torstai 2. kesäkuuta 2011

Pikkuinen kesäretki

Käväistiin tänään päiväunien jälkeen Marjamäen Pajutilalla: Ihana paikka jossa voi kuljeskella ja ihailla kaunista luontoa ja hauskoja pajusta tehtyjä patsaita, nauttia herkkuleivoksia tunnelmallisessa kahviossa ja tehdä maalaisromanttisia sisustushankintoja.


Miete nautti pikku retkestämme täysin siemauksin. Pienet on ilot lapsella. Se että saa juosta. Saa sanoa "kato" ja sitten mennään yhdessä katsomaan. Löytää niin matalat "portaat" (ks. kuva), että huomaa pystyvänsä menemään ne ylös ja alas ihan itse kävellen. Tunnistaa monta pajueläintä. Näkee pajupeikon kaatuvan (ja selittää koko loppupäivän "peikko kaatu").

Ja suuret on ilot vanhemmilla kun saa katsella ja kuunnella pientä.





Olin niin odottanut tätä päivää. Odotin kaikessa turhamaisuudessani, että tulee lämmin kesäpäivä ja saan pukea lapselleni mekon päälle. Päädyttiin sitten sinivalkoiseen ripauksella vaaleanpunaista. Mekko Next, legginsit Kinderit, kengät Löytötex.


Ei meillä vielä mitään uhmaikää ole, mutta täytyyhän sitä välillä ilmaista se eriävä mielipide. Nämä mutrut menevät ohi yhtä nopeasti kuin tulevatkin. Rakastan tuota rullalle taipuvaa alahuulta :) Mun vauva!

Aikas kiva kesäkuun ensimmäinen.

7 kommenttia:

  1. Kyllä on suloinen tyttö jälleen kerran:)
    Pitää joskus pistäytyä tuolla tilalla kun seuraavan kerran sukulaisissa Hämeessä ollaan.

    VastaaPoista
  2. Tuo on ihana paikka, pääsin siellä viime kesäänä lasten kanssa piipahtamaan.

    ja voi miten kaunis mekko:-)

    VastaaPoista
  3. Huomenta, oo maalaisromanttisia sisustushankintoja, paikka minun makuuni siis :) Mieti niin kauniina mekossaan, hyvän valinnan olit tehnyt :) -Tiina, Adéa blogista

    VastaaPoista
  4. Kiitos Elmiira:) Suosittelen lämpimästi. Ja huom, mun mieskin viihtyi tuolla ihan hyvin;)

    Petra: On tosiaan kiva paikka, luulen että me käydään siellä vielä toistekin tänä kesänä. Ja mua jäi vähän kaivelemaan ne kaikki ihanat pajusta/sinkistä tehdyt kukkalaatikot...pitää ehkä hakea meille pari sellaista;). Itsekin pidän tuosta mekosta, kun tilasin sen kevättalvella, se näytti hurjan reilulta, mutta kyllä sitä jo käyttää voi, vaikka helma onkin aika pitkä.

    Tiina: Juu siellä oli aivan ihana putiikki täynnä kaikkea ah niin maalaisromanttista ja kaunista... totesinkin heti että mun pitää tulla tänne uudestaan ilman miestä ja lasta niin pääsen rauhassa hypistelemään kaikkea;)

    VastaaPoista
  5. Voi että kun "kateellisena" katselen tuota tyttäresi kaunista sivuponnaria. Meillä samanikäinen ei millään suostu ponnariin tai pinniin... Huutaen ja itkien halutaan ponnari pois. Niin ollen hiukset on aina sikin sokin siellä täällä :/ Tosin ihan kaikkeen muuhunkin vastataan pontevasti "EI", ihan vaikka varmuuden vuoksi :D

    VastaaPoista
  6. Anonyymi: Ymmärrän tuskasi!;) Ei meilläkään tuo pampula aina pysy päässä ja silloin roikkuu ylipitkä etutukka -jota en raaski leikata- silmillä. Parhaiten toimii ns. harhautus jossa hyvällä tuurilla saa lapsen unohtamaan koko ponnarin... joskun myös auttaa ylenpalttinen kehuminen (neiti osaa jo itsekin mennä peilin eteen ja sanoa itseään ihanaksi;)). Toi ei-vaihe on kiva... mut pian teillä vastataan jo "joo" ainakin melkein kaikkeen;)

    VastaaPoista
  7. Oi kun sievä pikkuneiti :) Missä paikassa olette käyneet, näytti olevan kaikkea kivaa sisustusjuttua :)

    VastaaPoista