lauantai 24. heinäkuuta 2010

Unikoulua ja "viileiden" päivien vaatetusta


Meillä on tyttö nukkunut omassa pinnasängyssä nyt parisen viikkoa. Unikoulun tavoitteena on toistaiseksi ollut vain se, että tyttö oppii nukahtamaan omaan sänkyynsä. Muutos on pienelle suuri, kun on tähän saakka saanut nukahtaa rinnalle äidin viereen. Pari ensimmäistä iltaa tyttö miltei nukahti tissille kun iltasyötin häntä, mutta kun tuli siirto omaan sänkyyn, alkoi huuto. Välillä huuto lakkasi ja tyttö innostui leikkimään ja pyörimään sängyssä. Sitten iski taas väsymys ja huuto "enkö mä pääsekään heti tissille kun parkaisen?".


Parina ensimmäisenä iltana kävin aika monta tunnetta läpi. Olin väsynyt, epävarma, masentunut, vihainen, yksinäinen. Kun meinasin nukahtaa pinnasänkyä vasten, käsi huutavan lapsen päällä, ajattelin olevani myös harvinaisen kylmä ja paatunut -turtua nyt pienen lapsensa hätään. Jossain takaraivossa pysyi ajatus, että päätöksestä on pidettävä kiinni, en voi nyt antaa periksi ja nostaa lasta tissille. Parin illan jälkeen helpotti, meni muutama yö ja sitten tuli taas vähän hankalampi ilta. Silloin syynä saattoi olla myös yllättäen puhjennut kolmas hammas ♥.


Uusia leluja ilmestyy silloin tällöin. Viimeisinpänä ihana eläinaiheinen, soiva palapeli kirppikseltä ja hiekkalelusetti Prismasta.

Tällä hetkellä ilta menee suurinpiirtein niin, että puoli yhdeksän maissa Miete laitetaan omaan sänkyyn, suukotetaan, peitellään ja toivotetaan hyvää yötä. Tyttö saattaa alkaa touhuamaan hetkeksi, jolloin annan hänen hetken leikkiä. Nalle soittaa unilaulua. Aika nopeasti Miete alkaa itkeskelemään ja parhaiten hän rauhoituu kun häntä taputellaan rytmikkäästi pepulle tai hänen päätään silitetään. Myös "aa-aa-allinlasta" -laulu ja hokema "aa-pientä-vauvaa" ovat rauhoittavia rutiineita. Tassutteluakin olen kokeillut, mutta usein tyttö on niin levoton, että hän kääntyilee ja kiskoo kättä pois.


Niin huomasittekos jo?! Meidän tyttö istuu jo ihan kunnolla eikä pelkällä tuurilla:) Taito hioutui huippuunsa mummulassa, ikää silloin tasan 7 kk 1 vko ja 1 pvä.  

Tyttö nukahtaa yleensä yhdeksän maissa. Yöllä hän heräilee vaihtelevasti (tämä kuumuus!). Karkeasti arvioituna tyttö herää tissille puolen yön jälkeen, jolloin minä imetän hänet ja nostan takaisin omaan sänkyyn sanoen "nyt äiti laittaa vauvan takaisin omaan sänkyyn nukkumaan" + suukko otsalle. Viiden aikoihin on selvästi jo iso nälkä ja olen antanut itselleni luvan, että tyttö saa jäädä silloin viereen. Jos kuitenkin pysyn hereillä nostan tytön vielä sänkyynsä. Noin seitsemältä Miete sitten herää, imetän ja laitan vielä hetkeksi takaisin omaan sänkyyn leikkimään. Sieltä se suloisuus sitten alkaa kiljahtelemaan ja kuikuilemaan ja vaatii ylösnousua. Hetkeksi vielä äitin ja iskän väliin pyörimään ja sitten jompikumpi rientää "virkeänä" alakertaan vaipanvaihtoon, puuron syöttöön ja kahvinkeittoon.


