sunnuntai 14. elokuuta 2011

Ajatusten siivin voin tulla luoksesi milloin vaan

Haluan kirjoittaa vähän ylös siitä, minkälainen tyttö on aloittamassa maanantaina perhepäivähoidon.


Elokuinen luontopolkuretki

Tärkein ensin eli ruoka;) Miete söi koko kesän hirmu huonosti kaikkea paitsi läskiä (jätskiä). Nyt ilmojen viilettyä on ruoka alkanut paremmin maistua. Neiti syö pääosin itse eikä anna juurikaan syötellä. Mukista hörppii ruokajuomat, leivän edelleen hieroo pitkin naamaansa ja haukkaa keskelle reiän. Siitä onkin tosi jännä työntää sitten sormea läpi. Mietteen yksi lemppariruoka taitaa olla kalakeitto. Tuttipullo meillä on edelleen käytössä, ainakin unille mennessä ja usein myös unilta tullessa. Uusin herkku on muuten viinimarjat! Neiti olisi syönyt niitä mummulan puskista aivan rajattomasti. Hän onkin saanut syödä niitä nyt joka päivä ja olen kyllä tosi iloinen että sellaiset terveyspommit tytölle maistuvat.


Muru

Miete on edelleen motorisesti tosi rauhallinen. Ei siis mitenkään flegmaattinen, ei todellakaan, mutta sellainen hyvin rajansa tunteva tapaus. Vasta kummipoikani (4 v.) näytettyä mallia, neiti hoksasi että sohvapöydän päälle voisi kiivetä. Mutta sekin oikeastaan unohtui saman tien. Tyttö kantaa pikemminkin pientä tuoliaan pöydän ääreen ja haluaa "piitää". Yleensä Miete piirtää aulingon, mutta usein laulun lomassa paperille ilmestyy myös kelakelttu (leppäkerttu) ja iso kivi. Liukumäkeen neiti kiipeää hienosti mutta portaiden alastulo ei ihan vielä onnistu. Toisinaan mäenlaskuun tarvitaan ainakin alkuun tueksi äidin tai isi sormi:) Innostuessaan Mietteellä on tapana tepsutella varpaillaan -se on aivan hurmaavan näköistä!


Junalla mummolaan (neiti esitteli käsilaukkunsa sisältöä kanssamatkustajille)

Miete on kova tyttö laulamaan ja ohjelmisto on jo sen verran laaja, että kyllä siitä konsertti saadaan aikaiseksi. Parhaiten sujuvat laulut Ihme ja kumma, Lennä lennä leppakerttu, Soittorasia, Enkelilaulu, Tuu tuu tupakkarulla, Muumilaulu, Leikkisät koiranpennut, Aa aa allinlasta, Hiljaa hyvin hiljaa, Piiri pieni pyörii, Pikkuinen kultakala ja Ankkalaulu. Joitakin mainitakseni;) Tiedättehän sen ankkalaulun jossa viisi pientä ankkaa lähtee leikkimään, mutta äiti-ankan auktoriteetti murenee silmissä ja ankka toisensa jälkeen katoaa vuorten taakse kauas pois. Miete tuskin malttaa odottaa laulun loppuhuipennusta (kerran hän oikein hermostui minulle) jossa isä-ankka nostaa päänsä kaislikosta ja huutaa suurella äänellä KVAAK! Parasta on se, kuinka Miete yrittää kertoa/laulaa omin sanoin koko stoorin.


Yllä ihana uusi mekko (kummitädin amerikantuliainen),
 mutta mallin poseeraukset eivät oikein tuoneet mekkoa esiin...
(naapurit kysyivät että ollaanko me juhliin menossa... "Ei kun kauppaan.")

