Unikoulua ja "viileiden" päivien vaatetusta

Meillä on tyttö nukkunut omassa pinnasängyssä nyt parisen viikkoa. Unikoulun tavoitteena on toistaiseksi ollut vain se, että tyttö oppii nukahtamaan omaan sänkyynsä. Muutos on pienelle suuri, kun on tähän saakka saanut nukahtaa rinnalle äidin viereen. Pari ensimmäistä iltaa tyttö miltei nukahti tissille kun iltasyötin häntä, mutta kun tuli siirto omaan sänkyyn, alkoi huuto. Välillä huuto lakkasi ja tyttö innostui leikkimään ja pyörimään sängyssä. Sitten iski taas väsymys ja huuto "enkö mä pääsekään heti tissille kun parkaisen?".

Parina ensimmäisenä iltana kävin aika monta tunnetta läpi. Olin väsynyt, epävarma, masentunut, vihainen, yksinäinen. Kun meinasin nukahtaa pinnasänkyä vasten, käsi huutavan lapsen päällä, ajattelin olevani myös harvinaisen kylmä ja paatunut -turtua nyt pienen lapsensa hätään. Jossain takaraivossa pysyi ajatus, että päätöksestä on pidettävä kiinni, en voi nyt antaa periksi ja nostaa lasta tissille. Parin illan jälkeen helpotti, meni muutama yö ja sitten tuli taas vähän hankalampi ilta. Silloin syynä saattoi olla myös yllättäen puhjennut kolmas hammas ♥.

Uusia leluja ilmestyy silloin tällöin. Viimeisinpänä ihana eläinaiheinen, soiva palapeli kirppikseltä ja hiekkalelusetti Prismasta.

Tällä hetkellä ilta menee suurinpiirtein niin, että puoli yhdeksän maissa Miete laitetaan omaan sänkyyn, suukotetaan, peitellään ja toivotetaan hyvää yötä. Tyttö saattaa alkaa touhuamaan hetkeksi, jolloin annan hänen hetken leikkiä. Nalle soittaa unilaulua. Aika nopeasti Miete alkaa itkeskelemään ja parhaiten hän rauhoituu kun häntä taputellaan rytmikkäästi pepulle tai hänen päätään silitetään. Myös "aa-aa-allinlasta" -laulu ja hokema "aa-pientä-vauvaa" ovat rauhoittavia rutiineita. Tassutteluakin olen kokeillut, mutta usein tyttö on niin levoton, että hän kääntyilee ja kiskoo kättä pois.

Niin huomasittekos jo?! Meidän tyttö istuu jo ihan kunnolla eikä pelkällä tuurilla:) Taito hioutui huippuunsa mummulassa, ikää silloin tasan 7 kk 1 vko ja 1 pvä.  

Tyttö nukahtaa yleensä yhdeksän maissa. Yöllä hän heräilee vaihtelevasti (tämä kuumuus!). Karkeasti arvioituna tyttö herää tissille puolen yön jälkeen, jolloin minä imetän hänet ja nostan takaisin omaan sänkyyn sanoen "nyt äiti laittaa vauvan takaisin omaan sänkyyn nukkumaan" + suukko otsalle. Viiden aikoihin on selvästi jo iso nälkä ja olen antanut itselleni luvan, että tyttö saa jäädä silloin viereen. Jos kuitenkin pysyn hereillä nostan tytön vielä sänkyynsä. Noin seitsemältä Miete sitten herää, imetän ja laitan vielä hetkeksi takaisin omaan sänkyyn leikkimään. Sieltä se suloisuus sitten alkaa kiljahtelemaan ja kuikuilemaan ja vaatii ylösnousua. Hetkeksi vielä äitin ja iskän väliin pyörimään ja sitten jompikumpi rientää "virkeänä" alakertaan vaipanvaihtoon, puuron syöttöön ja kahvinkeittoon.

Omin unikoulun lopulta itselleni. En vaan osannut laittaa itseäni sivuun. Isä on nyt muutamana iltana tytön kuitenkin jo nukuttanut ja hyvin se on mennyt. Se mietityttää, että vauva edelleen itkee joka ilta ja periaatteessa nukahtaa itkuunsa. Väsymystähän se on, tietenkin. Ehkä eroahdistustakin. Tuntuu vaan aika raa'alta tavalta mennä untenmaille, VAIKKA siinä isä tai äiti onkin vieressä, tottakai.

Söpöt minnifarkut H&M, t-paita Elle 2nd hand, neuletakki H&M, pipo Lindex, sukat Pop (selkänojana kirppikseltä 3,5 eurolla ostettu ihana ankkakuvioinen äp:n makuupussi -> tietäiskö joku minkä vuoden äitiyspakkauksessa tuo on ollut?!)

Katsotaan noita yöheräämisiä sitten syksymmällä. Että mitä niiden kanssa. Nyt on hyvä näin.