maanantai 16. huhtikuuta 2012

Ollaanko dinosauruksia

Tänään alkoi reilun viikon loman jälkeen taas tavallinen arki hoito- ja työaamuineen. Viikonloppuna podin työhönpaluuahdistusta, mutta päivä meni ihan mukavasti ja tietenkin helpotti se, että Miete jäi reippain mielin aamulla hoitoon.
- Kerrotaanko hoitotätille pipistä, Miete intoili aamulla. Mietteelle sattui pieni haaveri teroittimen kanssa ja siitä lähtien sormessa on pidetty laastaria. 
- Kerrotaan vaan, kerrotko ihan itse?
- Äiti kertoo!
Kun hoitotti aukaisi oven, Miete ei malttanut sekuntiakaan vaan alkoi kovalla äänellä selostaa sormessaan olevasta pipistä.

Työpäivä venähti matkoineen kahdentoista tunnin mittaiseksi. Ajellessani kotiinpäin, oli ikävä kova. Soittelin jo matkalta miehelleni kuullakseni, miten Mietteen hoitopäivä oli mennyt. Hyvinhän se. Kovasti oli halittu ja pussailtu hoitokavereita, joita ei oltu pitkään aikaan nähty. Ja ilman vaippaa oli pärjätty koko päivä.

Kotiin tullessani ihana neiti juoksi minua vastaan ja huuteli iloisena: "Minä pissasin joka puolelle pitkin lattiaa ja isi komensi!" Hih, onneksi "komenteleva" isi oli ehtinyt siivota jo pissit pois;)

Tuttuun tapaan koitin vähän haastatella, miten hoitopäivä oli neidin mielestä sujunut -ja tuttuun tapaan sain mielenkiintoisia vastauksia.
- Oliko sulla kiva hoitopäivä, kysyin.
- Oli.
- Oliko kiva nähdä hoitokavereita?
- Ei minulla ollut kavereita.
- Mitäs sä leikit hoidossa?
- En mitään leikkinyt.
- Oliko hyvää ruokaa?
- En saanut ruokaa enkä kakkua.
- Mitäs te söitte ruuaksi?
- Muroja.

Pitkän työpäivän päätteeksi lojuisin mielelläni sohvalla ja rutistaisin pientä tyttöä sylissäni. Lapseni näkemys oli kuitenkin hieman toisenlainen. Olo oli vähintäänkin yhtä raskas kuin dnosauruksella, mutta minkäs teet kun Pikku dinosauruksen ja Äiti dinosauruksen piti mennä eväsretkelle, kalastaa ja tehdä vähän palapeliäkin.


Pikku dinosaurus nukkuu jo. Äiti dinosaurus raahautuu viimeisillä voimillaan sänkyyn ja nukahtaa toivoen havahtuvansa yöllä -ihan vähän vaan- siihen kun pikku dino köpöttelee kainaloon tuhisemaan.

8 kommenttia:

  1. Meillä ei myöskään neidin mukaan koskaan tehdä kerhossa mitään, ei ollut kavereita eikä syöty eväitä. Ensimmäisen kerhovuoden 3-vuotias vastasi aina "leikittiin appelsiinilla" , kun kysyin mitä kerhossa tehtiin.

    Suloinen dino teillä, meidän 4-v ei enää halua dinohattua, kun dinosaurukset ei kuulemma käytä hattua...

    VastaaPoista
  2. Aika ankealta kuulosti Mietteen hoitopäivä - ei kavereita eikä ruokaa ;D. Ja järkyttävän pitkä työpäivä sulla :O. Ei käy kateeksi.

    Ja sitten asiasta rukkasiin - Mitkä nuo kuvan vihreät rukkaset on? Vieläkö talvimallia vai välikausi?

    VastaaPoista
  3. Vastaukset
    1. Joudun taas kommentoimaan näin, kun mulle ei aukea tollaista omaa laatikkoa mihin voisin jättää sanaseni :)

      Mutta siis, niin tuttua noi vastaukset hoitopäivän jälkeen :D Arttukin monesti huijaa mua mitä on muka päivän aikana tehnyt, tänäänkin kertoi että olivat olleet ilman vaatteita ulkona eikä olleet yhtään palelleet :D hui sentään jos niin oikeesti olis ;)

      toi dinohattu on kyllä niin ihana :) Kuin Miete myös itse :) <3

      Poista
  4. Voi kuinka suloinen typykkä :D

    VastaaPoista
  5. Niin söpö dinosaurus:)

    Ikävä työpäivän aikana on kyllä niin sydäntä särkevää. Iltapäivällä on jo kova kiire kotiin oman pikkuisen luo ja loppupäivä menee tiiviisti yhdessä.

    VastaaPoista
  6. ja hei piti vielä lisätä, että kirjoitat niin kauniisti...:)

    VastaaPoista
  7. Hei tuttua toi kertomus hoitopäivän kulusta. Meillä olen huomannut että jos tytöllä on kysymyksen hetkellä (miten päivä meni) yhtään paha mieli niin tarina on täsmälleen tuollainen. Ja ruokana on ollut aina sitä mitä on ollut välipalalla. Olenkin naureskellut että pitääkö minun huolestua kun joka päivä syödään kiisseliä, muroja tai jäätelöä :D Ennakkoluuloinen lapseni ei ole suostunut tähän mennessä maistelemaan rahkatuotteita, mutta tässä eräänä päivänä oli kuitenkin maistanut. Kertoi , että se oli ihan hyvää ja maistui aivan jäätelöltä. Jippee!

    VastaaPoista