkuun kiljahteli, ei tyttö. Ihanaa oli kahlailla rantavedessä oma pieni vauva sylissä. Itseasiassa tajusin, että jostain tällaisesta olen monesti haaveillutkin.

Uusi UV-uikkari tositoimissa

Tuo oma rusketukseni on ihan järkyttävä... Rinta ja käsivarret ovat niin ruskeat että se on ihan sillä rajalla, onko se enää edes kaunista. Ja sitten kyljet, maha ja reidet loistavat valkoisina...Vaan eipä takerruta siihen vaan käännetään katse neidin helleasuun:

Iso hattu varjostaa kasvoja, ohut tunika ja haaremihousut suojaavat ihoa paahteelta.

Kuva on valitettavasti tärähtänyt, mutta Mieteellä on juuri syttymässä ihana, koko kasvot valaiseva hymy! Niin Suomen ennätyshelteiden kuin tulevan Turkin matkankin takia hain Lindeksiltä parit haaremihousut lisää, sekä kolme ohutta, valkoista, pitkähihaista tunikaa. Kuvan tunika on Pikku E:nkin päällä nähty ihanuus, itseasiassa häneltä Miete tuon muoti-inspiraation saikin;)

Goawayjuttagoaway-dieetti ;)

Piknikki kuuluu kesään, joten kahmin meille kaupasta kaikkea helteenkestävää. Jospa sitä sitten huomenna taas suunnattaisiin biitsille vähän saman tyylisillä eväillä...Saatiin Mietteen isosisko, pian 12-vuotta, meille kahdeksi viikoksi kesänviettoon ja tyttöhän asuisi järvessä jos voisi;)