Omin unikoulun lopulta itselleni. En vaan osannut laittaa itseäni sivuun. Isä on nyt muutamana iltana tytön kuitenkin jo nukuttanut ja hyvin se on mennyt. Se mietityttää, että vauva edelleen itkee joka ilta ja periaatteessa nukahtaa itkuunsa. Väsymystähän se on, tietenkin. Ehkä eroahdistustakin. Tuntuu vaan aika raa'alta tavalta mennä untenmaille, VAIKKA siinä isä tai äiti onkin vieressä, tottakai.


Söpöt minnifarkut H&M, t-paita Elle 2nd hand, neuletakki H&M, pipo Lindex, sukat Pop (selkänojana kirppikseltä 3,5 eurolla ostettu ihana ankkakuvioinen äp:n makuupussi -> tietäiskö joku minkä vuoden äitiyspakkauksessa tuo on ollut?!)

Katsotaan noita yöheräämisiä sitten syksymmällä. Että mitä niiden kanssa. Nyt on hyvä näin.

16 kommenttia:

  1. Onnea koitokseen! Meilläkin on siirrytty omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen. Vielä en ole raatsinut jättää yksinään nukkumaan.

    VastaaPoista
  2. Kiitos:) Kävinkin ihan äskettäin blogissasi ja totesin, että teillä on hyvällä mallilla Patrikin uniasiat!

    VastaaPoista
  3. Ihana kesätyttö keinussa viimeisessä kuvassa.

    Tsemppiä uusiin rutiineihin. Koittakaa/koita jaksaa pitää kiinni uusista rutiineista. Johdonmukaisuus, eli päätöksestä kiinni pitäminen on lapselle varmasti helpompi/reilumpi vaihtoehto ja vie kohti päämäärää. Helpompi siinä mielessä, että jos aina silloin tällöin pääseekin tissille itkemisen jälkeen, menee lapsi paljon epävarmempana sänkyyn ja hällä on kannustin itkeä hanakammin, jos vaikka taas pääsisikin kiinni siihen tuttuun ja turvalliseen.

    Pikku hiljaa ihan varmasti itkuaika lyhenee, kun Miete oivaltaa, että tänne on aivan turvallista nukahtaa. Hän kyllä ihan varmasti tietää teidän olevan läsnä, se on tärkeintä, vaikka itkettäisikin.

    Tassuttelusta, aivan pienenä meidän tyttö selvästi tykkäsi silittelystä yms. nukahtamisvaiheessa, se rauhoitti. Mutta nykyään selvästi ärtyy koskettelusta nukahtamisvaiheessa. Toisaalta en itsekään pidä siitä, että joku "hipelöi", kun haluan todella ruveta nukkumaan ;o)

    VastaaPoista
  4. Meillä tyttö pitkään nukahti yksikseen omaan sänkyynsä, mutta sitten mieheni muutaman kerran nukuttaessa hänet ei raaskinutkaan jättää häntä sinne nukkumaan ja silitteli tytön uneen ilman itkuja.
    Tähän loppu meidän yksikseen nukahtamiset. Nyt olemme tehneet niin, että teemme iltarutiinit ja viemme 19.30 tytön sänkyyn, peittelemme, hyvät yöt ja pusut ja sanomme "nyt nukutaan, hyvää yötä".
    Lähdemme alakertaan ja hetkenpäästä tyttö alkaa itkemään.. ei mennä heti vaan vasta kun itku alkaa kuulostaa paniikilta. Jompikumpi menee ylös, laittaa tytön makuulleen (yleensä tyttö on tässä vaiheessa noussut seisomaan) ja sanoo "Nyt nukutaan, hyvää yötä". Tämä toistuu tarvittaessa niin monta kertaa kunnes tyttö nukahtaa.
    Muutamien päivien aikana on kerrat jo hieman vähentyneen, alku on lupaava.
    Tyttö herää joskus 12 aikoihin vaatimaan maitoa mitä ennen sai,mutta emme anna vaan tarjoamme vettä pullosta ja sen jälkeen tutti suuhun. Viiden aikaan tyttö herää jo selvästi nälkään myös ja silloin anamme maitoa ja laitamme vielä takaisin unille. :)
    Tästä yösyötöstä luopumisella minulla ei ole ollenkaan kiire, tyttö on kuitenkin vielä niin pieni, että pikkumasu saattaa tarvita hieman täytettä vielä vuodenkin ikäisenä.