Vaipattomuutta olen aika laiskasti jaksanut opettaa. Toki neiti välillä pyyhältää nakupellenä, mutta voidaan kuitenkin sanoa, että vaipat ovat edelleen jatkuvassa käytössä. Iso hätä tulee pääsääntöisesti pottaan, mutta pisun kanssa on taas vähän niin ja näin. Yksi aamu neiti ilmoitti sohvalla köllötellessään "Pissa tuli läpitte". Ei se kyllä läpi tullut, mutta olipahan lause joka oli jäänyt tytön mieleen. On muuten hauska kuulla omia (ja isin) fraaseja tytön suusta. Ruokapöydässä: "Ei leikitä vaan syödään". Rusinoita pitää syödä "yksi kellallaan".Kaupassa: "Kävellään, ei saa juosta". Siitä olen kyllä ylpeä kuinka selkäytimestä tytöllä tulee sana "kiitos". Ihan aina. Yksi päivä ulkona Mietteen kaveri ojenteli hänelle kiviä ja Miete sanoi jokaisesta kivestä erikseen kiitos. Voi mun pientä kilttiä tyttöä!


Loksit jalkaan ja nukke mukaan

Osaahan tuo kiltti tyttö olla välillä epäkilttikin. Yksi ilta naureskeltiin miehen kanssa meidän villikosta, että toi on ihan ADHD... No neitihän alkoi selittää "Miosa aaleehoolee" ja koska meitä väkisinkin alkoi naurattamaan, lisäsi tyttö kierroksia: "isi aaleehoolee, äiti aaleehoolee". Kiva kun se selittelee hoidossa noita juttuja, ehdin minä sanoa väliin kun tyttö jo jatkoi "hoitotäti aaleehoolee".

Meidän "aaleehooleella" menee hermot aika monta kertaa päivässä, mutta kunnon itkupotkuraivareilta ollaan toistaiseksi vältytty. Äiti-vaihe on nyt aika kova. Äitin syliin, äiti antaa, äitiiiiiii, missä oleeeeet, äiti kalakeetaan (=alakertaan).... Etelänmatkalla ei kelvannut lentokoneessa mikään muu kuin äidin syli, äidin pitäisi aina työntää rattaita (ja miten se keksiikin sen aina kun on joku törkeä ylämäki edessä) jne. Reunahuomautuksena mainittakoon, että suhteellisen jämäkät rajat pyritään kuitenkin pitämään. Toistaiseksi parhaan ulospääsyn lapsen "kohtauksesta" tarjoaa se, että sanoo tosi napakasti että nyt loppui kiukuttelu/täytyy totella tms.  Miellä monesti tilanne laukeaa siihen kun neiti näkee että nyt ollaan tosissaan, ja tyttö toteaakin hetken päästä "Miosa ikki vähäsen". Aika pitkään olin sellainen lässynsässynlää-äippä ja sillä me pitkään pärjättiinkin. Sylillä ja halilla. Nykyään pitää vähän komentaakin -vasta sen jälkeen on lässynlässynlään aika:)

Yöthän meillä ovat imetyksen lopettamisen jälkeen olleet hurjan helppoja, eikä tyttö juurikaan heräile. Nukuttaminen toisinaan kestää ja enkelilaulusta on tullut neidille pakkomielle, jota hän vaatii äidin laulamaan öisinkin jos sattuu heräämään. Viime viikko on ollut levoton öiden suhteen, taitaa hampaat vähän vaivata. Päiväunille tyttö nukahtaa maitopullon, muumin ja nallen kanssa ilman ylimääräisiä höpötyksiä. Miete nukkuu useinmiten kolmesta neljään tuntia päiväunia. Ihan mukava juttu hoitotädinkin kannalta jos sama rytmi jatkuu. Hiukan nuo pitkät päiväunet kyllä rajoittavat viikonloppumenoja ja kyläilyreissuja: Kun olin kotona ei ajoittaiset rytmistäpoikkeamiset haitanneet, mutta nyt olisi tärkeää pitää päivärytmi säännöllisenä.

Miete sai pari viikkoa sitten ihanan postikortin, jossa mummo toivotti ihanasti hyvää uuden alkua Mietteelle ja koko perheelle. Kortin etupuolella on kuva pienestä enkelisiipisestä kissanpennusta ja teksti: "Ajatusten siivin voin tulla luoksesi milloin vaan." Huomenna on maanantai ja me lähdemme kukin omille teillemme siivet selässä.

