torstai 7. tammikuuta 2010

Ajatuksia vauvan ensimmäisestä kuukaudesta

Vauva on nyt yhden kuukauden ikäinen. Aika menee nopeasti ja siitä moni on varoitellutkin: "Kohta on teidän eteisessä 45 numeron kengät, kun tyttö on tuonut poikaystävänsä näytille!" Mitään vuorokausirytmiä ei ole vielä muodostunut, mutta ihan kohtuullisesti lepoa on kuitenkin tullut. Viimeaikoina meillä on valvottu yli puolen yön, mutta nukuttukin sitten lähes puolille päivin. Vauva nukkuu tosiaan vieressäni ja yösyötötkin vaihtelevat. Välillä on kolmen neljän tunnin syöttövälit, välillä vauva näyttää heräilevän hyvinkin tiheään, mutta syötöt ovat nopeita ja sekä vauva että äiti ovat sen aikana puoliunessa.

Koliikkia tietenkin vähän jännitettiin, mutta ainakaan toistaiseksi vauvan huuto ei ole täyttänyt koliikin kriteereitä. Parkukohtauksilta ei kuitenkaan olla vältytty, välillä huudetaan, huidotaan, vääntelehditään, hamutaan rintaa ja toisaalta huidotaan sitä pois... Eikä tähän huutoon auta kuin aika, tosin tunti on tähän asti riittänyt. Voi olla, että nämä kohtaukset liittyvät maidon tilaamiseen, koska näihin huutoihin on liittynyt myös koko päivän/illan jatkuneet piiiitkät imetysmaratonit, minkä seurauksena rinnat ovat jo olleet kuin viikon vanhat vappupallot ;) Nyt taas tuntuu, että maito nousee hurjan nopeaa tahtia.



Vauvan huuto on tietysti aina sydäntä raastavaa. Niille lyhyille itkupotkuraivareille ollaan jopa vähän naurettu, kun vauva on niin maan perusteellisen tosissaan sen huutonsa kanssa;) Mutta ne muutamat pidemmät sessiot tuntuvat tietysti kurjilta. Kaikki myötätunto paljon huutavien vauvojen vanhemmille! Tosi rauhallisena sitä on kuitenkin itse pysynyt ja vauvaa sylitellyt, huudosta huolimatta.

Vaipanvaihdosta meidän neiti nauttii erityisesti, ja miksikäs ei. Siinä tulee juteltua ja ihasteltua vauvaa, lämmin pyllypesu tuntuu varmasti mukavalta puhtaasta vaipasta puhumattakaan. Vaikka olisi minkälainen huuto päällä niin hoitopöydällä vauva rauhoittuu aina! Ja täytyy sanoa, että vaipanvaihdosta nauttivat vanhemmatkin. On ihanaa kuunnella kun isä lepertelee pienelle sinappikoneelleen. Sellainen pieni alaston ihmisenpoikanen siinä pehmeän ihonsa kanssa, tynnyrivatsoineen ja pikkuvarpaineen, suloisine poimuineen. Onhan se niin täydellinen!

Etukäteen en tiennyt, että vaipanvahto kuuluu sarjaan "ihanat hetket vauvan kanssa". Vaan eipä sitä osannut etukäteen mitään muutakaan kuvitella. Vaikka tiesi, että oma lapsi tuo ihan uudenlaisen rakkaudentunteen, ei sen voimakkuutta osannut etukäteen kuvitella. Vaikka tiesi, että vauvan hoito voi olla raskasta, ei sitä oikein ymmärtänyt, millä tavalla se on raskasta. Tai sanoisin pikemminkin, että sitovaa. Vauva sanelee jokaisen hetken. Jokainen hetki, kun vauva vihdoin nukahtaa, on hieno hetki. Ja joka hetki kun vauva taas herää, on ihana ja riemullinen jälleennäkemisen hetki. Silloin hymyilyttää vauvan isot, siniset ja virkeät silmät tai epätoivoinen punanaamaisena kiljuttu tissikutsuhuuto. Nukkuvaa vauvaa voi ihmetellä, ihastella ja kaivata samanaikaisesti.




Toisaalta myös vauvan helppous on yllättänyt: Eihän se huudakaan yöt läpeensä! Ja vauvan hoitohan on äärimmäisen yksinkertaista: Vauvalla on tarve jonka hän äänekkäästi ilmaisee ja vanhemmat pyrkivät vastaamaan tähän tarpeeseen mahdollisimman hyvin ja nopeasti. On hieno tunne, kun huomaa osaavansa hoivata omaa lastaan. Ja kuinka luonnolliselta se tuntui heti alusta saakka.

Ensimmäisenä kuukautenaan vauva on kasvanut jo kovasti. Posket ovat pyöristyneet. Virkeys ja tarkkaavaisuus lisääntyy päivä päivältä. Kovastihan tuo potkii, huitoo ja heiluu. Ja vaikka ns. oikeita hymyjä ei ehkä vielä tuossa iässä jaella, on meidän vauva alusta saakka nauraa hykerrellyt unissaan ja kyllä siltä valveillaollessakin niitä suloisia virnistyksiä tulee. Isänkin muuten sain tällä lorulla nauramaan, vaikka vauvaahan siinä oli tarkoitus viihdyttää:

Silmä, silmä, nenä, suu
- se on vauva, kukas muu!
Yks, kaks, pim, pam, pom
- kenen nämä varpaat on?!