    VastaaPoista
  5. Meillä poitsun unikoulu 11-kuisena opetti hänet omaan sänkyyn ja huoneesen, mutta Nöpö on pian 3v ja nukkuu edelleen meidän välissä!=) Saa ollakin, meidään pahnan pohjimmainen, viimeinen vauva=)))

    VastaaPoista
  6. Löysin blogiisi toisen blogin kautta:) Meillä on 10/09 syntynyt tyttönen. Nukkui 7kk ikään asti vieressä, nyt omassa sängyssä vanhempien sängyn vieressä. Omaan huoneeseen en ole vielä raaskinnut siirtää. Voimia Sinulle:)

    VastaaPoista
  7. Paljon tsemppiä tuohon rankkaan vaiheeseen! Lohdutuksena voin sanoa, että pian sen unohtaa, sillä nytkään en enää meinaa muistaa miten meillä asian kanssa taisteltiin! :-)

    VastaaPoista
  8. Oi miten Miete on kasvanut! Istuu jo kuin isot tytöt! Ihana!

    Voimia ja tsemppiä teille sinne! Meidän vauvakerhosta monet kävivät tuon unikoulun läpi. Meillä taisi jäädä yötissi pois noin 10 kk iässä (pitäisikin tarkistaa ihan muistiinpanoistani tarkempi aika). Minulle jäi olo että se vaan jäi, vähän niinkuin itsestään. Imetyksen lopetin noin kolme viikkoa (muistaakseni) sitten kokonaan, ihan neidin toimesta. Hän ei vaan enää halunnut tissiä. Hyvä mieli jäi (toki hieman haikeakin), kun imetystä tuli kuitenkin täyteen lähes se 1 vuosi. Ja koska neiti itse lopetti imemisen, niin ajatella voi että hän sai rintaa päivisin niin kauan kuin itse sitä halusi :).

    Meillä pikkuneiti on nukkunut kokoajaan omassa pinnasängyssään meidän sängyn vieressä. Imetysten ajan vain oli öisin meidän sängyssä. Ihanaahan se olisi ollut toki vieressä nukkua, mutta jotenkin koin turvallisemmaksi näin. Toki arvostan kaikkia tyylejä! Mutta meillä näin.

    VastaaPoista
  9. Hei! Tänään on meidän talvilinnun 7kk päivä :). Viimeinen kuukausi on ollut ihan valtavaa kehityksen aikaa; heti 6kk synttäreiden jälkeen poika keksi istumaannousun ja nyt pari viikkoa hän on konttaillut ja nyt viikon aikana keksinyt kuinka hauskaa on nousta tukea vasten seisomaan IHAN ITSE! Äiti pyyhkii pelon hiet otsaltaan ja rientää ottamaan koppia kun tasapaino pettää... Samaan syssyyn hampaitakin pukkasi viikon aikana neljä!, niitä on nyt yhteensä siis kuusi. Kaikki nämä muutokset ja helle ovat sekoittaneet siis meidän elämän niin nukkumisten kuin syömisten suhteen. Kokeilin vähän vellejä ja korvikettakin, mutta kun kokeilu päättyi kaaressa oksentamiseen niin mulle tuli niin paha fiilis tästä pakolla yrittämisestä että tuuppasin pullot ja sosiaaliset paineet syrjään. Helleaallon kourissa olen antanut tissiä niin paljon kuin lapsi haluaa (myös öisin), ja unohdettiin nämä nukutusyritykset myös. Nyt viileämmillä keleillä otin taas kahden tunnin imetyssäännön käyttöön ja mistä lie johtui mutta parin kahden tunnin imetyksen jälkeen poika nukkuu putkeen 4-5 tuntia omassa sängyssään (joka on kuitenkin sivuvaununa meidän sängyssä) ja sitten onkin jo aamu. Mulle tämäkin on jo niin iso juttu! :)
    Varsinaisesti tissille ei nukahtamista enää paljon tapahdu, mutta siinä apuna on tutti, teillähän ei sitä ollut muistaakseni käytössä. Mutta syliin tai viereen nukahtaa ja se on mielestäni ok. Haluan rohkaista, että tee niin kuin itsestä tuntuu oikealle vaikka se tarkoittaisi pehmeämpääkin linjaa. Ihan vaan senkin vuoksi, että itsekin yritän itseäni rohkaista olemaan niin kuin meille parhaiten sopii :). Terkkuja!

    VastaaPoista
  10. Hei!
    Makuupussi on vuoden 2001 pakkauksesta,meidän esikoisella on samanlainen.
    t.Satunnainen lukija,4 lapsen äiti

    VastaaPoista
  11. Sari: Hauska toi sun viimeinen pointti ;D Toi on ihan totta, että johdonmukainen täytyy olla, muuten vauvan turvattomuus lisääntyy. Ja sitä olen ajatellut siinä illalla nukuttaessa itkeskelevää vauvaa. Toisaalta, aika hyvin meillä nuo illat jo menevät. Nyt vähän hampaat sekoittavat tuota yöheräilyä, mutta kuten sanottu, yöllä tyttö pääsee kyllä tissille aina halutessaan. Tiukennetaan linjaa sitten ehkä vasta syksyllä...

    Emmy: Kiitos kommentistä, muistaakseni en ole aikaisemmin kuullut sinusta:) Tulenkin pian vastavierailulle blogiisi! Mies sitten teillä sovelsi vähän omiaan tuon nukuttamisen suhteen, söpöä ;) Meillä tosiaan tyttö on vielä niin pieni (7kk)ja kun on tähän saakka vieressä nukkunut niin hausin kokeilla tuollaista "pehmeää" unikoulua. Teillä näyttää sujuvan yöt aika hienosti, jos meillä alkaa yöt sujua, voitaisiin kokeilla itsekin tuota omaan huoneeseen siirtoa siinä vuoden iässä. Tytön huone on ihan meidän makkarin vieressä. (Ja tulisi sillekin huoneelle jotain käyttöä!) Meillähän ei tuota tuttia ole apuvälineenä, kun tyttö ei millään sitä oppinut syömään:)

    jarna: Oi, Nöpösellä on hyvin pullat uunissa. Kannattaa olla se pahnan pohjimainen pikku lellikki :) Olen huomannut tuttavaperheissä, kuinka haikeasti äiti luopuu sen "viimeisen vauvan" imetyksistä, (jopa) yösyötöistä yms. Ilmankos meidän äiti kutsui minua, perheen kuopusta, vielä 2-kymppisenäkin vauvakseen :D

    maiju: Kiitos sinullekin kommentista ja tulen pian kurkkimaan omaan blogiisi! Tarkennan vielä, että Miete nukkuu tosiaan nyt omassa pinnasängyssä, joka on meidän vanhempien sängyssä kiinni. Omaan huoneeseen siirrellään sitten, kun näihin öihin alkaa tulla tottumusta puolin ja toisin:)

    Jassu: Kiitos:) Itseasiassa juuri siksi halusin pienen unikoulupostauksen tehdäkin, että siitä on sitten jotain mustaa valkoisella. Ja muistoja:)

