lauantai 11. elokuuta 2012

Ensimmäinen hoitopäivä ja pieni avautuminen...


Ekan hoitopäivän asu.
H&M:n ohuet pilkkuhousut olivat viime kesänä täyspitkät ja tänä kesänä palvelivat capreina.
Myös Legon kaunis t-paita on jo toista kesää käytössä.

Ensimmäinen hoitopäivä loman jälkeen sujui hienosti. Aamulla tuli vähän itkua, mutta hoitotädin sylissä jo hymyiltiin, kun minä vilkutin ja sanoin "heihei Miete, heihei hoitotäti, heihei Kettu". Kettu olikin jo kesälomalla pyytänyt Mietteeltä, että saahan hän sitten tulla sinne kivaan hoitopaikkaan mukaan;)

Keskiviikkona alkoi sopivasti syksy. Sai varata veden- ja tuulenpitävät ulkovaatteet mukaan. Hoitopäivän jälkeen menimme ulos pyöräilemään ja leikkimään pihlajanmarjoilla.

P.opin takki löytyi uutena Huutiksesta, Ciraf:n housut Prisman aletangosta

Miete on ihan viikon sisään oppinut tosi hienosti etenemään potkupyörällään ja myös tavallisella pyörällä työnnettynä (aikaisemmin tyttö vaan jarrutteli kokoajan). Kiitos tästä kyllä kuuluu isille, jolla on ollut paremmin kärsivällisyyttä opettaa. Viimeisen silauksen potkupyöräilylle antoi hieman isompi poikakaveri, jonka villissä vauhdissa Miete yritti pysytellä mukana. Poikakaveri kehuskeli osaavansa ajaa myös ilman käsivarsia (voi ihana)!

Viime viikolla Miete oli hoidossa vain kahtena päivänä, mutta ensi viikosta alkaakin sitten täydet viisipäiväiset. Onneksi kohta on jo joululoma!

P.S. Valmisteilla on postausta Mietteen syys/talvikauden vaatteista. Mulle tuli tosin eettinen ristiriita, kun vauva-lehden keskustelupalstalla (juu tunnustan, luin sitä!) eräs lukiolaispojan äiti murehti miten selvitä taloudellisesti pojan opiskeluista, oli huolissaan kirjalaskusta, siitä kun pitkää matikkaa varten pitää hankkia kallis graafinen laskin ja kuinka koulumatkoihin menee rahaa. Mä luin sitä keskustelua (johon tuli paljon upeita sydämellisiä vastauksia) ihan itku silmässä ja tunsin häpeää mun talvitoppahamstraamisesta. Miksei yhtä hyvin vois ostaa sen yhden haalarin vähemmän ja laittaa sinne lapsen säästötilille vähän enemmän...Se että on töitä, terveyttä ja rahaa ruokaan ja vaatteisiin ei ole itsestäänselvyys. Pitäis ehkä miettiä, että onko se ihan tervettä saada näin paljon iloa kovin materialistisista asioista (ihan kaikkia hankintoja kun ei pysty tarpeellisuudella perustelemaan)...No, ehkä tämä vaateintoilu taas töiden aletua vähän laantuu ja musta tulee taas normaali;)

12 kommenttia:

  1. Mun mielestä sä oot kyllä ihan normaali :D. Minäkin kovasti yritän vähentää ostelua mutta vaikeaa se on kun sattuu tykkäämään vaatteista :D. Niin ja meidän lapsella ei raukalla ole vielä edes omaa säästötiliä (meidän kylällä ei ole pankkia :O) kun ei olla saatu päätettyä että mihin pankkiin se avataan ja koska päästään pankkiaikaan sinne pankkiin :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tuo normaalius on tietenkin laaja käsite ja hyvä niin:) Meillä on lapsen nimellä ns säästötili/käyttötili, mutta jotain rahastosäästämistä oon ajatellut, kun vaan ehtis sinne pankkiin joskus ajan kanssa...

