torstai 1. elokuuta 2013

Etanoita, koiria ja elefantteja


 Kävimme yhtenä iltana pyörälenkillä.
Tai siis Miete veteli vaihdikkaasti potkupyörällään,
ja minä yritin pysyä koiran kanssa perässä.

Kamerakin oli matkassa, ajattelin että saan teille kivat kuvat uudesta Popin koirapaidasta,
paidasta jonka neiti valitsi ihan itse.

Aina ei mene niin kuin suunnittelee.


 Pyörä pysähtyi tasan siihen kohtaan, mistä löytyi ensimmäinen etana.
Ja se olisi pitänyt saada kotiin mukaan.

Äiti ei antanut lupaa.


 Kylänraitti raikui kun lapseni itki.
"Mää haluuuuuun sen etanan välittömästi!"
"Toi etana on mulle niin rakas!"
"Mitä jos mä en näe sitä enää ikinä!"

Katselin illalla koneelta ottamiani kuvia. 
Niistä piti tulla asukuvia, mutta niistä tuli itkukuvia. 
Sydän meni sykkyrälle rakkaudesta.

Ajattelin, että kunpa nuo murheet pysyisivätkin
tuollaisina etanan kokoisina.
Ja ainoastaan ilot kasvaisivat elefanteiksi.

12 kommenttia:

  1. Hellyttäviä etanakuvia :) Harmittavan harvoin tulee otettua kuvia muuten kuin hymytyttöhetkinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noissa itkukuvissa on kyllä jotain niin koskettavaa. Harvemmin sitä tosin silloin on aikaa kameran kanssa heilua:D

      Poista
  2. Ihana etanaepisodi! Kuulostaa niiin tutulta... Murheet on tuossa iässä tooodella suuria.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika suloisia noi murheet tosiaan tuossa iässä -onneksi!:)

      Poista
  3. Voi pientä...niin hellyttäviä ilmeitä ja pikku-etana sylissään:)

    Kivannäköinen muuten toi koirapaita:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi on taas sateista niin päästään ulos hoitamaan etanoita;) Toi koirapaita on kyllä veikeä!

      Poista
  4. Voi pikkuista tyttöstä ♥ Tuossa oikeanpuoleisessa kuvassa Mietteellä on todella paljon samanlainen ilme kuin meidän esikoisella.

    Niin sitä äitinä toivoisi lastensa kohtaavan vain pikkuruisia murheita, mutta suuria iloja. Kumpa ne murheet eivät koskaan olisi ainakaan ylivoimaisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos jotain voi tehdä, niin ainakin yrittää opettaa lasta kohtaamaan ne murheet ja käymään läpi -ja hyväksyä että ne ovat osa elämää (sit kun sen vielä itsekin oppisi;)). Myrskyn jälkeen on poutasää vai miten se nyt meni:)

      Poista
  5. Ihana paita! :)Etanan kokoiset murheet voivat olla pienelle suuren suuria. Onneksi lapsilla murheet menevät pääsääntöisesti yhtä nopeasti kuin tulevatkin.

    VastaaPoista
  6. Oi että, toi koirapaita on niin ihana :)! Mikä koko teillä on tosta paidasta? Näyttää hyvänkokoiselle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paita on kokoa 104, sopivasti reiluhko koko Mietteelle:)

      Poista