7 kommenttia:

  1. Ihana kirjoitus! Ihanaa, raskasta, sitovaa, antoisaa vauva-arkea, sitähän se on :)

    Itse mietin ennen vauvan syntymää, että siitä kakkavaippojen vaihdosta en kyllä selviä. Pelkäsin että laatta lentää ja muutenkin on ankeaa. Yllättävästi, kuten kirjotit, vaipanvaihto onkin mukavaa puuhaa. Juuri sitä yhdessäoloa kun kaikilla on kivaa. Viime aikoina se on kyllä ollut meillä jo hieman haastavaa, kun hoitotaso on pesukoneen päällä ja nyt KAIKKI tavarat nousevat vierestä jatkuvasti käsiin. Varsinkin pesukoneen johto takaseinässä kiinnostaa ja Pikku E yrittääkin lähes siltaan saadakseen johdon käsiinsä. Eilen jouduin siirtymään kesken vaipan vaihdon lattialle kun ei siitä muuten tullut mitään...

    Tuo unissaan hykertely on kyllä sydämen sulattavaa. Meillä sitä on myös ollut alusta asti. Tekisi mieli ottaa vauva syliin ja halata, mutta eihän sitä voi kesken unien herättää, ja vielä niin hyvin unien. Vaatii kovaa itsehillintää ;D Toissapäivänä Pikku E nukkui jalat mun sylissä sohvalla päiväuniaan. Yhtäkkiä hän alkoi tärisemään ja hytkymään ja kurkusta kuului hassua ääntä: pieni ihan kikatteli unissaan =)

    VastaaPoista
  2. Paljon tuttuja ajatuksia :) Monesko päivä joulukuuta teidän tyttö syntyi?

    Minusta pikkuvauva-ajassa on raskainta unen puute. Jos saa nukkua kohtalaisesti, jaksaa aivan eri tavalla kuin parin tunnin yöunien jälkeen. Ja jos huonot yöt kasautuu, sitä muuttuu aivan zombieksi, pinna on kiree ja mieli musta.

    Itse vauvan hoito ei minusta ole kovin raskasta, mutta sitovaahan se on ja varmasti se ekan kohdalla tulee vähän yllätyksenä että kuinka älyttömän sitovaa se onkaan. Toki kaikki vastoinkäymiset tekevät vauvan hoidosta rankkaa, koliikit, allergiat ym. Meillä esikoinen oli itkuinen ja tyytymätön vauva ja se otti aivan eri tavalla voimille kuin tämän toisen hoito, hän kun on paljon tyytyväisempi kaikkeen.

    Onnea ekasta kuukaudesta teidän tyttöselle! :)

    VastaaPoista
  3. Joko siitä on kuukausi?! Huh! Mutta onnea ja ihanaa että teillä sujuu hyvin.:) Vauvan kanssa ajan kuluminen tuntuu unohtuvan ja hetkessä eläminen on paljon todellisempaa!

    VastaaPoista
  4. Petuli: Meilläkin on "hoitopöytä" pyykkikoneen päällä ja neidin katse hakeutuu jo pesukoneen johtoon...Olen varma että siinä vielä roikutaan kaksin käsin:) Meille ei hoitopöytä oikein muualle mahtuisikaan ja toisaalta on kätevää kun vesipiste on ihan vieressä.

    Unissaan hykertely on kyllä vastustamatonta kuunneltavaa, ja kaikki muukin epämääräinen älämölö...En tiennyt, että vauvat myös kiekuvat :D

    Marjuli: Tyttömme syntyi joulukuun 7. päivä (la oli 22.11. enkä osannut tosissani kuvitella, että vauva tulisi vasta joulukuussa :)). On kyllä käynyt mielessä, että jos noita lapsia olisi useampi niin vauva-aika olisi aivan erilaista...Nyt pystyy kuitenkin lepäilemään silloin kun vauvakin nukkuu (jos vaan malttaa) eikä periaatteessa ole mitään muita velvollisuuksia kuin se yksi vauva. Ja satunnaiset univelatkin saa jopa kuitattua :)

    Tuuli: Niin se aika vaan kuluu ;) Vaikka tietää miten nopeasti tämä vauva-aika menee niin kyllä sitä innoissaan odottaa myös sitä kun näkee vauvan kasvavan ja kehittyvän, oppivat uusia asioita...

    VastaaPoista
  5. Joo, nimenomaan on kiva seurata lapsen kehitystä! Se on niin suloista ja ihanaa. Ja joka päivä tapahtuu jotain uutta! Todella ihmeellistä tämä on. :)

    VastaaPoista
  6. Onnittelut tytölle !

    Meillä vauva nauraa kaikkein eniten, kun luen loruja tai runoja. En voinut kuvitellakaan, että lorut voisivat vauvaa naurattaa, mutta niin se vaan on! Erityisesti äitiyspakkauksen mukana olleessa kirjsssa on loru: Lorutoukka kutittaa, sen kun luen vauvalle niin aina naurattaa! :)

    VastaaPoista
  7. Vaipanvaihdosta kans sen verran, että se on ihanaa huomata kuinka vauva nauttii siitä. Ja toki äiti & isäkin :) se on sellainen intiimi seurusteluhetki ja vauvakin hoksaa että silloin keskitytään vain ja ainoastaan siihen. <3

    VastaaPoista