      Poista
  2. Aivan samoja mietteitä rahan käytön priorisoinnin suhteen. Aika ajoin päätän, etten osta lisää vaatetta ja kun "vauhtiin" pääsee, niin ostolakkokin tuntuu ihan luontevalta, mutta tuntuu, että aina lakon jälkeen karkaa mopo kahta kauheammin käsistä.. Greenpeacilta tuli toissapäivänä meili, jonka otsikko oli "mitä mieltä olet nykypäivämme kulutuskulttuurista". En ole meiliä vielä uskaltanut lukea, tiedän , että huono omatunto tulee meilistä piiitkäksi aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en olekaan koskaan kokeillut varsinaista ostolakkoa, tossa oliskin todella haastetta: onnistuisko esim. jouluostosaikaan asti totaalinen lakko...pistetäänpä harkintaan!
      Ihan hyvä että tulee jatkuvan osta sitä ja tätä -markkinoinnin lisäksi päinvastaistakin viestiä eetteriin:) Ehkä jostain niiden välimaastosta löytyy sitten se kultainen keskitie;) PIenet omantunnonpistokset ovat varmasti ihan terve merkki!:)

      Poista
  3. Mietteellä on hieno potkupyörä! Siitä se lähtee ja nopeasti lapset oppivat kyllä. Varsinkin, kun on vähän isompia rehentelemässä ympärillä omilla taidoillaan :D

    Tuo on kyllä totta, että harvoin sitä tulee mietittyä elämää kovinkaan paljon eteenpäin. Kyllä sitä tässä hetkessä pärjäisi vähemmälläkin, mutta aina tuntuu, että se tulevaisuus on liian kaukana :D Toki pieni säästäminen kannattaa aina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pyörä on on kyllä ihan mahtava, niin ulkoisesti kuin käyttötavaranakin:) Mietteen hoitopaikkaan on lyhyt matka ja haenkin tytön usein hoidosta potkupyörän ja kypärän kera:)
      Mitähän ne viisaat filosofit sanoisivat: pitäiskö vaan tarttua hetkeen koska huomisesta ei tiedä, vai elää järkevästi tulevaisuus huomioon ottaen;)

      Poista
  4. Minä olen myös innostunut ostamaan vaatteita lapsilleni ja voisihan niille rahoille keksiä jotain järkevämpääkin tekemistä. Toisaalta meillä käytetään kuitenkin ihan edullisia vaatemerkkejä (Next, GAP, POMPdeLUX yms) eli lapsia ei pueta mihinkään designer juttuihin. Toki laadukkaat ulkovaatteet maksavatkin sitten enemmän. Mutta vaatteet kuitenkin myydään eteenpäin ja täytyyhän jonkun niitä ostaa uusinakin että kierrätys onnistuu! Olen myös miettinyt kuinka paljon rahaa osa äideistä kuluttaa tupakkaan ja "juhlimiseen". Aski päivässä olisi yli 1600 euroa vuodessa ja jos käy ulkona pari kertaa kuussa siihen menee helposti pari tonnia lisää! Minä käytän nuo rahat mielummin shoppailuun :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällaista pohdintaa minäkin olen tehnyt. Onko se tavallaan väärin, jos lapsen vaatteet ovat ikään kuin pienimuotoinen "harrastus" visuaalisesti kauniista asioista nauttivalle äidille. Aika usein kun heräteostoksena ostan jotain söpöä tytölleni, on itselläkin käynyt mielessä villi nuoruus ja se kuinka rahaa kyllä kului ns. "taksilla ajeluun" ja siihen liittyviin yöelämän lieveilmiöihin;) Yksi söpö paita H&M:ltä = 1-2 siideriä...
      Itsekin suosin kohtuuedullisia merkkejä niin itselläni kuin lapsellanikin.

