Kodin säännöt

Tässä on jo yli puoli vuotta omaksuttu elämää, jossa en ole enää läsnä lapselleni kuten ennen olin. Elämää jossa pitää kirjoittaa kalenteriin "isi hakee", "isi vie", "lauantai isillä", "isi-viikonloppu". Aluksi se tuntuu vääryydeltä, sitten siihen jotenkin tottuu, mikä sekin on tavallaan väärin. Ja kun itsellä helpottaa, sitä voimakkaammin se tuntuu lapseen osuvan: "En kestä kun en nää teitä yhdessä eikä tälle asialle voi tehdä mitään!"

Tänä iltana hain kuitenkin onnellisen ja reippaan lapsen isältään. Viikonlopun aikana oli käyty jäähallilla luistelemassa ja rakennettu hieno raketti. Miete hihkui entisen yhteisen kotimme eteisessä: "Mulla on ihana perhe! Äiti mä oon onnekas kun mä synnyin just sun masusta! Mun perheeseen kuuluu sisko, äiti, isi ja Aatos.".

Se on tärkeää. Lapsen tunne siitä että perhe ei ole kadonnut mihinkään. Vaikka onkin kaksi eri kotia. Vaikka joutuu elämään ikävöinnin kanssa.

Illalla teimme Mietteen ehdotuksesta kotiimme säännöt. Miete keksi itse niistä jokaisen, minä autoin vain muotoilemaan lauseet vähän tiiviimpään muotoon ja tietenkin sanelin oikeat kirjaimet:

Ei saa tapella

Pese kädet

Ei saa mankua ruuasta

Ulkoiluta Aatos

Siivoa jälkesi

Muista rakastaa

Säännöt ovat osin aika vaativat, mutta kyllä me ainakin yritetään parhaamme!

Tässä vielä kuva Mietteestä ja Aatoksesta Tahkon upeissa maisemissa viime kesänä: