lauantai 16. huhtikuuta 2011

Vauhtia ja varpaillakävelyä

Jospa kirjoittaisin välillä Mietteen motorisista taidoista. Sen verran kai voi sanoa, että kun olemme äitien kanssa kerääntyneet muskarin jälkeen kahvittelemaan erääseen tilaan, jossa on portaat, niin osa äideistä ryntää heti tukkimaan reitin portaille kun itse en edes heti tajunnut, että mitä ne nyt noilla portailla istuu -oishan täällä ollut noita tuolejakin! :) Toisinsanoen Miete ei ole niitä lapsia jotka juoksentelevat suuna päänä edestakaisin, kiipeilevät joka paikkaan ja tulevat pää edellä alas. Tuon tyylisessä tilassa ja paikassa Miete yrittää lähinnä hurmata sen pojan jolla on rusinapaketti kädessä tai linnoittautuu sen pöydän viereen, jonka päällä on keksipaketti...

Lamppuleikki menossa

Toki Miete kiipeilee sängylle, sohvalle tai nojatuolille ja halutessaan sinne pääseekin. Välillä olen vähän avittanut pepusta tuuppaamalla, ja päästessään sohvalle neiti juoksee sohvaa päästä päähän, koukistelee polviaan tai nostelee jalkoja vuorotellen ylös huutaen "pomppia, pomppia!". Pari kertaa tyttö on sohvalta tipahtanut, mutta yleensä hän laskeutuu sieltä oikein nätisti alas. Portaita olen koittanut neidin antaa melko vapaasti mennä, niissä kulkeminen kun on syytä kuitenkin oppia mahdollisimman hyvin. Miete pääseekin portaat itse sekä ylös että alas, mutta välillä hän jää niin pitkäksi aikaa mietiskelemään, että mun on pakko alkaa leikkimään lentokonetta tai jotain tömistelevää norsua (mikä ei oo kauheen vaikeeta) jotta saan tytön leikin varjolla portaista pois. 


"Ihalaa" laulaa Miete heppalaulua

Miete oppi kävelemään sen verran myöhään (n. 1v. 2 kk) että kävely oli alusta saakka melko sujuvaa. Nyt tyttö meneekin jo vauhdilla ja viimeaikoina olen saanut ihailla kuinka tomerasti neiti kääntää ulkona työntökärrynsä haluamaansa suuntaan tai hinaa ja nostelee sisällä pikkuista tuoliaan. Siinä missä olen lukenut hurjia tarinoita lavuaareissa seisoskelevista pikkuihmisistä, on meidän neidin akrobaattisin temppu tuolin päälle seisomaannousu tai keinuhevosen selässä kyykistely.

Aika ihastuttava uusi taito tuli viime viikolla kun aloin kerhossa katsomaan, että tuo prinsessahan tepsuttelee varpaillaan! Kotona pyysin Mietettä näyttämään isille saman tempun ja isi ratkesi niin mojovaan nauruun, että neiti ottaakin nykyään hurmaavan virneen kasvoilleen ja nauraa hekottaa jo valmiiksi lähtiessään varvastelemaan.


Suloisin kevätsetti ensi kertaa yllä
(takki Cupcake jos joku ei muka tiennyt, housut Reima, pipo Lenne, tumput H&M, kengät Kavat)

Hienomotorisissa taidoissa ei kai tässä vaiheessa ole mitään suuria muutoksia tullut. Tänään ulkoillessa huomasin, että tytön lapion käyttö on jo melkoisen taitavaa. Eniten taitaa olla kuitenkin merkitystä sillä, minkälaiset käsineet neiti on saanut käsiinsä. Mietteestä on hauskaa lapioida pieniä kiviä ja joko lastata niitä laivaan tai pudottaa niitä päälleen. Myös kivien kanto omilla pikku kätösillä äidin käsiin on tosi kivaa.



Miete kuuli, että ollaan lähdössä ulos...

Miete on jo pitkään yrittänyt itse pukea. Tyttö tuntuu rakastavan erityisesti kenkiä (äitiinsä tullut), mutta myös kaikki päähän laitettava hatuista aurinkolaseihin on kivaa puettavaa. Toisen kengän neiti on pitkän harjoittelun tuloksena onnistunut vihdoin saamaan jalkaansa ja hattu menee päähän kuin vanhalta tekijältä;)

Ruokailu on nykyään (tai edelleen) sotkuista puuhaa... Tyttö osaa syödä itse ja juo toisinaan jopa iltavellinsäkin ihan itse muumimukista. Valvovaa silmää siinä toki tarvitaan. Olen sen verran mukavuudenhaluinen, että syötän neidin kodin ulkopuolella (kerhot, kahvilat) aina itse. Mutta voi elämä sitä leivän murustelua ja heittelyä, lusikan heiluttelua jne. kun ollaan kotioloissa. Ei ole laiskan siivoojan elämää tämä lapsiperhe-elämä. Yksi aamu sanoin Mietteelle niin tiukasti "ei!" ja "soo, soo!" että tyttö jähmettyi ihan vakavaksi, työnsi suupielet alaspäin ja puhkesi järkyttyneeseen itkuun. Voi että kun mun sydäntä raastoi! Komentaa nyt toista niin että lapsi pelästyy ja sitten heti perään syliin saamaan lohtua. Niin paradoksaalista. Seuraavana aamuna neiti komensi itseään "soo,soo" tiputtaessaan vahingossa maitopullonsa lattialle. Niisk♥


Ensimmäinen värityskirja

Me tykätään koko perhe rakennella leegoilla ja Miete pyytääkin "kekko" (leego) usein heti herättyään. Toisinaan tyttö saa paloja laitettua yhteen, mutta se irroittelu on kuitenkin paljon kivempaa. Itse tykkään rakennella sellasia isoja taloja joissa on paljon kurkistusluukkuja. Miete voi sitten työnnellä niistä luukuista leegoukkeleita ja voidaan kurkkia niistä myös toisiamme :) Miete tuntee lähes päivittäin voimakasta tarvetta ilmaista itseään myös kuvataiteen keinoin. Tällöin neiti ulisee "piiä, piiä" mikä tarkoittaa piirtämistä. Hänellä onkin oma muumivärityskirja jota ollaan ahkerasti väritelty. Jos kyniä on tarjolla liikaa, niiden heittely varastaa koko shown ja aika ison osan tapahtumasta lohkaisee myös omalle pikku tuolille kiipeäminen ja siinä pysyminen. Mutta kyllä sinne paperillekin jotain eksyy - ainakin äidin toimesta;)


Kukkuluuruu!

10 kommenttia:

  1. Voi ettà miten hauskoja kuvia, tuo pipokuva ja viimeinen pyllistys on mahtavia :D
    Vinkkaan vielà sinulle ettà mulla on nyt blogissa tyttòjen kesàvaatteita valtava mààrà myynnissà ;)
    suurin osa Mayoralia, muistelisin ettà tykkààt :)

    VastaaPoista
  2. Ihanainen Miete! Niin ison tytön taitoinen jo!

    Ihana!

    VastaaPoista
  3. Kiitos marjakukka, Anna ja -S- :)

    Anna: Mä kuolasin jo eilen niitä vaatteita:) Meillä on vaan niin valtavasti kevät- ja kesävaatteita että yritän nyt keskittää ajatukset muualle kuin suloisiin pienen tytön vaatteisiin. Aina vaan törmää uusiin ihanuuksiin eikä loppua näy...

    VastaaPoista
  4. Niin suloinen Miete! Kivasti kirjoitit neidin kehityksestä ja lapsiperheen arkeen kuuluvista kuvioista :).

    VastaaPoista
  5. Pieniä tyttöjen vaatteita on kyllä niin paljon ja kirppareillakin on vaikka mitä uudenveroisia ihanuuksia :D
    Nyt kun ostelen 98 cm vaatteita tytölle niin ei ole enää niin paljon uudenveroista tarjontaa kirppareilla kuin mitä oli 80 ja 86 cm.
    Oletko muuten käynyt MLL:n kirppareilla? Ne on usein aikamoisia megamestoja. Tampereella on myös peräkonttikirppis toukokuussa (tosin se on Äitienpäivänä) ja sieltäkin voi tehdä kivoja löytöjä jos ruuhka ei pelota.
    -Jonsku

    VastaaPoista
  6. Miete on kyllä aina niin söpö. Ja kovin taitava myös. Meillä ollaan myös niitä pää edellä rappusiin tyyppejä, joten kadena kuuntelen tuota teidän iisimpää versiota.

    VastaaPoista
  7. Johanna: Kiitos kommentista, yritin eilen kirjautua sun uuden blogin lukijaksi, mutta kone alko jumittaa. Yritän tänään uudelleen:)

    Jonsku: Toi on varmasti ihan totta että tuonne 86 senttiseen saakka tekee upeita löytöjä ja sen jälkeen tarvitaan jo hyvää onnea:) Viime lauantaina piti mennä MLL:n kirpparille, mutta tulikin viime hetken este. Harmitti kyllä kun olin odottanut sitä koko viikon:( Viimeksi olinkin siellä itse myymässä enkä ehtinyt löytäjä tehdä. Peräkonttikirppis oliskin oikeastaan ihan kiva äitienpäiväidea -ja siitä sitten jonnekin syömään...pidetään mielessä:) Tosin toi ruuha ei kyllä yhtään houkuttele!

    Saija: Teidän neiti ottaa nyt sitten korkojen kera takaisin rauhallisen liikkeellelähdön:) Voi toista!

    VastaaPoista
  8. Ihana Miete! Olen ihan satunnainen lukija ja pitkästä aikaa muistin kivan blogisi ja luin kaikki uudet jutut. Itselläni on pari kuukautta vanhempi pieni mies ja voin niin samaistua lähes jokaiseen kirjoitukseen! Meillä asustelee jotenkin hirmu saman luontoinen puolitoistavuotias! Kiitos mukavasta blogista! T. Maria

    VastaaPoista
  9. Satunnainen lukija tuli kysymään, että mistä ovat ylimmän kuvan vaaleanpunaiset housut, joissa on lahkeissa rypytystä?

    Pääsiäisterkuin 12/09 syntyneen tytön äiti. :)

    VastaaPoista