maanantai 8. huhtikuuta 2013

One, two, three!



Otsikko voisi olla myös lähtölaskenta keskiviikkona alkaviin Hulluihin Päiviin, mutta tällä kertaa viittasin taitoihin, joita Miete on oppinut englanninkielisessä päiväkodissa. Miete on ollut uudessa hoitopaikassa pari kuukautta, ja alkaa mielestäni vasta nyt kunnolla sopeutua. Erityisesti juuri englanninkielistä hoitajaa Miete on alkuun vierastanut, mutta toisaalta ymmärtäähän sen, että turvallisuudentunne järkkyy kun lasta hoitaa ihminen, jonka puheesta hän ei vielä ymmärrä sanaakaan.


Kotona Miete on jonkin verran paljastanut hoidossa oppimiaan sanoja, mutta on monesti todennut, että hoidossa hän kyllä sanoo "kiitos" eikä "thänk juu". Jokatapauksessa kiitos ja ole hyvä sujuvat hienosti sekä suomeksi että englanniksi, samoin heiheit.


Lähes päivittäistä huvia on Mietteen ja Aatos-koiran leikki, jossa molemmat juoksevat täysillä olohuoneen pöytää ympäri Mietteen kiljuessa "Let's go!". (Samalla tulin näköjään paljastaneeksi, että meillä sisällä kiljutaan ja juostaan jopa ihan luvan kanssa;))


Tänään Miete leikki kotona koiran kanssa, kun kuulin lattianrajasta ihan uusia sanoja: Miete heitti koiralle pehmolelun ("One!), toisen pehmolelun ("Two!") ja vielä puruluun ("Three!"). Voi miten taitava tyttönen:)

 mekko Phister&Philina, sukkikset ja neuletakki H&M

4 kommenttia:

  1. Hei,
    meidän 2- ja 4-vuotiaat aloittivat viime syksynä englanninkielisen päiväkodin (molemmat vanhemmat ollaan supisuomalaisia) ja nyt isompi hokee loruja ja lauluja lähes täydellisesti. :D Pienempikin on oppinut muodostamaan yksinkertaisia lauseita kuten: Where is my ilmapallo? :) Alku oli meilläkin hankalaa, kun lapset vieroksuivat/ujostelivat ulkomaalaisia hoitajia ja lapsia. isompi ei alkuun suostunut pitämään ulkomaalaisia lapsia kädestä kiinni. :D Hoitopaikka oli molemmille ensimmäinen kosketus päiväkotimaailmaan ja uskoakseni myös "normaali" päivähoidon aloittaminen on monelle iso muutos.
    Ällistyttävän palkitsevaa on ollut huomata, kuinka nopeasti lapsi sopeutuu ja oppii uuden kielen leikin lomassa.
    Tsemppiä teille jatkoon!
    Hanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa tosi kiva kun kirjoittelit teidän kokemuksista! Itsellä on aina ollut ns. huono kielipää (tai vois kai sitä laiskuudeksikin kutsua;)). Kiva että pystyy tarjoamaan lapselleen vähän eväitä kielten opiskeluun. Juuri vastikään luin jonkun artikkelinkin siitä, että kielten opetus Suomessa ei ole linjassa sen tutkimustiedon kanssa, että uuden kielen oppii parhaiten ihan pikkulapsena leikin ja laulun varjolla:)

      Poista
  2. Niin suloinen neiti!

    Meilläkin on nuo kaksi isompaa enkkukerhossa ja kivasti ovat siellä oppineet kaikkea. Tirppa on ollut jo pian vuoden, joten hänellä sujuu luonnollisesti paremmin, kuin Nopsterilla, joka aloitti vasta tammikuussa.

    Minusta nuo on kyllä tärkeitä taitoja tulevaisuuden kannalta ja varmasti auttavat kielten opiskelussa koulussa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että noita mahdollisuuksia kielenoppimiseen on tarjolla. Samaa mieltä olen sun kanssa:)

      Poista