    VastaaPoista
  12. Ihana kun olit laittanut omia kokemuksia unikoulusta. Pehmeällä linjalla minäkin olen. Takana ensimmäinen yö pojalla omassa pinniksessä. Tarkoitus olisi aluksi saada poika oppimaan nukkumaan omassa sängyssä, sitten nukahtamaan pikkuhiljaa itsekseen, ja joskus hamassa tulevaisuudessa myös ilman yösyöttöjä. Samoja tuntemuksia itsekin koin viime yönä, väsymystä, turhautumista, epäuskoa...Ja vasta yksi yö takana! Nyt päivällä näyttää taas valoisammalta. Väsyneenä niin helposti turhautuu, kun kolmatta kertaa peräkkäin nukuttaa pienen uneen ja sitten nostaa pikkuisen omaan sänkyyn ja hän havahtuu TAAS hereille, ja eikun uudestaan nukuttamaan...Olisi niin helppo vaan antaa hänen jäädä nukkumaan siihen viereen...
    Ootko muuten "opiskellut" unikoulua jostain, pystytkö vinkata mistä saisi tietoa?
    Oikein ihania ja hyväunisia öitä teille kaikille ja suloiselle pikkuneidille!!

    VastaaPoista
  13. Joko teillä helpottaa tämä unille meno?

    Mä en ole oikeastaan edes ajatellut vielä koko asiaa.... työnnän sen tuonne takavasemmalle aivoissa... Onhan tämä se meidän (ehkä.. ei kai... eihän???) viimeinen vauva. Nyt nautitaan ja pidetään vaan vauvana piiiitkään ;)

    Ensi viikolla ollaan reissussa ja sen jälkeen pitää koota pinnis neidille. Kehto on jo liian pieni ja mä epäilen että neiti heräilee siihen kun ei voi siellä kunnolla kääntyillä, seinät tulee vastaan ja kehto kallistelee.

    N. 01 maissa neiti usein herää ja nostan hänet meidän sänkyyn. Useimmiten ei tarvitse edes tisua. Nukkuu heti kun pääsee pois kehdosta...

    Reissun jälkeen opetellaan unikoulua, jossa isi siirtyy takaisin meidän sänkyyn ja neiti sinne pinnikseen... Onkohan se tuo isin opettaminen meidän viereen se hankalampi juttu... Eihän tuota ole saanut vielä tissistäkään vieroitettua, vaan ne kiinnostaa edelleen... ;)

    VastaaPoista
  14. Ai niin. Tässä ainakin yksi linkki Tassulle:

    http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/uni_ja_ravitsemus/uni/kotiunikoulu/

    TASSUhoitoa ;D

    VastaaPoista
  15. Jatkan kommenteihin vastaamista (kiitos niistä kovasti♥) ja pahoittelen, että vastaan vasta nyt...

    Johanna: Teillä on mennyt ihanan luonnostaan kaikki, niin sen minusta pitäisi mennäkin!

    Tuuli ja talvipoika: Kiitos ihanasta ja pitkästä kommentista! Teidän poika on kyllä hurjan taitava. Täytyy hellästi todeta, että meidän tyttö on AIKA paljon rauhallisemmin otanut tuon liikkeellelähdön. Kun tyttö oppi istumaan, hän viihtyy hurjan hyvin paikoillaan ja tutkii lelujaan. Meidän unikoulu on kaiketi aika hyvin mallillaan, en ole ainakaan (enää) ottanut sitä erityisen rankasti vaan uskon, että meidän tapa toimia on ihan hyvä... Terkkuja:) (kävin tässä välissä vaihtamassa kakkavaipan, aika hektisiä nämä illat...)

    VastaaPoista
  16. Tassu: Paljon tsemppiä teillekin uniasioihin! En ole mitenkään erityisemmin opiskellut unikouluasiaa, käytän omaa sydäntä ja järkeä, kuulopuheita, mututuntumaa ja jotain ihan tieteellisiäkin tiedonmurusia, joita on tarttunut sieltä täältä. Tärkein periaate mulla on se, että en jätä vauvaa yksin itkemään. En ikinä. Ymmärrän että se toimii joillakin, mutta mulla on jopa ihan henkilökohtaisia syitä, miksi en niin tee!
    Tää oli ihana linkki, jonka lukija Sari laittoi kerran kommenttiboksiini:
    http://www.babyidea.fi/aidille/aptutuksi/appantley.html

    VastaaPoista