      Poista
  5. Ihanaa, kun avauduit! Tuntuu, ettei blogeissa vastaavia avautumisia juuri näy. Mulla on monasti sellainen tunne, ettei ole "oikein" eettisesti eikä ekologisesti tai mitenkään ostaa liikaa vaatteita. En myöskään halua tuhlata liikaa vaan olla taloudellinen ja myös säästää pahan päivän varalle. Tämä siitä huolimatta, että olemme mieheni kanssa taloudellisesti hyvin toimeentulevia. Kun mistä sitä voi tietää, mitä tulevat vuodet tuovat tullessaan?
    Mulle tulee huono omatunto, jos jotain ostamaani lastenvaatetta ei ole oikeasti edes ehditty käyttää ennen kuin se menee pieneksi. En myöskään pysty perustelemaan itselleni, että ostaisin lapselle esim. useamman kuin yhden laadukkaan (=kalliin) toppahaalarin talveksi. Kakkoshalarit saavat sitten olla kierrätettyjä. Tosin myönnän, että mun on vaikea pysyä päätöksessäni kun katselen blogien kuvia kivoista lastenvaatteista... Yritän kuitenkin pitää mielessä, ettei se mitä muilla on ole minulta pois. Paitsi säästyneessä ajassa ja säilytystilassa:) Ei mene yhtä paljon aikaa vaateiden shoppailuun, huoltamiseen, eteenpäin kierrättämiseen/myymiseen jne. kun ei ole ylimääräisiä vaatteita. Säilytystilamme ovat myös rajalliset.
    Mukavia elokuisia päiviä teille!
    Emmi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tosi hyvästä kommentista! Toi pisti ajattelemaan ja miettiä, että mä usein perustelen suurta vaatemäärää sillä, että vaatteet pysyvät hyväkuntoisina ja ne on helppo kierrättää eteenpäin. Mut tosiaan se "helppous" ei ole ehkä oikea sana: iso vaatemäärä vaatii paljon säilytystiloilta ja huutiksen käyttö vie ai-kaa!

      Poista
  6. Jeps, mä luin saman kirjoituksen. Se miten tuo kyseinen perhe on tuohon tilanteeseen päätynyt voi toki olla monen asian summa, mutta tekemällä taloudelliset suunnitelmat pitkällä tähtäimellä voi ahdingot ehkäistä hyvissä ajoin etukäteen. Laskepa hyviksesi, että jos laitat tästä lähtien esim. 50-100 €/ kk lapsen tilille, millainen summa sinne on kertynyt lukion alkuun mennessä. Tilille säästäminen ei periaatteessa ole järkevää inflaation vuoksi, mutta voihan isomman pesämunan kerryttyä sen sijoittaa pariksi vuodeksi vaikka korkoa kasvamaan määräaikaiseen talletukseen.

    Lastenvaatteet ovat huono sijoitus siinä mielessä, että lapsi tarvii vaatteita vain rajallisen määrän ja se loppu on tavallaan "turhaa". Ylettömän kalliiden merkkivaatteiden ostaminen alle kouluikäiselle on jo sulaa hulluutta ellei sitä ylimääräistä rahaa sitten ole jo todella runsaasti. Lapsihan ei juuri välitä siitä millainen haalari tms. on päällä, riittää kun se on toimiva, pitää vettä ja on mukava päällä.

    En itsekään halua pukea lapsia mihinkään rääsyihin, mutta vältän ylimääräisen ostamista. Asumme varakkaalla alueella eikä täällä kellään ole mitään ökyvaatteita, vaan ihan tavallisia. Toki on jotain merkkipaitaa välillä, mutta ei sen kummempaa.
    Kannattaa siis todella miettiä mihin rahaa laittaa ja sijoittaa ylimääräinen mielummin lapsen tulevaisuuteen kuin liialliseen määrään vaatteita.

    VastaaPoista
  7. Onpa mulla fiksuja lukijoita, kiitos kovasti tästäkin kannanotosta:) Niin ja pahoittelut vastauksen viipymisestä: yritän aina vastata kommentteihin ajatuksella (vaikkei se siltä näyttäisikään;)) ja nyt on aika tuntunut menevän työn-perheen-harrastusten-kotitöiden yhteensovittamisen opetteluun -jos sitä voi ikinä oppia?;)

    Toi on totta että lapsi ei välitä minkälaiset vaatteet hänellä on päällä, mutta rehellisesti sanottuna minä itse välitän...Mutta myös se on totta, että lapsen voi pukea kauniisti ja käytännöllisesti myös kohtuuhintaan ilman ylilyöntejä:) Lapselleni en haluaisi opettaa sellaista ajattelua, että vaatteilla/ulkonäöllä on merkitystä (paitsi tietty tapakasvatuksellisesta näkökulmasta että juhliin pukeudutaan vähän siistimmin, vaatteiden tulee olla ehjät ja asialliset jne.)ja toisten ulkonäköön kohdistuvaan arvosteluun on meillä nollatoleranssi!

    Toi "ylettömien kalliiden merkkivaatteiden ostaminen alle kouluikäiselle on sulaa hulluutta" pisti mut hymyilemään:D Mulla taitaa kuitenkin vielä toistaiseksi olla terveen paperit;)

    VastaaPoista