12 kommenttia:

  1. Ihana. Ja tuo kuva nukesta ja lokseista, en kestä. :)

    VastaaPoista
  2. Heippa,
    tämä on on niin ihana postaus! Varsinkin loppu.
    Oikein hyvää viikkoa teille!
    Saara

    VastaaPoista
  3. Ihan uskomattoman ihania kuvia! Voi vitsit että on niin kaunis tyttö! :) Ja ihanat vaatteet yllätys yllätys ;)

    Tsemppiä teille kauheasti uuden alkuun! Mä myös oon nyt täytellyt lappuja ja hakenut perhepäivähoitopaikkoja pojille, jos syksyksi siis.. Huoh.. haikealta tuntuu mutta minkäs teet. Kerrothan varmasti tääläkin kokemuksia miten teillä on toi työ/hoito-juttu lähtenyt käyntiin!

    Pidän teistä :)

    VastaaPoista
  4. Hih, paljon samoja juttuja kun meillä :) Mm. meilläkin ruokakaupassa aina kaikuu jäätelöaltaalla "läskiä haluaa, anna läskiä" hiukan hymyilyttää ihmisiä :) Ja kaikki mitä aikuiset puhuu toistetaan, totisesti saa jo miettiä sanomisiaan ;)
    Ihania nämä tylleröiset! Meillä juhlitaan ensi viikonloppuna jo kaksi vuotiasta, hui mihin aika menee!?

    Mukavaa viikkoa -ja uuden alkua! :)

    VastaaPoista
  5. Tuttipullon jättäisin sinuna jo pois. ;)
    -neljän äiti-

    VastaaPoista
  6. Enkeleitä Mietteen päiväkotitaipaleelle ♥

    Ihana teksti kaiken kaikkiaan. Moni asia kuulostaa niin tutulta :)

    VastaaPoista
  7. Ihan itku tuli kun (täällä töissä) luin kirjoituksesi. Ihania juttuja, huomioita, tärkeitä asioita pienen elämässä. Onnea uusille teille!

    VastaaPoista
  8. Toivottavasti on mennyt päivä kivasti:) Mukavaa alkanutta viikkoa!

    VastaaPoista
  9. Voi ihana pieni neiti! Meillä myös tyttö aloitti tänään perhepäivähoidossa ja hyvin oli eka pv mennyt. Aamulla ei edes "heihei" äidille sanonut kun katseli ihmeissään.. mutta monien tuttujen vinkkaamana lähdin melko nopsaa sitten töihin enkä jäänyt siihen turhia höpisemään. Ja itsestä myös ylpeä, sain pidettyä herkistymisen kurissa! :) Ei voi ymmärtää miten kohta pitäisi jo 2v synttäreitä viettää.. vastahan tuo syntyi..

    VastaaPoista
  10. Mä kirjoitin tuon lauseen lapulle tänään töissä ja luin sen aina kun alkoi pala nousta kurkkuun.
    Selvisin päivästä joten kuten ja kuulemani mukaan pojalla oli mennyt ihan hyvin. Oli jopa syönyt runsaasti. :)

    VastaaPoista
  11. Tsemppiä päiväkotitaipaleelle! <3

    Täällähän päiväkotitaival alkoi jo viime viikolla, ja rankkaa on ollut. Pikkuhiljaa ehkä tästä, toivottavasti ainakin.

    VastaaPoista
  12. Paljon tsemppiä päiväkodin aloitukseen, sekä lapselle että äidille. uskon, että varmasti saa olla tippa linssissä (siis äiti) ;), mutta kaikki menee varmasti hyvin. :)
    Mä vielä jatkan kotona Een kanssa..ehkä jopa vuoden vielä...
    Ihanan pitkiä päikkäreitä teillä nukutaan, mä hypin riemusta jos Ee nukkuu 1,5 h. :) Eikä meillä yölläkään nukuta kuin sen 10 h. Mutta on aina ollut aika vähäuninen kaveri. Kaikki omanlaisiaan. :)
    Ja muuten, meilläkin on vielä tuttipullo kovassa käytössä, että älä stressaa noista kommenteista. Mä en ainakaan. :)

    VastaaPoista